Olen 12 vuotias tyttö. Meidän perheeseemme kuuluu isä,äiti puoli,pikkusiskoni (12v)Ajettelin tulla kysymään onko ihan normaalia että isä sanoo koko ajan mulle "isin pikkunen" yms. Se tuntuu tosi ärsyttävältä. En meikkaa,koska tiedän isän ennakkoluulot ja en koe sitä tarpeelliseksi. Minusta tuntuu että isäni pelkää lähestyä tätä asiaa. Mitä tekisin? Heti kun puhun se vaihtaa aihetta. On todella tympeä kun haluaisin kertoa mutta hän vain "pelkää" sitten se on kuin maailman ihanin isä. Menen siis syksyllä ylä asteelle ja pojat yms alkaa silloin jo kiinnostaa. Pelkään jo mitä isäni reagoi siihen. Ja sitten se on todella ärsyttävää kun kaikki sukulaiset kyselee onko poikaystävää,mutta isää ei voisi vähempää kiinnostaa,kun ei uskalla. Totta kai hänen pitäisi tietää mikä vaihe on meneillään. En itse ole mikään vihainen,nirsoileva. Tissitkään eivät vielä oikein isot ole,mutta alku kehityksessä kyllä. Ja siskon tissit ovat isommat, eikö hän huomaa?;) onko teillä vinkkejä? Halusin tulla jo kysymään vinkkejä pahaa päivää varten:DD
Outo isäni
Onkonormaalii
361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Öö tota.. Ite oon menossa ysil. Ja voin sanoo nyt ku nään kaikki seiskat yms ni must on tyhmää jos jotku meikkaa ja yrittää oikeedti liikaa et niist pidettäis. Toivottavast sust ei tuu sellasta! Ja siis monien isät ei haluu tietää oman lapsen seurusteluista jos on varsinki 7 luokalla. En sano pahalla mitään. Ja jos haluut seurustella älä muuta ittestä mitäö. Koska anna sil henkilöl mahis ihastuu siihe henkilöö mikä oikeesti oot :)
Hei, sinä 12-vuotias! Minä olen 52-vuotias nainen ja siis kokenut elämää 40 vuotta enemmän kuin sinä. Ajattelin antaa sinulle muutaman neuvon, joita minä pidän tärkeinä. Minullakin oli vaikea isä. Hän ei hyväksynyt yhtäkään nuoruudenihastustani. Aina niissä pojissa oli joku vika. Olin niin tyhmä, että odotin isäni hyväksyntää. Siinä meni moni hyvä miesehdokas ohi. Ollessani 17-vuotias olin USAssa vaihdossa. Siellä seurustelin melkein koko vuoden ihanan pojan kanssa. Mutta kun tulin Suomeen, odotin jälleen isäni hyväksyntää. Sitä ei ole tullut tähän päivään mennessä. Mennessäni 10 vuotta sitten kihloihin, isäni totesi ääneen, että kihlathan voi purkaa...
Tuohon meikkaamiseen ehdottaisin seuraavaa: Jos haluat meikata niin meikkaa. Ole rohkea. Isäsi ei ymmärrä naisten meikkaamisesta mitään. Jos kotona nousee kauhea älämölö, älä pelästy sitä. Murrosiän tarkoitus on itsenäistyminen vanhemmista. Riidat kuuluvat asiaan. Olisin enemmän huolissani siitä, mitä luokkatoverisi ajattelevat sinusta. Tuon ikäisenä kaverit ovat tärkeitä, eikä porukkaan pääse, jos on erilainen. Valitettavasti. Koko loppuelämäsi muistelet kuitenkin kouluaikoja ja hyvät vanhat kaverit ovat arvokkaita. Kun tulette ikätovereitesi kanssa vanhemmiksi, alatte ymmärtää myös erilaisuutta. Mutta tuossa iässä se on vaikeata.
Tässä sinulle muutama ajatus. Isäsi ei ole ehkä oikea ihminen arvioimaan tytön kehitystä. Hän ehkä haluaisi pitää sinut vielä pienenä, jos olet nuorin tyttö perheessä. Ole rohkeasti mitä olet!Harkitse myös äitipuolesi puoleen kääntymistä, jos vain mahdollista. kaikkea hyvää sinulle!
Okei! Kiitos paljon vinkeistä:)