Tuttavani on joutunut demonisen posession valtaan. Tilanne on täsmälleen samanlainen kuin mitä Noitavasarassa kuvataan. Osan aikaa hän on täysin normaali ja järkevä ja kiltti sekä herkkä oma itsensä; mutta osan aikaa hän on täysin - demoninen. Hän hyökkää ystäviensä kimppuun, puhuu aivan toisella äänellä kuin normaalisti, käyttäytyy todella häijysti, kuin demonisesti. Posessio kestää muutaman tunnin kerrallaan. Hän kuvaa tilaa "kuin olisi täysin kuollut itse" eikä hän muista, mitä hän on tuolloin sanonut tai tehnyt. Kun olen antanut hänen kuunnella hänen kännykkääni lähettämiä viestejä, jotka huokuvat vihaa ja pahansuopaisuutta, hänen äänensä muistuttaa hänen oikeaa ääntään vain etäisesti. On kuin kaksi sielua riitelisi samasta ruumiista.
Kyseessä ei ole maanis-depressiivinen mielisairaus tai muu diagnosoitavissa oleva psykoosi. Tästä on lääkäriltä mustaa valkoisella; hänen todellisuudentajunsa ei ole hämärtynyt. Tuttavani on menneisyydessään elänyt ns. huonoa elämää ja sekoillut pahemman kerran.
Onko kenelläkään täällä kokemusta eksorkoinnista? Olen nyt tekemisissä sellaisten voimien kanssa, joiden kanssa en haluaisi leikkiä enkä usko, että minusta itsestäni olisi painimaan demonien kanssa. Uskoni on liian heikko demonin karkoittamiseen. Onko mitään, mitä voisin tehdä?
Kyseessä ei ole maanis-depressiivinen mielisairaus tai muu diagnosoitavissa oleva psykoosi. Tästä on lääkäriltä mustaa valkoisella; hänen todellisuudentajunsa ei ole hämärtynyt. Tuttavani on menneisyydessään elänyt ns. huonoa elämää ja sekoillut pahemman kerran.
Onko kenelläkään täällä kokemusta eksorkoinnista? Olen nyt tekemisissä sellaisten voimien kanssa, joiden kanssa en haluaisi leikkiä enkä usko, että minusta itsestäni olisi painimaan demonien kanssa. Uskoni on liian heikko demonin karkoittamiseen. Onko mitään, mitä voisin tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä luulen että psykiatri olisi oikeampi osoite kuin pappi...
Mainitsin tuolla aiemmin, että kyseessä ei ole psykoosi - psykiatri on ollut jo paikalla ja tutkinut.
Skitsofrenialla ja possessiolla on eroa. Suhteessa uskontoon posessoitu osoittaa valtavaa vihaa, kun taas skitsofreenikko rukoilee ja hyväksyy uskonnon. Keskustelussa toisten kanssa posessoitu on täysin rationaalinen eikä hänellä ole harhoja; skitsofreenikko ei kykene seuraamaan punaista lankaa ja hyppii aiheesta toiseen. Possessoitu voi osoittaa tietämystä asioista, joista hän ei ole oppinut tai lukenut mitään; skitsofreenikolla ei ole tällaista kykyä. Suhteessaan toisiin ihmisiin skitsofreenikko on vain harvoin vihamielinen ja raivokohtauksissaan hän käyttää omaa puhettaan ja äänensävyään; possessoidun ääni on ikäänkuin jonkun toisen, todella demoninen, ääni, ja kännykkääni tulleet viestit ovat juuri tällaisia. Possessoitu ei myöskään milloinkaan myönnä olevansa possessoitu, kun taas skitsofreenikko voi myöntää.
Toinen tuttavani, jolla on kokemusta demonologiasta, totesi että uskonnollisen symbolin koskettaminen voi aiheuttaa possessoidulle psykosomaattisen palovamman. Samoin uskonnollisen symbolin nähdessään possessoitu ihminen joko alkaa pelkäämään irrationaalisesti tai sitten puhkeaa täysin hervottomaan kiroustulvaan. En halua kokeilla tätä, sillä jos näin kävisi, olisin todella vaikeuksissa. Onko kenelläkään antaa neuvoa?
>>>uskonnollisen symbolin koskettaminen voi aiheuttaa possessoidulle psykosomaattisen palovamman.
Tässä herää kysymys siitä, MINKÄ uskonnon symbolin? Possessointihan ei toki ole mikään kristinuskon "yksinoikeus", vaan niinkuin aiemminkin olemme puhuneet, löytyy possessointitapauksia historiasta ympäri maailmaa. Possessointitapauksissa ns. henkimanaus on suoritettu mitä erilaisimpia keinoja käyttäen; kun länsimaissa katolinen pappi suorittaa manausta, niin afrikassa tanssitaan savitanssia paalun ympäri jne. Ilmeisimmin manauksen "teho" on ollut samaa luokkaa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että uskonnollinen symboli, joka aiheuttaa kuvatun reaktion, tulisi liittyä uhrin omaan uskontoon. Samalla herää epäilys siitä, onko possessoinnissa ollenkaan kysymys hengen valtaamasta ruumiista.
