miinusnäöstä...

Tuohon ei voi mitään patenttisääntöä antaa. Usein likinäköistyminen pysähtyy sinun ikäsi maisemissa, mutta on myös henkilöitä, joiden likinäköisyys lisääntyy aina vain enemmän. Eli aika näyttää...

Eri teorioita likinäköisyyden synnystä on kyllä maailmalla pyörinyt paljonkin, mutta ainakaan tähän mennessä ei tiedossani ole selviä keinoja, joilla taittovirheen muuttumista voisi järkevästi pysäyttää tai ehkäistä, vaikka aina välillä noita itsenimitettyjä "guruja" onkin keinojaan mainostamassa.

Silmät rasittuvat opiskellessa, sillä näköä pitää esimerkiksi luokkahuoneessa mukauttaa eri etäisyyksille. Kauas katsottaessa silmän linssi eli mykiö on lepotilassa, mutta lähelle katsottaessa se joutuu muuttamaan lihasten avulla taittovomaansa lähietäisyydelle eli akkommodoimaan. Piirtoheittimeltä muistiinpanoja tehdessään opiskelija joutuu katsomaan kauas ja tarkentamaan lähelle vuorotellen. Kun katse siirretään muistiinpanopapereista kaukoetäisyydelle, saattaa kestää hetki ennen kuin mykiön lihasjännitys laukeaa - tällöin kaukana oleva teksti ei näy heti tarkkana, ja opiskelijasta tuntuu, että hänen kaukonäkönsä on huonontunut. Jos todellista kaukonäön korjaustarvetta ei ole, teksti terävöityisi akkommodaation lauettua, mutta koska opiskelijan täytyy jatkuvasti siirtää katsettaan papereidensa ja piirtoheitintekstin välillä, voi kaukonäön riittämättömyys olla jatkuva tunne.

Lisäksi etenkin nuoret ihmiset "ottaisivat" mielellään ylimääräistä miinusvoimakkuutta näöntarkastustilanteessa. Liika miinusvoimakkuus pienentää ja terävöittää luettavaa tekstiä vaikkei se varsinaisesti lisäisi näöntarkkuutta - ts. testitaululta ei pystytä luettelemaan yhtään sen enempää rivejä kuin pienemmälläkään miinusvoimakkuudella. Nuori silmä mukautuu hyvin helposti ylimääräiseen miinusvoimakkuuteen (akkommodaatio toimii tässäkin tapauksessa), ja on tutkimustilanteessa hyvin vaikea perustella, miksei laita nuorelle sitä voimakkuutta, millä hän kokee ja sanoo näkevänsä parhaiten. Tämä ei tietenkään saisi olla syynä tarpeettomalle ylikorjaukselle, mutta koska näöntutkimus on paljolti vuorovaikutusta ja riippuu myös osittain asiakkaan tavasta ymmärtää testejä, niin toki virheitä voi sattua.

Täytyy muistaa, että liian pientä tekstiä liian kaukaa ei ole tarkoituskaan nähdä. Suurissa luentosaleissa ei valitettavasti aina osata ottaa huomioon mukavaa katseluetäisyyttä luentomateriaaleja suunniteltaessa. Lähityöskentelyssä kehottaisin lukemaan ilman miinuslaseja (jos mahdollista) tai vanhoilla laseilla, joissa on vähemmän miinusvoimakkuutta. Miinusvoimakkuuden tarve lähelle on pienempi, ja näin ei rasiteta suotta akkommodaatiota.