Kokemuksia Laakson sairaalasta

Oliko oikein jätetty tiputtamatta? Hoito oli varmaan sitten ihan hyvää-

Oikeasti: jos mummisi saa kohtauksen ja jää sen jälkeen letkuihin loppuiäkseen, eikö kannattaisi antaa hänen mennä ?

Ehdottaisin ensin, että ottaisitte selvää mitä tarkoittaa elvytys. Miksi ihmeessä vanhus pitäisi vielä yrittää elvyttää jos on jo kuollut. Aika rankka homma.
Oletan että isoäitisi on mennyt sen verran huonoon kuntoon, että on siirretty vanhainkodista sairaalaan. Vanhainkotihan on vanhuksen ns. viimeinen paikka, ellei sitten terveydentila vaadi sairaalahoitoa.

Ei edes Helsingin kaupunki anna sairaaloilleen/lääkäreilleen ohjetta olla elvyttämättä säästösyistä jollei siihen ole lääketieteellistä perustetta ja yleensä iäkkään huonokuntoisen henkilön kohdalla on perusteet sekä elvyttämättä jättämiselle että suonen sisäisen nesteytyksen lopettamiselle niin kovalta kuin se omaisista tuntuukin.
itse olin lähes päinvastaisessa tilanteessa Laakson sairaalan kanssa , lääkäri aloitti uudestaan omaiseni tiputuksen kun ei uskaltanut tehdä päätöstä vaan jäi odottamaan ylilääkärin mielipidettä ja välittömästi alkoi nestettä kertyä sekä kehoon että keuhkoihin.No onneksi potilas menehtyi ( luit oikein onneksi ) kuitenkin nopeasti .
Kärsimystä oli jo siihen mennessä ollut tarpeeksi eikä _mitään_toivoa tilan paranemisesta.
Noin yleisesti ei Laakson sairaala mikään auvoinen toivon kartano ole, ainakaan vanhusten osalta. Ehkä kirurgista toimenpiteistä ym.toipuvien kohdalla tilanne on toinen.

Kiitos, että otit tuon asian esille. Olet rohkea ja ajatteleva ihminen. Tunnen kokemuksestani paikan. Siellä on sekä hyvää että aliarvoista hoitoa riippuen vanhuksen tilasta. Hyvä ruoka ja puhtaat lakanat on taattu, mutta kaikki muu... ei edes eläviä kukkia kuoleville hygieniasta johtuen. Tiedän, että monet vanhukset pelkäävät tuota paikkaa, ovat jopa kirjoittaneet omaisille tiedoksi etteivät halua Laakson sairaalaan (niin kuin se muka auttaisi). Se on ikävää. Sairaala pitäisi olla paikka, jossa on ystävällisiä ihmisiä, eikä siis täysin paantuneita, näännytettyjä hoitajia, joiden johdossa on nuoria kokemattomia yhtä väsyneitä lääkäreitä.

Kokemuksia on sen verran kyseisestä paikasta että suosittelen mikäli mahdollista mitä pikimmin vaihtamaan paikkaa ,tosin viime kädessä ihmiset paikan tekee nykyisistä en tiedä

Laakson sairaala on todellakin KARMEA paikka! Ahtaat kulahtaneet tilat, joissa fyysisesti hyvässä kunnossa olevaan muistisairaaseen potilaaseen pumpataan koko lasti rauhoittavia lääkkeitä, että makaa pyjamassaan sängyssään "oikeaoppisesti". Fyysisen aktiivisuuden (=kävely käytävillä) seurauksena epikriisiin on kirjattu: "potilas on rauhaton ja vaeltelee". Isäni vietti Laakson sairaalassa vajaan viikon tänä kesänä ja en tiedä, mitä kaikkea kurjuuksia siellä onkaan tapahtunut, koska nyt pelkää sairaalaa kuin ruttoa. Sen mitä itse vierailujen aikana todistin, oli kovaotteinen kohtelu. Pyrin tekemään mitä tahansa, ettei kukaan lähiomaiseni ko. kuolemanlaaksoon joudu kitumaan.

Helewetti mitä soopaa. Ei muuta sanottavaa.

