erityisammattikoulu

Kyllä mun koulusta löytyy erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita, ainakin kolme sellaista tiedän ja näillä opiskelijoilla on takana Luovin valmentava ja kuntouttava. Koulullani myös on vieraillut näitä valmentavan ja kuntouttavan luovilaisia tutustuakseen kouluun.

Onko mikään ihme, jos ei töitä saa, vaikka olisikin normaaliälyinen? Nämä erityiskoulujen linjat ei nimittäin ole samalla viivalla tavallisten amislinjojen kanssa. Näissä kouluissa joitakin asioita voidaan helpottaa tai ottaa jopa kokonaan poiskin! Kaverini sisko opiskelee siivousalaa erityisammattikoulussa, ja kyseinen ala on hänelle henkisesti sekä fyysisesti raskas, minkä takia hänen kohdalla joitakin työtehtäviä on helpotettu tai otettu jopa kokonaan pois!

Ihmettelen vain että miksi ihmeessä ihmiset joilla on vain cp, adhd, lukihäiriö tai vaikkapa kuulovamma hakevat noihin erityisammattikouluihin? Ne on nimenomaan tarkoitettu kehitysvammaisille. Itse ainakin älysin sieltä lähteä pois ja nyt oon tavallisessa amiksessa, vaikka Kela eväsi multa eka kyseisen linjan, vaikkeivat he ole edes nähneet mua! Sinnikkäästi kuitenkin hain alalle tavalliseen amikseen ja tänä vuonna sitä pitäisi valmistua. Olen ehkä vähän itsepäinen ihminen vaatiessani itseltäni asioiden sisäistämistä nopeasti, mutta jos oon kiinnostunut oppimaan uutta niin silloin opin ja teen kovaa työtäkin.

hahmotushäiriöinen kirjoitti:

Onko mikään ihme, jos ei töitä saa, vaikka olisikin normaaliälyinen? Nämä erityiskoulujen linjat ei nimittäin ole samalla viivalla tavallisten amislinjojen kanssa. Näissä kouluissa joitakin asioita voidaan helpottaa tai ottaa jopa kokonaan poiskin! Kaverini sisko opiskelee siivousalaa erityisammattikoulussa, ja kyseinen ala on hänelle henkisesti sekä fyysisesti raskas, minkä takia hänen kohdalla joitakin työtehtäviä on helpotettu tai otettu jopa kokonaan pois!

Ihmettelen vain että miksi ihmeessä ihmiset joilla on vain cp, adhd, lukihäiriö tai vaikkapa kuulovamma hakevat noihin erityisammattikouluihin? Ne on nimenomaan tarkoitettu kehitysvammaisille. Itse ainakin älysin sieltä lähteä pois ja nyt oon tavallisessa amiksessa, vaikka Kela eväsi multa eka kyseisen linjan, vaikkeivat he ole edes nähneet mua! Sinnikkäästi kuitenkin hain alalle tavalliseen amikseen ja tänä vuonna sitä pitäisi valmistua. Olen ehkä vähän itsepäinen ihminen vaatiessani itseltäni asioiden sisäistämistä nopeasti, mutta jos oon kiinnostunut oppimaan uutta niin silloin opin ja teen kovaa työtäkin.

Lue lisää

Mitäs hittoa se kaveris sisko tekee siellä jos siivoustyö on raskasta henkisesti ja fyysisesti? Eikö kannattaisi mennä johonkin valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen jossa voi tutustua erilaisiin ammatteihin. Toinen vaihtoehto onkin eläke. Kyllä muuten erityisammattikouluissakin on esim. merkonomi-, lähihoitaja- ja datanomikoulutuksia, tuskinpa edes erityisammattikouluissakaan kehitysvammaiset ja heikkolahjaiset pärjäis noilla aloilla! Ei ne siis oo pelkästään kehitysvammaisten ammattikouluja.

Autapa sitä kehitysvammaista kaveriasi pääsemään irti siivousfirman orjatyöstä. Avotyötä voi ajatella palkattomana harjoitteluna - ei sitä pidä tehdä koko ikäänsä. Nyt hän on saanut työkokemusta ja voi pyytää pomoltaan palkkaa.

