Miksi ihminen pakenee elämäänsä

Saduissa tapahtuu. Tule mukaan seikkailuun!
http://www.tunturisusi.com/grimm/prinsessa.jpg

Aika new Age fantasia tämäkin.

Tule mukaan Kultaiseen Jerusalemiin!
http://1.bp.blogspot.com/-iFb1iEBRff0/UuJ26Ks38eI/AAAAAAAADF4/h2N1-8XZL6A/s1600/New Jerusalem.jpg

Kaipa se tuo jotain onnea ja toivoa elämään, jos ei ole tyytyväinen elämäänsä. Minäkin ennen uskoin kaikenlaiseen höpönlöpöön, mutta kun elämäntilanne parani niin käännyin ateistiksi. Uskovainen uskoo mihin haluaa uskoa ja sulkee silmänsä totuudelta.

Olen mietiskellyt että selainen ihminen vaistomaisesti hakee turvaa JOSTAKIN.
Jos nyt ajatellaan esim. "parannuksen" tehnyttä linnakundia, joka jättää rikokset ja rikolliset jengit. Hakeutuu uskovaisten pariin!
Tai narkomaani joka jättää huumeet. Usein sama jutuu. Yksi riippuvuus korvataan toisella.
Riippuvuus on turvattomuuden merkki. Sisäisesti turvaton ihminen TARVITSEE jonkun, esim just tuon satumaailman ja siihen uskovan YHTEISÖN turvaa!
Elämähän on valtavan epävarma projekti. Mitään ei ole taattu, paitsi se jos synnyt, myös kuolet.
Heikko ihminen joutuu pakokauhun valtaan ja hapuilee otetta JOSTAIN, joku pelastava oljenkorsi, perustuu se sitten vaikka valheelle ja vanhoille saduile.
Siihen on sitten turvallista tuudittautua, ummistaa silmät ja lillua ihanassa valheellisessa näennäisessä "turvassa". Mutta, jos joku sitä jaksaakseen tarvitsee, suotakoon se heille. KUNHAN jättävät meidät toisin ajattelevat rauhaan.
Kukin saa uskoa vaikka vanhaan kumiteräsaappaasen ja sen ihmeitä tekevään voimaan. Tulkoot uskollaan onnelliseksi.

Hyvä kysymys aloittajalta, tarkastelen asiaa mm. kognitiivisen uskontotieteen, historian ja psykologian näkökulmasta. Hyviä suomenkielisiä/suomennettuja kirjoja aiheesta on, esim:
Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumalat
Uskonto ja ihmismieli: Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen

Jokainen idea tai ajatus käy eräänlaista olemassa olon kamppailua niin myös uskonnolliset ideat kuten ne aloituksessa mainitut satumaailmat. Jotta idea voisi levitä sen tarvitsee olla helposti muistettava ja tarttuva.

Uskonnolliset ideat ovat erittäin helposti muistettavia, koska ne ovat arki-intuition vastaisia, ja sisältävät ontologisten kategorioiden loukkauksia; tämä jälkimmäinen tarkoittaa ihmismielen tapaa järjestellä kaikki asiat seuraaviin kategorioihin "persoonallinen toimija", "eläin", "kasvi", "eloton ilmiö" ja "esine".

Jokainen ihminen lapsenakin tietää, että kaksi ihmistä eivät voi synnyttää koiraa, ja jotta uusi mursu syntyisi tarvitaan kaksi eri sukupuoliin kuuluvaa mursua. Uskonnolliset ideat taas rikkovat äskeisiä sisäsyntyisiä päättelyjärjestelmiä vaikkapa neitseellisen syntymän kautta joka on sekä intuition vastainen (kukaan ei oleta neitsyen synnyttävän ilman siittäjää) sekä ontologista kategoriaa loukkaava.

Eräässä tutkimuksessa toiselle tutkittavista ryhmistä kerrottiin realistinen tarina, ja toiselle ryhmälle: "olipa kerran pöytä, joka oli surullinen, koska se oli jätetty yksin(...)" selvisi, että jälkimmäinen tarina muistettiin paremmin kuin ensimmäinen.

Ylempänä mainittu "kultainen Jerusalem", ja muut paratiisit taas perustuvat ihmisen haluun saada suojaa. Jokaisella uskonnolla on paratiisinsa jotka ovat melko samankaltaisia. Jos niitä vertailee niissä kaikissa on melko samanlaiset olosuhteet: ei sairauksia, ruokaa yllinkyllin, ei tarvetta tehdä työtä...

Nykyiset maailmanuskonnot ovat päässeet siihen asemaan, jossa ne ovat tällä hetkellä syrjäyttämällä paikalliset uskonnot joiden heikkokohta (leviämisen kannalta) oli tiettyyn paikkaan sitoutuminen kuten Australian aboriginaalien pyhä vuori, ja uniaika käsitys on niin sidottu paikkoihin ettei suomalainen voi tuntea itseään samaan ryhmään kuuluvaksi.

