Itkut,kivut,unihäiriöt

7.7.2015 01:09
Siinä sitä alkua jo tuli.Olen 50 vuotias.Viime vuonna tuli kait ne 1 lyhyet menkat ja sekin marevan lääkityksen jälkeen......Melkeinpä sanoisin että melkein vuosi olin menkoitta ja aattelin jo että viimein ne loppu kunnes viime helmi-maaliskuun vaiheessa tuli ihan kunnon menkat eikä sen jälkeen mitään.

Olen kohta käynyt esivaihtareista asti tähän päivään (n. 4 vuotta kohta kaikki oireet mutta eipä niitä kuumia aaltoja...korkeintaa

Aihealueet

Kaikki aihealueet
Terveys
Naisten terveys
Kuukautiset
Naistentaudit
Vaihdevuodet

Keskustelu24 Terveys Naisten terveys Vaihdevuodet Itku,kivut,unihäiriöt ym..
Itku,kivut,unihäiriöt ym..
Kyynel-50
7.7.2015 01:09
Siinä sitä alkua jo tuli.Olen 50 vuotias.Viime vuonna tuli kait ne 1 lyhyet menkat ja sekin marevan lääkityksen jälkeen......Melkeinpä sanoisin että melkein vuosi olin menkoitta ja aattelin jo että viimein ne loppu kunnes viime helmi-maaliskuun vaiheessa tuli ihan kunnon menkat eikä sen jälkeen mitään.

Olen kohta käynyt esivaihtareista asti tähän päivään (n. 4 vuotta kohta kaikki oireet mutta eipä niitä kuumia aaltoja...korkeintaa viime aikoina huomannut että naama menee itseksiään punaiseksi.

Esivaihdevuosien rankin oire oli hirvittävä ahdistus mikä nyt on muuttunut lähinnä sillön tällön oleviksi jännitysaalloksi...ne tulee ja menee.

Mutta nyt tämän kesän alussa jälleen uusina oireina tuli minun liiankin suora kärkevä kannanaotto johonkin asiaan.Esm. jossain keskustelufoorumeilla en osannut kuin aukoa päätäni ja lyödä muita lyttyyn,sitten lopetin siellä kirjoittelun.

Kaiken lisäksi 18 v poikani valui taas masennukseen ja itsetuhoisuuteen ja minä romahdin siinä mukana.......Poika oli akuuttiosastolla vajaan viikon ja näyttäys olevan iloisempi tänä päivänä.On kyllä alotettu masennuslääke hänelle.

Minä vaan poljen täällä syvässä suossa raskaan masennuksen kanssa ja itken ja itken,lukuisia kertoja päivässä.En jaksa mitään ja heikottaakin.Vaikka minulla on nukahtamislääkkeet käytössä niin heräilen hirveän monta kertaa yössä eli uni katkee vähän väliä.Olen vain joku kuori mikä on lopettanut elämänsä.Ongelmalliseksi tekee vielä se että hormonikorvaushoitoja en voi käyttää sairastamani keuhkoveritulpan vuoksi.

Kysyttävä on muilta että kuulostaako tutulta tirskahtaa itkuu ihan tyhjästä,itkuja useita kertoja päivän aikana,syvä masennus,heikkoiden tunne,voimien vähentyminen fyysisesti sekä henkisesti,jatkuva väsymys,kivut (niihin saan onneksi panacodia) muuten en voisi edes liikkua ja ne alati katkeevat yöunet.On suorastaa pelko uutta päivää kohtaan jaksako sitä ottaa vastaa.En ole työelämässä ja lapset lähteneet omilleen,miestäkään ei ole ollut 10 vuoteen,enkä nyt kaipailisi ketään tähän pyörimään vaikka aika yksinäinen olen.

Olen menossa kohta lääkäriin mitä apua sieltä saisi,no niitä hormoneita en kuitenkaa saa.

Toivottavasti joku jaksaisi vastailla =)

viime aikoina huomannut että naama menee itseksiään punaiseksi.

Esivaihdevuosien rankin oire oli hirvittävä ahdistus mikä nyt on muuttunut lähinnä sillön tällön oleviksi jännitysaalloksi...ne tulee ja menee.

Mutta nyt tämän kesän alussa jälleen uusina oireina tuli minun liiankin suora kärkevä kannanaotto johonkin asiaan.Esm. jossain keskustelufoorumeilla en osannut kuin aukoa päätäni ja lyödä muita lyttyyn,sitten lopetin siellä kirjoittelun.

Kaiken lisäksi 18 v poikani valui taas masennukseen ja itsetuhoisuuteen ja minä romahdin siinä mukana.......Poika oli akuuttiosastolla vajaan viikon ja näyttäys olevan iloisempi tänä päivänä.On kyllä alotettu masennuslääke hänelle.

Minä vaan poljen täällä syvässä suossa raskaan masennuksen kanssa ja itken ja itken,lukuisia kertoja päivässä.En jaksa mitään ja heikottaakin.Vaikka minulla on nukahtamislääkkeet käytössä niin heräilen hirveän monta kertaa yössä eli uni katkee vähän väliä.Olen vain joku kuori mikä on lopettanut elämänsä.Ongelmalliseksi tekee vielä se että hormonikorvaushoitoja en voi käyttää sairastamani keuhkoveritulpan vuoksi.

Kysyttävä on muilta että kuulostaako tutulta tirskahtaa itkuu ihan tyhjästä,itkuja useita kertoja päivän aikana,syvä masennus,heikkoiden tunne,voimien vähentyminen fyysisesti sekä henkisesti,jatkuva väsymys,kivut (niihin saan onneksi panacodia) muuten en voisi edes liikkua ja ne alati katkeevat yöunet.On suorastaa pelko uutta päivää kohtaan jaksako sitä ottaa vastaa.En ole työelämässä ja lapset lähteneet omilleen,miestäkään ei ole ollut 10 vuoteen,enkä nyt kaipailisi ketään tähän pyörimään vaikka aika yksinäinen olen.

Olen menossa kohta lääkäriin mitä apua sieltä saisi,no niitä hormoneita en kuitenkaa saa.

Toivottavasti joku jaksaisi vastailla =)