Minun lapsuudessani,kauan sitten,meitä
poikaviikareitakin kasvatettiin Jumalan
rangaistuksenuhalla. Näin "kadullakasvaneena"
voisi ajatella että loimme mahd. rankaisijasta
eräänlaisen "ylipoliisivallan" jota pelättiin
mutta ei rakastettu.Tälläisen suhde elämässäni
jatkui pitkään.Kaiken keskuksena oli
kirkko,kirkossakäynti ja papin sana.Sen
hyväksyin.Tunsin syyllisyyttä laiminlyötyäni nämä
kaikki rituaalit.(Jo rippikoulussa annoin papille
väärää tietoa,siihen aikaan rippikoululaisen tuli
käydä 10-kertaa kirkossa r-koulun
aikana,ilmoittelin väärin ainakin puolet
kerroista.Eipä tuo elämä myöhemminkään paremmaksi
muuttunut.Kuitenkin koko ajan tunsin että siellä
jossakin on HÄN.Tiesin uskovani,en vaan vaan
päässyt elämässäni selvyyteen suhteestani Häneen,
koska tein jatkuvasti vääriä
päätöksiä,tietoisestikin.Hädän hetkellä käännyin
aina Hänen puoleensa ja rukoilin,pelostako vai
uskosta?Viimein syntisäkki tuli niin täyteen että
itsekin tiesin ettei minua pelasta kuin suuri
armo.Nyt helpotti. Löysin oman
Jumalani,ymmärtävän,anteeksiantavan.Hän kulkee
mukanani,Häneen voin turvautua tarvitsematta
suurta tiilistä rakennelmaa enkä pappeja
asioitani välittämään.Uskoni mukaan HÄN on
kaikkialla.Nyt, jatkoajalla eläessään,miettii
näitäkin asioita entistä useammin.Olenko oikeassa?
Jos en,kalpaten käy.
Edelläolevasta saa liian hyvän kuvan
elämästäni,olenkin aina taitanut selittelyn
taidon virheistäni ja tekemisistäni.Tälläisistä
asioista tuttavapiirissäni vaietaan ja
mikäli "uskovaisista"tehtäisiin heidän taholtaan
lista, 50 nimetyn joukkoon tuskin
mahtuisin.Miehisen kunniani säilyttääkseni
uskaltaudun asiasta kertoilemaan vain näin
nimimerkin suojasta ja kuullakseni mahdollisesti
kuinka joku toinenkin on asioitaan järjestellyt.
poikaviikareitakin kasvatettiin Jumalan
rangaistuksenuhalla. Näin "kadullakasvaneena"
voisi ajatella että loimme mahd. rankaisijasta
eräänlaisen "ylipoliisivallan" jota pelättiin
mutta ei rakastettu.Tälläisen suhde elämässäni
jatkui pitkään.Kaiken keskuksena oli
kirkko,kirkossakäynti ja papin sana.Sen
hyväksyin.Tunsin syyllisyyttä laiminlyötyäni nämä
kaikki rituaalit.(Jo rippikoulussa annoin papille
väärää tietoa,siihen aikaan rippikoululaisen tuli
käydä 10-kertaa kirkossa r-koulun
aikana,ilmoittelin väärin ainakin puolet
kerroista.Eipä tuo elämä myöhemminkään paremmaksi
muuttunut.Kuitenkin koko ajan tunsin että siellä
jossakin on HÄN.Tiesin uskovani,en vaan vaan
päässyt elämässäni selvyyteen suhteestani Häneen,
koska tein jatkuvasti vääriä
päätöksiä,tietoisestikin.Hädän hetkellä käännyin
aina Hänen puoleensa ja rukoilin,pelostako vai
uskosta?Viimein syntisäkki tuli niin täyteen että
itsekin tiesin ettei minua pelasta kuin suuri
armo.Nyt helpotti. Löysin oman
Jumalani,ymmärtävän,anteeksiantavan.Hän kulkee
mukanani,Häneen voin turvautua tarvitsematta
suurta tiilistä rakennelmaa enkä pappeja
asioitani välittämään.Uskoni mukaan HÄN on
kaikkialla.Nyt, jatkoajalla eläessään,miettii
näitäkin asioita entistä useammin.Olenko oikeassa?
Jos en,kalpaten käy.
Edelläolevasta saa liian hyvän kuvan
elämästäni,olenkin aina taitanut selittelyn
taidon virheistäni ja tekemisistäni.Tälläisistä
asioista tuttavapiirissäni vaietaan ja
mikäli "uskovaisista"tehtäisiin heidän taholtaan
lista, 50 nimetyn joukkoon tuskin
mahtuisin.Miehisen kunniani säilyttääkseni
uskaltaudun asiasta kertoilemaan vain näin
nimimerkin suojasta ja kuullakseni mahdollisesti
kuinka joku toinenkin on asioitaan järjestellyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rape hyvä, kirkko on Hänet ominut. Minulla on ihan
oma jumalakäsitys, joka ei edes ole kovin selkeä,
mutta viimeksi uskaltaisin väittää, etten usko.
Siis ilmeisesti uskon Jumalaan, mutta Jumala ei
näytä uskovan minuun. Siinä ongelma!
Selasin uteliaisuuttani näitä ikätoverien
kommentteja, ja halusin vastata nämä pari riviä
sinulle, sillä muu löytämäni tällä palstalla on
ala-arvoista potaskaa. Siksi ansaitsit vastauksen,
vaikka olen sen verran kiireinen naisihminen,
etten näitä usein meilaile. Siis: suinkaan Hän ei
ole tiilimuureissa, siitä olemme samaa mieltä,
tuumaa Skeptikko.
Oli ilo lukea kirjoitustasi. Jumalan olemassaolo
on minulle välttämätön jaksaakseni elää ja näin
ymmärsin sinullekin olevan. Todella näillä
palstoilla on niin paljon kaikkea hölynpölyä,
että okein kauhistuttaa. Pitäytykäämme kiinni
siitä, että Jumala johdattaa elämäämme loppuun
asti, niin on hyvä elää ja mennä illalla
nukkumaan kiitollisin mielin. Siunausta Sinulle
Rape.