Ihmisen tajunta jakautuu tietoiseen (conscious) ja alitajuiseen (subconscious) mieleen, joista ensimmäinen hoitaa päättelyt; sen avulla aloittaja mietiskelee "miksi ihminen pakenee satujen maailmaan?" ja jälkimmäinen hoitaa alitajuiset (tiedostamattomat) toiminnot kuten hengityksen, ja refleksit, esim. jos auto ajaa sinua kohti se pakottaa sinut hyppäämään sivuun toisin kuin tietoinen joka olisi alkanut miettimään parasta toimintatapaa.

Alitajuinen mieli oppii toistamisen kautta, siihen perustuu mm. hypnoosi ja itsesuggestio. Monissa lahkoissa ja vaarallisissa kulteissa kulttijohtaja antaa jäsenille huumeita joiden jälkeen hän toistaa "totuuksiaan" huumatuille joiden TIETOINEN MIELI ON POISSA PELISTÄ eli kaikki tieto menee suoraan alitajuntaan.

Oma kokemukseni ajoilta jolloin olin uskovainen on, että aloitin lukemalla Raamattua päivittäin ja päivittäin rukoilin vahvistusta uskolleni joten alitajuntani hyväksyi melko nopeasti Raamatun totuutena, jonka jälkeen aloin muokata kristillistä oppiani. Lopulta uskon seassa alkoi vaikuttamaan myös helvetinpelko, pelko jumalallisesta rangaistuksesta.

Huomasin useiden uskovaisten joiden kirjoituksia luin joukossa samanlaisen juonen siitä kuinka heidän "uskonvaelluksensa" alkoi.

Toivottavasti asianomainen ei loukkaannu, että kopioin tämän tänne masennuspalstalta. Mutta kun aloitus on niin hyvä ja totta puhuva.
Muutama vuosi sitten tuntemani maailma hajosi pirstaleiksi ja menetin kaiken.

"Ainoa asia, mikä silloin esti päättämästä kaikkea ja mennä narun jatkoksi oli Usko Jumalaan.

Nyt vuosia siitä pohjasta olen lopultakin onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olen vapaa ja en enää pelkää.

En ole enää vuosiin pelännyt kuolemaa ja tuntuisi aika yhdentekevältä vaikka saisi tietää kuolevansa huomenna. (En siis enää halua kuolla, mutta ei minulla ole mitään Isän luokse lähtöä vastaankaan). Minulle on omaisuus ja raha nykyään yhdentekevää. Yritän omistaa vain sen verran, mitä jaksan kerralla kantaa mukanani. Maine ja kunnia ei minua kiinnosta.

En pelkää kuolemaa, en pelkää vankilaa, en pelkää kipua, en pelkää että minulta vietäisiin jotain...

Vasta silloin on vapaa kun ei tarvitse pelätä ja vasta silloin saa kokea aidon ja aidon onnen.

Omaisuus orjuuttaa ihmisen, rakkaus ihmiseen sitoo huoliin, kuolemanpelko tekee hulluksi, pelko aseman ja maineen menettämisestä tukehduttaa.

Kun ei ole enää mitään menetettävää, ainoastaan Rakkaus Jumalaan, mitä maailma silloin enää pystyy tekemään?

Tänään olen saanut syödä, olen saanut käydä Messussa, olen saanut katsella upeita pilviä, mahtavia maisemia, tavata rakastettavia ihmisiä, saan nukkua lämpimässä paikassa. Taas kerran oli upea päivä."

"Ei se todellisuus mihinkään katoa vaikka pään työntääkin pensaaseen."

Totta. Kun pään työntää pensaaseen, ei näe mitä pensaan ulkopuolella on, mutta ei se todellisuus mihinkään katoa vaikka pään työntääkin pensaaseen."

Kerrotko aloittaja mitä se maionostamasi "elämä" noin niinkun pitää sisällään?

mitä se on ja mihin se on matkalla j amiksi?

Jokaisen "todellisuus" on juuri sellainen, kuin sen sisimmässään uskookin olevan...tässä hetkessä...kunnes muuttaa uskomuksiaan, niin tämä hetki, ainoa todellisuuskin, muovautuu uusien uskomusten mukaiseksi ehkä paremmaksi, ehkä pahemmaksi, Näin ollen ei ole ollenkaan paha asia kuvitella mielessään hyviä ja kauniita asioita jotka ehkä juuri nyt eivät ole vielä ilmenneet aistiemme eteen, mutta jotka ovat vielä odottamassa vain lopullista "uskomusvoimaa" ilmentyäkseen uudenlaiseksi "todellisuudeksi".

Ps. Einsteinkin oli kova kuvittelemaan, leikittelemään mielikuvillaan!

No kun vituttaa olla köyhä tavis.