Uskovaisten argumentointivirheet 2: todistustaakka

Uskovat tuntuvat kuvittelevan usein, että heillä ei ole todistustaakkaa, vaan todistustaakka on heidän kanssaan eri mieltä olevilla. Tämä on absurdia, koska uskovien väite on ontologisessa mielessä "positiivinen" ja usein äärimmäisen spesifinen. Esimerkiksi: "On olemassa Jumala, jonka innoittamana Raamattu (ja vain Raamattu) on kirjoitettu ja Raamatun sanoman paras tulkki oli Martti Luther."

Kuten filosofiassa on osoitettu ja kuten arkijärkemmekin sanoo, niin on lukemattomia väitteitä joiden todenperäisyyttä ei ole osoitettu, mutta joiden todistaminen perättömäksi on käytännössä tai jopa periaatteessa mahdotonta. Filosofiassa tunnetuin esimerkki on ns. Russelin teekannu, joka osoittaa, että äkkiä "huivista vedetyn" väitteen todistaminen vääräksi on mahdotonta. Ei ole mahdollista todistaa, että jossain aurinkokunnassa ei leijailisi pieni kiinalainen teekannu.

https://en.wikipedia.org/wiki/Russell's_teapot

Teistien perusväite on ontologisesti positiivinen: "Jumala/jumalia/jumaluus on olemassa." Siksi sitä ei voi olettaa todeksi, vaikka kukaan ei pystyisi sitä osoittamaan vääräksi. Toki siihen voi uskoa, mutta samalla pitää ymmärtää, että ulkopuolelta katsottuna tuo uskomus on lähinnä villi arvaus. Mitä enemmän ja tarkemmin jumalan/jumalien/jumaluuden olemusta, tavoitteita tai odotuksia ihmisten suhteen (perustelematta) kuvataan sitä "villimmältä" ja epätodennäköisemmältä arvaus vaikuttaa.

Ateismi sen sijaan ei välttämättä ole edes uskomus, vaan johtopäätös. Tietenkin ateismi voidaan pukea dogmin muotoon: "Jumalia ei varmasti ole", mutta se voidaan kuvata myös johtopäätöksenä: "Jumalista ei ole mitään havaintoa" tai agnostisemmin: "Jos ylipäätään on jumalia, ihmiskunta ei näytä tietävän mitään mitä se/ne meiltä odottaa." Tämän väitteen kumoaminen on periaatteessa helppoa - ei tarvitse kuin osoittaa, että on kriittisen tarkastelun kestävä havainto tai että jossain on selvästi jumalalta tullut vaatimus tai ohje.

Kokonaan toinen asia on, että jos Jumala määritellään vähänkin tarkemmin, niin päädytään joko sisäiseen tai havaintojen suhteen loogiseen ristiriitaan, jolloin ainakin juuri tuollaisen jumalan mahdottomuus on helposti nähtävissä, vaikka uskovat tietenkin sujuvasti uskovat tällaiseenkin jumalaan.

Esimerkiksi, jos väitetään, että on yksi kaikkivaltias ja hyvä jumala, niin päivän lehti lukemalla on helppo nähdä, että todellisuus on väitteen kanssa ristiriidassa.