Katson itseäni peiliin,
sieltä tuijottavat vieraat kasvot,
Silmät jotka unohtaneet miten itketään,
kuori kova.
Kovanaamaksi sanotaan, halu olla vahva,
sielu kuitenkin huutaa,
yksinäistä huutoa, jota kukaan ei kuule.
Ei pysty enää näyttämään.
Mitä todella tuntee, todella haluaa,
saanut siivilleen.
Yksin jatkan matkaani, kuin susi,
joka kuuta ulvoo.
Yksin suljen sydämeni, nuolen haavani,
kunnes joku kaunis sielu,
antaa avaimen joka sopii sydämeni reikään.
Korjaisi, ottaisi syliinsä, veisi kotiin.
sieltä tuijottavat vieraat kasvot,
Silmät jotka unohtaneet miten itketään,
kuori kova.
Kovanaamaksi sanotaan, halu olla vahva,
sielu kuitenkin huutaa,
yksinäistä huutoa, jota kukaan ei kuule.
Ei pysty enää näyttämään.
Mitä todella tuntee, todella haluaa,
saanut siivilleen.
Yksin jatkan matkaani, kuin susi,
joka kuuta ulvoo.
Yksin suljen sydämeni, nuolen haavani,
kunnes joku kaunis sielu,
antaa avaimen joka sopii sydämeni reikään.
Korjaisi, ottaisi syliinsä, veisi kotiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katson itseäni peiliin,
sieltä tuijottavat tutut kasvot,
silmät eivät unohda miten itketään,
kuori -vain kuori.
Pehmeäksi sanotaan, halu olla vahva,
sielu huutaa yksiäänistä huutoa, joku aina kuulee.
Yksin jatkan matkaani, mutta sinä ole tulossa.
Kaksin avautuu sydämeni,
sinun kaunis sielusi
ojentaa avaimen joka sopii sydämeni reikään.
Korjaat, otat syliin, viet kotiin.
Katsot syvälle silmiini,
sisimpään, sieluuni.
Tiedän, siinä olet.
Muuta en ole koskaan etsinyt.
Tunteet kuin hyökyaalto,
tunnen, tunnen...
itseni, minut. Minuus.
Korjaamme toisemme,
pyyhimme kyyneleet, joita ei näy,
mutta jotka ovat.
Ei enää tuskaa huuda sisin, sielu.
Se huutaa elämää, joka virtaa sisään.