Punainen viiva

Ollaan ylpeitä. Se on kesäteatteriksi aivan huikea! Aion mennä toisen kerran katsomaan...ja sitä ei ole ennen mulle tapahtunut, vaikka kolunnut olen kesäteattereita ja paljon.

Jospa jonainpäivänä katsijat maksaisi todelliset kulut kulttuurin vahtaamisesta.
Eihän joku 50e lipunhintana ole mitään jos esitys noin loistava.
En tosin ole ihan varma mitä tukia saa kesäteatterit jos saavat ollenkaan.

No varmaan ainakin urheilu saa Sotkamossa oman osansa veronmaksajien rahoista.

Kesäteatterit on talkoohommia. Sitäkin taustaa vasten kannattaa hattua nostaa!

Tässäesityksessä on sanoman lisäksi harrastelija näyttelijöiden eriomaisia roolisuoritukset. Kannattaa mennä katsomaan myös heidän, jotka eivät tavallisesti käy teatterissa. Vaikuttava. Ammattimiehen ohjaus ja dramatisointi.

Kävinpä tänään katsomassa ja enpä ennen ole yhtä hienoa kesäteatteriesitystä nähnyt! Suurensuuri käsi tekijöille, että uskalletaan tehdä muutakin kuin hihhuliheijahuhhanhaata. Todella rohkeaa ja harrastelijoilta ammattimaista. Todella.

Aivan huikeaa, ja loppukohtaus punaisine viivoineen vetää vertoja mille tahansa maailman teatterille!

Jäi kertomatta, että olen Gay-homo.

Oli kyllä kokonaisuudessa hyvä esitys. Hienoa, että Kiannon teos on uskallettu ottaa käsikirjoituksen pohjaksi. Topi ja Kaisa olivat onnistuneita roolisuorituksia, roolit eivät menneet ylinäyttelemiseksi. Samoin agitaattori erilaisuudessaan oli jopa huvittava. Suurimman vaikutuksen luonnollisuudellaan teki nuori pappi... liekö teatterialan noviisi vai konkari, en tiedä, mutta näytti olevan kotonaan roolissa. Kertojan olisi voinut jättää kokonaan pois. Samoin isoon ääneen höpöttävät mummot katsomossa! Nuoriso sentään osasi seurata esitystä hiljaa.

Retikan kesäteatterin kauden pläjäys on taattua kesäteatterikamaa -ja taattua Schroderusten tuotantoa. Esitys pureutuu 1970-luvun ilmiöihin katselleen maailmaa sen ajan ihmisten elämänpiirien erilaisista näkökulmista. No, näitä on jo jokunen täälläkin nähty.

Parasta esityksessä on toki se, että se on niin kesäteatteria kuin olla voi. Se sisältää siis paljon huumoria, sketsinomaista toimintaa, tahattomia kommelluksia ja niin edelleen. Valitettavasti Eeron kirjoittamat tekstit alkavat jo toistaa itseään; melkein sitä kohta arvaa mitä seuraavaksi tapahtuu...

Näyttelijöistä ykköseksi nousee ilman muuta Seija Rannikko, joka lähestyy mimiikaltaan melkein ammattilaista; rajalla hän liikkuu, mutta ei kertaakaan sorru ylinäyttelemiseen. Replikointi on aitoa ja ajoitus viimeisen päälle tarkkaa. Kelpo suoritus harrastajalta! Ja rotti-Eeerohan vetäisee kokemuksellaan lipevän kansanedustajan roolin pyllistelyineen kaikkineen varmalla otteella.

Muilla kokeneilla retikkalaisilla näytteleminen sujuu totuttuun tyyliin; harrastaja on harrastaja. Kiusallisinta on vuorosanojen heikohko osaaminen, joka aiheuttaa sekunnin murto-osien mittaisia mietintäpausseja, jotka taas tekevät replikoinnista hieman luonnotonta. Lisäksi näyttelijöiden muuntautumiskyky puuttuu, oma persoona puskee läpi jokaisessa roolissa. Toki Retikan kantapeikot homman kotiin nytkin hyvin hoitavat.

Su 26.7. esityksen lopussa ei ollut kuivaa silmää; yleisö lauloi Eerolle "Paljon onnea vaan" peräti kaksi kertaa peräkkäin ja seisaaltaan mestarin täyttäessä 70-vuotta juuri tuolloin. Jymeä tunnelma ja kesäteatteriin olennaisesti kuuluvat vesikuurot kastelivat katsojain silmät takuuvarmasti.

En tiedä miksi Retikan höpöttely (varmaan hauskakin) on tässä keskustelussa...

Kävin tänään katsomassa Punaisen viivan viimeisen esityksen.

Olen mykistynyt.

Kesäteatteriako? Mille tahansa areenalle kelpaisi tuo. Olipahan kerrankin tarjolla kesäaikaan myös Teatteria.

Kiitos Havukka-teatteri. Teissä on potentiaalia ihan mihin vaan! Ja se orkesteri oli kirsikka kakun päällä.

Kiitos.