Kyllähän tavallisissa ammattikouluissakin on mahdollista saada erityistä tukea. Jos on vain yhdellä osa-alueella ongelmia, niin varmasti tavallisessa amiksessa opiskelu voi onnistuakin. Ainakin itselläni onnistui, vaikka matematiikka on tuottanut ongelmia ala-asteesta alkaen. Selviäähän jotkut AD(H)D-ihmiset, dysfaatikot ja lukihäiriöisetkin lukiosta sekä korkeakoulusta, ja tämähän on enimmäkseen kiinni henkilön toimintakyvystä. Esimerkiksi lukihäiriö on hidaste opinnoissa, eikä se automaattisesti estä opiskelemasta korkealle.

Erityiskouluissa taitaa olla enimmäkseen niitä, joille ei riitä pienryhmäopetus tavallisessa koulussa, vaan pitää olla koko ajan tukea ja ohjausta ja kehitysvammaiset on juurikin niitä, joilla on enemmän vaikeuksia oppimisessa. Kysehän ei ole oppimisvaikeuksista, vaan paljon isommasta jutusta ja kehitysvamma on paljon muutakin kuin pieni äo. En itse ainakaan tunne keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriön tai lukihäiriön omaavaa henkilöä, joka olisi käynyt peruskoulun erityiskoulussa, vaan se on hoitunut tavallisessa koulussa pienryhmässä osittain.

Ammatillisista erityisoppilaitoksista taitaa löytyä sitten monenlaista porukkaa, on kehitysvammaa, on näkövammaa, on mt-ongelmia, on sosiaalisia ongelmia, on autismia tms. Vaikka järki pelaisikin, niin kaikesta huolimatta erityisammattikoulun käynyttä ei huolita töihin, kun se tuo mieleen ihmisen, joka vaan tarvitsee tukea ja tukea, on toisistaan riippuvainen.

Jos itse olisin käynyt ammatillisen erityiskoulun, niin todennäköisesti olisin valmistunut eläkkeelle tai päätynyt avotöihin, mikä on ihmisen hyväksikäyttöä.

matemaattisesti_lahjaton kirjoitti:

Kyllähän tavallisissa ammattikouluissakin on mahdollista saada erityistä tukea. Jos on vain yhdellä osa-alueella ongelmia, niin varmasti tavallisessa amiksessa opiskelu voi onnistuakin. Ainakin itselläni onnistui, vaikka matematiikka on tuottanut ongelmia ala-asteesta alkaen. Selviäähän jotkut AD(H)D-ihmiset, dysfaatikot ja lukihäiriöisetkin lukiosta sekä korkeakoulusta, ja tämähän on enimmäkseen kiinni henkilön toimintakyvystä. Esimerkiksi lukihäiriö on hidaste opinnoissa, eikä se automaattisesti estä opiskelemasta korkealle.

Erityiskouluissa taitaa olla enimmäkseen niitä, joille ei riitä pienryhmäopetus tavallisessa koulussa, vaan pitää olla koko ajan tukea ja ohjausta ja kehitysvammaiset on juurikin niitä, joilla on enemmän vaikeuksia oppimisessa. Kysehän ei ole oppimisvaikeuksista, vaan paljon isommasta jutusta ja kehitysvamma on paljon muutakin kuin pieni äo. En itse ainakaan tunne keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriön tai lukihäiriön omaavaa henkilöä, joka olisi käynyt peruskoulun erityiskoulussa, vaan se on hoitunut tavallisessa koulussa pienryhmässä osittain.

Ammatillisista erityisoppilaitoksista taitaa löytyä sitten monenlaista porukkaa, on kehitysvammaa, on näkövammaa, on mt-ongelmia, on sosiaalisia ongelmia, on autismia tms. Vaikka järki pelaisikin, niin kaikesta huolimatta erityisammattikoulun käynyttä ei huolita töihin, kun se tuo mieleen ihmisen, joka vaan tarvitsee tukea ja tukea, on toisistaan riippuvainen.

Jos itse olisin käynyt ammatillisen erityiskoulun, niin todennäköisesti olisin valmistunut eläkkeelle tai päätynyt avotöihin, mikä on ihmisen hyväksikäyttöä.

Lue lisää

Opiskelin puoli vuotta ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Itseltänihän löytyy lukihäiriö lievä ADHD johon tarvitsen tukea. Matematiikassa olen hyvä mutta kielet takkuaa. Lukioon olisin halunnut mennä mutta käsitin sen olevan enimmäkseen kielipainotteinen joten annoin olla. Sitten mietin mikä ala voisi olla kiinnostava ja aloin etsimään tietoa eri ammateista.

