Suviseura tarina

Nyt Suviseurojen mentyä voisin kertoa erilaisen Suviseurakokemukseni. Miten ensi kertaa ystävystyin ja ihastuin toiseen mieheen. Olin silloin vielä nuori mies ja juuri saanut työpaikan Puolustusvoimilta. Olin saanut komennuksen paikkaan, jossa en tuntenut ketään. Olin kotoisin toiselta puolen Suomea ja paikkakunnalla valtauskontona oleva lestadiolaisuus vaikutti aika oudolta tällaiselle länsisuomalaiselle.
Naapurikunnassa pidettiin juhannuksen jälkeen suuret Suviseurat. Olin saanut muutaman viikon pituisen kesäloman ja päätin viettää ensimmäiset päiväni lomastani tutustumalla suureen uskonnolliseen kesätapahtumaan. Loput lomastani vietän kotipaikkakunnallani auttamassa setääni heinänkorjuussa. Mitään kiirettä heinänkorjuuseen ei muutonkaan ollut, sillä samanlainen kolea kesä oli silloinkin päivittäisineen sadekuuroineen.
Olin varannut majapaikan erään vanhan työväentalon joukkomajoituksesta. Talo oli sellainen yksinään seisova talovanhus, joka Suviseurojen aikana heräsi unohduksen unestaan ja tienaamaan paikalliselle Työväenyhdistykselle vähäisiä tuloja majoittamalla vieraita. Majoitusta varten oli salin lattialle levitetty patjoja ja niiden päälle tyynyt ja huovat. Meno oli kuin armeijassa konsanaan. Hyvä puoli majoituksessa oli mahdollisuus saunoa talon saunassa.
Saavuin majapaikkaani vanhalla Ladallani heti perjantaiaamuna. Olin ollut vartiopäällikkönä edellisenä päivänä, kaipasin lepoa ja rauhaa. Pidin kovasti veisata Siionin Lauluja ja kuunnella saarnoja. Saarnaaja aina saarnansa lopuksi antoivat synnit anteeksi Jeesuksen nimeen ja vereen ja vallitteli omaa heikkouttaan tulla julistamaan sanomaa. Länsisuomaisena olin tottunut jo kotopuolessani samanlaiseen seurameininkiin. Suviseurat vieläkin suurempana tilaisuutena poisti minulta pelon leimautua johonkin tiettyyn kuppikuntaan.
Jätin Ladani Työväentalon pihaan parkkiin ja hyppäsin paikalliseen linja-autoon joka keräsi seurayleisöä pitkin eri majoituspaikoista. Juhlakenttä oli aivan hirmuisen suuri ja väkeä oli jo silloin saapunut melkoisesti. Keskellä juhlakenttää oli suuri valkoinen teltta ja sivustoilla useiden valkoisten pienempien telttojen muuri. Ajattelin heti aluksi mennä pesemään käteni ja suunnistaa aamupuurolle. Ruoanjakopisteitä oli lukuisia ja löysin paikan josta ostin lautasellisen kaurapuuroa, kanamunan, leipää ja maitoa.
Suunnistin teltasta ulos syömään pitkien pöytien ääreen. Seurasin miten perheet ja kaveriporukat tekivät samoin. Kaiuttimista kuului Siionin lauluja ja ilmoitus seurojen alkamisesta. Ruokailtuni siirryin suureen telttaan kuuntelemaan sanaa.
Keskipäivällä seuroihin tuli tauko ja väki lähtivät jonottamaan ruokaa. Hakeuduin ruokajonoon, josta sain uusia perunoita ja jotakin kanakastiketta. Palasin jälleen pitkien pöytien viereen ruokailemaan. Seurasin miten väki vain keskusteli toistensa kanssa eikä juuri ollut huokaavinaan muita kanssaolioita. Lähdin palauttamaan ruoka-astioita palautuspisteeseen. Juhlakenttä oli märkä yöllisen sateen jälkeen. En huomannut kentällä olevaa irtonaista muovipussia ja kompastuin siihen. Lensin astioineni pitkää pituuttani kuraan ja otsani loukkasin puiseen tappiin joka oli unohtunut juhlakentän mittamiehiltä. Otsastani alkoi vuotaa runsaasti verta ja samassa oli jo järjestysmies ohjaamassa minua ensiapuasemalle. Punaliivinen ensiapumies jo oli valmiina tulossa vastaanottamaan minua puolimatkassa. Järjestysmies luovutti minut hänelle. Hän kaivoi laukustaan paperipyyhkeitä ja kehotti minua painamaan avonaista haavaa. Ensiaputeltalla minut ohjattiin tulemaan suihkupaikalla veren pesua varten. Haava oli jo alkanut hiukan hyytymään, mutta kasvot ja paitani olivat veren ja kuran peittämät. Ensiapumies esitteli itsensä Mikoksi ja samalla otti minulta henkilötietoni ylös. Juttelin tuoni hyvänäköisen punaliivisen kundin kanssa aivan kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Mies oli aika pitkä, laiha ja osittainen punasävyinen parta ja viikset koristivat tuota komistusta. Kasvojen ajettua osaa täydensi lisäksi muutaman päivän ikäinen parransänki. Mies oli huolissaan miten saisin puhtaita kuivia vaatteita ylleni. Hän kävi kysymässä esimieltään lupaa hakea kuivia vaatteita. Hiukan aikaa lepäilyäni hän sanoi, että voin lähteä mukaan hänen kotiinsa hakemaan vaatteita. Olin kertonut, että minulla ei ole muuta kuin armeijan vaatteita ja verkkaripuku mukanani autossani. Mikko ja minä suunnistimme kohden henkilökunnan parkkipaikkaa. Sieltä sitten löytyi Mikon vaalea Volvo. Ruuhkaisia teitä ajellessamme saavuimme erään maatalon pihaan.
Päärakennus oli komea pohjalaistalo ja utelias koira seurasi isäntänä vierasta herkeämättä. Olin niin riemastunut uudesta ystävästäni, että en edes enää huomannut mitään kipua otsassani. Laastari komisti otsaani ja samassa isäntä oli etsinyt kaapistaan komeat reisitaskufarkut ja trikoisen vaalean t-paidan. Jalkaani sain vielä uudet lenkkarit. Olin aivan suunniltani miten hyvin Mikon vaatteet istuivat minulle. Farkuissa oli hyvä olla ja kookkaat sukukalleuteni asettuivat niihi