Possessoinnin voisi mielestäni määritellä harvinaislaatuiseksi persoonallisuushäiriöksi. Siinä on epäilemättä kuitenkin yhtymäkohtia skitsofreniaan; esimerkiksi katatonisessa skitsofreniassa esiintyy runsaasti motorisia kiihtymystiloja ja häiriöitä. Hebefreenisessä skitsofreniassa puolestaan henkilöllä on runsaasti erilaisia harhakuvitelmia ja -aistimuksia ja hän on käytöksessään vahvasti taantunut. Possessoinnissa tapahtuu taantuma, jossa ihmisen eläimellinen, petomainen puoli ylikorostuu ja ottaa vallan käytöksen ilmenemisessä.
Tiettävästi mikä tahansa valkeuteen liitetty symboli, eli ei tarvitse olla kristinuskon symboli, toimii tässä tilanteessa. Demonologiasta tiedän sen verran, että yksikään demoni ei kykene kestämään Jeesuksen nimeä, ja että perinteinen eksorkointiluku on "In nomine et sanguine Iesu Christi, abi male spiritus!", mutta mikä tahansa kieli kelpaa. Tiettävästi demonit eivät kykene myöskään kestämään minkään positiivisen jumaluuden mitään nimeä, eli Allahin nimeen voi myös ajaa demoneita, mutta se vaatii vahvan uskon. En kuitenkaan ole aivan varma. Olen tutustunut vain kristillisperäiseen demonologiaan, ja esimerkiksi Kabbala on minulle tuntematon.
Eksorkoija ei häivytä demonia itse, vaan hän toimii vain energiakanavana, mutta hän panee siinä kuitenkin myös itsensä likoon. Vaara on valtava: tämän vuoksi en itse uskalla eksorkoida. Psyykeni ja uskoni on liian heikko.
Possessiossa on kuitenkin selkeitä eroja skitsofreniaan: skitsofreenikko tietää tilanteensa ja hän tietää olevansa skitsofreenikko ja myöntää sen. Erona hebefreeniseen skitsofreniaan on se, että possessoitu ihminen ei suinkaan taannu ja hänellä ei ole harhakuvitelmia: päinvastoin hän "tietää asioita, joita ihmisen ei ole tarkoitettu tietävän" ja ymmärtää asioita, joista hänellä ei normaalitilassa ole mitään tietoa. Possessoituna ystäväni tuntuu kuin etsivän heikkoa kohtaa läheisissään, johon iskeä ja käyttää kieltä, jota hän ei normaalitilassa ikinä käyttäisi.
"skitsofreenikko rukoilee ja hyväksyy uskonnon"
Mistä olet tällaista päähäsi saanut. Harvinaisen epärelevantti seikka kuvaamaan skitsofreniaa, jonka muodot ovat kovin moninaiset eivätkä välttämättä sulje pois kuvailemiasi oireita.
En luonnollisesti ala kinaamaan psykiatrin kanssa, mutta kerronpa kuitenkin sen, että akuutin skitsofreenisen psykoosin ns. positiivisia oireita voivat olla aistiharhat, hajanainen epälooginen puhe, epälooginen yllättävä käytös ja harhaluulot.
"Tuttavani on menneisyydessään elänyt ns. huonoa elämää ja sekoillut pahemman kerran".
Kerro hieman tarkemmin mitä tarkoitat tällä lauseella?
Sillä ei ole merkitystä, mitä on ollut. Sillä on merkitystä, mitä on nyt. Kyse ei ole selkeästi diagnosoitavissa olevasta mielisairaudesta.
Tiedän, että eksorkismissa ei ole kyse omasta suorituksesta vaan positiivisen uskonnollisen energian kanavoinnista possessoinutta demonia vastaan, jolloin tämä lähtee pois ruumiista. Mutta energiakanavaksi vaaditaan hyvin vahvauskoinen ihminen, sillä hän asettaa itsensä alttiiksi pimeyden voimille, ja hänen on kestettävä demonin voima. Siihen minä (ja uskoni) olen liian heikko.
Kuullostaa kyllä vahvasti mielenterveydelliseltä ongelmalta. Onko ystäväsi käyttänyt huumeita? Kuinka kauan häntä on tutkittu psykiatrin toimesta? Diagnoosin tekeminen ei ole aina helppo juttu. Se voi viedä kuukausia, jopa vuosia.
Ja ainahan voit kysyä kirkon kantaa aiheeseen.
KYSYMYS (12) Rakas Kryon: Olen mielenterveyshoitaja, ja työskentelen Britannian terveydenhoitojärjestelmässä sellaisten ihmisten parissa, joilla on hurja määrä ongelmia. Voitko auttaa minua ymmärtämään psykoottista kokemusta, joka leimataan usein skitsofreniaksi, ja vielä tärkeämpää, miten voin parhaiten auttaa ihmisiä, joiden parissa työskentelen (saatuani laajemman ymmärryksen ihmiskokemuksesta sanojesi kautta), sen järjestelmän puitteissa, jossa työskentelen.