Hain sitten lähimpään erityisammattikouluun ravintola-alalle. Heti aloitettuani kyseisen koulun huomasin että tilanne on hieman eri, jos on vain lukihäiriö ja ADHD verrattuna vaikkapa siihen kehitysvammaan. Suurin osa opiskelijoista koostui kehitysvammaisista ja luokallani oli vain muutama opiskelija, joilla oli jokin "pikku juttu". Nämäkin tuntemani luokkatoverit keskeytti kyseisen koulun samoista syistä kuin mä.

Ammatillinen erityisoppilaitos tuntui niin lasten leikkipaikalta kuin koululta. Koulun ilmapiirikin oli kamala, ei sellaisessa ilmapiirissä tehnyt mieli opiskelella ammattiin. Koulun asuntolassa asuin arkipäivät pitkän välimatkan takia. Asuntolan ohjaajat vahti opiskelijoiden menemisiä, esim. kaverini vierailivat luonani ja sitten ohjaajat kyselivät multa että kuka toi on, miksi hän on täällä jne. Myös jopa poika- tai tyttöystävien tapaamistakin kytättiin, näin kävi luokkatoverini kohdalla. Opettajat kohtelivat opiskelijoita kuin pieniä lapsia, komentivat ja lässyttivät. Kehitysvammaisia ja autistisia opiskelijoita kohdeltiin pahemmin; jos kehitysvammainen tai autistinen opiskelija kaatoi keittiössä vaikkapa kahvia vahingossa pöydälle, niin ohjaajat ja opettajat suuttuviat. Jos autistinen tai kehitysvammainen sanoi että koskee päähän, niin silloinhan vaan sanottiin että höpö höpö, silloin mennään lääkäriin jos sellainen sua vaivaa. Itselläni kerran alkoi koskemaan päähän kuumuuden takia ja sanoin silloin opettajalle asiasta. Sanoin myös että lepään hetken aikaa, jospa se auttaisi. Opettajahan vain tuumasi siihen ok.

Siellä koulussa ei oikein erityistarpeita otettu huomioon. Kerran joku asperger-opiskelija sanoi olevansa hyvin kuormittunut voimakkaista tai pahoista hajuista. Opettajat ja ohjaajat vain tuumasi että jos tuollaiset asiat vaivaa, niin silloin pitää hakea ammattiapua, ei tuollainen normaalia ole. Ja tuolleen sanoo ihmiset, jotka työskentelee erityistä tukea tarvitsivien kanssa!

Keskeytymisen jälkeen hain sitten tavalliseen ammattikouluun ravintola-alalle ja kyllä siellä opiskelu sujui. Käyttäytyihän sielläkin opiskelijat, etenkin pojat, kuin yläasteikäiset, mutta keskustelu koululla oli kuitenkin hieman sivistyneempää kuin ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Työ- ja yhteiskuntatiedon tunneillakin opettaja otti jopa poliittisia aiheita puheiksi. Itsehän tykkään keskustella kuin lukea ja keskustelemalla sisäistän parhaiten asiat, erityisesti minua kiinnostavat asiat.

Tällä hetkellä olenkin kahvilayrittäjä. En varmasti olisi tässä tilanteessa, jos olisin käynyt loppuun erityisammattikoulun. Eihän tosin laissa mainita että vammaisuus tai muu semmoinen ominaisuus olisi este yrittäjyydelle vaan tärkeintä on, että on yli 18-vuotias. Eri asia sitten on, että pystyykö olemaan vastuussa. Itse ainakin pystyn olemaan vastuullinen ja itsenäinen.

Keva-diagnoosin voi tosiaan saada vaikka kuusikymppinenkin, jos vain vahvaa näyttöä löytyy lapsuuden aikaisista lääkärintodistuksista ja opettajien lausunnoista. Nykyään ei ole tavatonta, että vasta yli 20-vuotiaana saa diagnoosin lievästä kevasta. Peruskoulussa on vain laitettu oppimisvaikeuksien piikkiin ja ratkaisua haettu vain opetussuunnitelman yksilöllistämisestä, eikä ole asiaa tutkittu pintaa syvemmälle.