KYSYMYS (13) Rakas Kryon: Haluaisin kysyä persoonallisuuden jakautumisesta. Ymmärrän tämän tilan psykologisen näkökulman (niin pitkälti kuin ylipäänsä mahdollista), mutta pohdin sen henkisiä puolia. Onko "pirstoutuminen" jotain, joka koskee samalla myös henkistä tai sielutasoa, vai onko se jotain, joka ilmenee vain tietoisuudessa?
VASTAUS: Todellinen vastaus on se, että nuo, jotka ovat kaikkein epätasapainoisimpia tällä saralla, ovat niitä, jotka reagoivat syvällisesti siihen, mikä useimmilta Ihmisiltä pysyy piilossa. Te kaikki olette "monia", mutta vain nykyinen elämänne nähdään "todellisena" tai "pinon päällimmäisenä". Jakautuneissa persoonallisuuksissa nämä rakkaat ystävät usein "näkevät ja kokevat" heidän DNA:ssaan olevat menneen elämän jäänteet todellisina. Ainoa sääntö heidän todellisuudessaan on se, että näiden muiden "todellisten" persoonien täytyy ilmetä peräkkäisessä ajassa… yksi kerrallaan. Jokainen heistä on oikeasti todellinen, ja he voivat "omaksua" jokaisen heistä, koska he itse asiassa ovat eläneet täyden elämän kunkin kohdalla. Siksi heidän on niin helppoa kertoa kunkin elämäntarina. Se ei ole keksittyä!
Te ette siis näe mielikuvitusta, vaan pelkästään lisälaajennusta, joka sallii heidän toimia monina niistä, "joita he aiemmin olivat". Tämä piirre puuttuu teiltä. Me kutsumme tätä moniksi "ilmentymiksi" yhdessä Ihmisessä. Nämä sairaat yksilöt eivät aina myöskään näe näitä muita persoonia menneisyydessä. He elävät usein teidän päivämääränne mukaan, mutta he elävät myös muiden todellisuuden mukaan, he kaikki elävät yhtä aikaa, tänä päivänä.
Parasta, mitä voit tehdä, on auttaa heitä ymmärtämään, "kuka on päällimmäisenä". Sitten voit auttaa rakentamaan "muurin" muiden ilmentymien välille ja samalla auttaa heitä pääsemään tilaan, joka on normaalimpi, mikä edustaa sitä mitä sinä itse koet. Tämä monipersoonallisuus näkyy heidän mielessään kiertävänä, tarkoituksenmukaisten elämien pinona, jossa kaikki elämät jakavat saman kehon! Näin myös on, sillä nämä jäänteet jakavat yhdessä saman DNA:n yhdessä kehossa. Mutta kun saat heidät päättämään "kuka on pinon päällimmäisenä", saat heidät tottumaan siihen, että he palaavat "kotipesään" aina vaihtaessaan persoonaa. Kun he tottuvat palaamaan pinon päällimmäiseen, he voivat alkaa keskittymään sen säilyttämiseen, jos he niin haluavat.
Sinun tehtäväsi on siis yrittää saada heidät hyväksymään se, kuka on "pomo" (päällimmäinen). Kun he ymmärtävät tämän käsitteen, he alkavat ymmärtää sen, että "pomo" on päällimmäinen persoona. He palaavat aina joka tapauksessa "pomoon". Siitä tulee heille myös varoventtiili, jotta he eivät menisi huonompaan kuntoon, ja niin he tuntevat olonsa mukavammaksi oman elämänsä kotipesässä (pomo). Monia heistä voidaan auttaa elämään hyvin normaalia ja tuottavaa elämää ilman lääkkeitä. Tämä tapahtuu sen myötä, kun he oivaltavat, etteivät he ole hulluja, vaan ainoastaan "laajennettuja". Heillä on mahdollisuus hallita tuota laajennusta uuden tiedon kautta. Tämä antaa heille lopulta mahdollisuuden päättää, haluavatko he edes poistua "kotipesästä". Tämä on parantumista voimaantumisen kautta… jotain, mitä me olemme opettaneet hyvin pitkään.
Tiedä tämä: He tulevat aina olemaan laajennettuja, riippumatta siitä, mitä teet. Vain oivaltaessaan oman voimansa he voivat muuttaa itseään niin, että he parantuvat. Ajattele sitä Ihmisenä, jolla on jotain, mitä sinulta puuttuu, ja joka aiheuttaa hämmennystä. Mitään ei puutu, vaan pikemminkin jotain on lisää. Siksi he kaipaavat lisätietoa pärjätäkseen paremmin.
http://www.rosedalebooks.fi/kryon/index.htm
Skitsofreenikko, joka on lääkehoidolla ja terapialla päässyt oireettomaksi ja takaisin elämään kiinni, ei tule koskaan uskomaan tätä selitysmallia.
Eli se skitsofreenikko olisi sitten hoidettu niin, etta han on pysyvasti palannut "pomoonsa".
Mutta minun mielestani tuo aikaisempi teksti selittaa oikein hyvin ihmisen entiset elamat ja ns. "sielunvaelluksen".
Ainakin tuo on yksi teoria.