Tänä päivänä lääkäreiden ensimmäinen kysymys omaisille on: DNR päätös pitäisi saada tehtyä, ok? Jos nyökkäät, se on siinä. Vastaan sanomisesta lääkärit hermostuvat. Kovaa painostusta olen saanut itse kokea omaisena. Muuhun keskusteluun lääkäreillä ei ole aikaa. Sairaalat ja hoitolaitokset ovat muuttuneet keskitysleir..siis aikaansa seuraaviksi sairaaloiksi. Kuka tästä asenteesta ja "hoidosta" päätti?

Todella karmivia paikkoja nämä, mihin vanha ihminen lähetetään kuolemaan. Pumpataan täyteen morfiinia, vaikka ei oikeastaan satu mihinkään ja lopulta ei pysty nielemään. Kaikin tavoin yritetään nopeuttaa lähtöä. Ihan todella on karmivaa ainakin suurissa kaupungeissa, jossa ikäihminen on rahareikä eikä ihminen. Milloin tämä Suomi tällaiseksi muuttui, muuttui suomalaisten äänestäjien tahdosta, jotka haluavat kovat arvot yhteiskuntaan. Eiväthän nämä paikat heitä kosketa, koska heidän ei niihin tarvitse mennä, on varaa mennä jonnekin itsemurhaklinikalle ulkomaille sitten joskus.

Ei nuo arvot ainakaan eduskuntavaaleissa näy, se miten kansa äänestää. Mitenköhän tekin olette mahtaneet äänestää..

Ralas ystävä on tällä hetkellä ja hoito tosi huono. Hoitajat pahalla päällä. Lääkäri on sanonut ystäväni ex-vaimolle miks hän kyselee paljon jos ei oo hänen asia enää. Vaikka ex vaimo on se hoitava ja lähin henkilö. Me kaikki tiedämme että kyllä hän on tarkein henkilö. Törkeä henkilökunta!!!!

Ihan tiedoksi vaan, että "DNR-päätös on lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä potilaan sydämen sähköisestä tahdistuksesta ja paineluelvytyksestä sydämen pysähtyessä. " ja "Potilaalle tehty DNR-päätös
koskee ainoastaan mahdollisia elvytystilanteita eikä se poista velvollisuut-
ta laatia potilaalle hoitosuunnitelma." Lähde Valviran nettisivut.

http://www.valvira.fi/-/hoitosuunnitelmat-ja-dnr-paatos-pitkaaikaishoidossa-seka-ensihoito

Varmaankin joku ilkeä hoitaja laittoi hampaat suuhunsa.

Yhdyn monen muunkin mielipiteeseen eli kokemukseni Laakson sairaalasta ovat vain ja ainoastaan huonoja. Äitini oli siellä hoidettavana useita kuukausia. Pahinta on, että mitään ei voi tehdä eikä mihinkään valittaa. Tai itse en ainakaan ole keksinyt toimivaa keinoa. Potilasasiamieheen voi olla yhteydessä, jos vaikkapa epäilee hoitovirhettä. Hoitovirheestä voi sitten myös valittaa virallisia teitä pitkin.
Mutta sitten on ne tavalliset tilanteet: hoito on minimitasolla, lääkärit ovat erikoistuvia eivätkä välttämättä hallitse potilasta koskettavaa eritysalaa, hoitajat ja lääkärit ovat töykeitä, välillä eivät suostu edes antamaan tietoja omaisille, hoitajilla ei tosiaan ole resursseja kuntouttaa tai edes auttaa potilaita sängystä ylös, usein vastataan kysymyksiin, että nyt ei ehdi (enkä tarkoita että tämä olisi suoraan kyseisten hoitajien syytä).
Itse olen lähettänyt kirjeitä osaston lääkärille ja ylilääkärille, niistä ei kuitenkaan ole ollut mitään hyötyä.

Äitini oli hoidettavana Laakson sairaalassa. Osa hoitajista kohteli häntä huonosti ja "kuntoutus" oli sellaista, että häneen pistettiin morfiinia ja rauhoittavia lääkkeitä. Olin yhteydessä potilasasiamieheen, ja niin kannattaa tehdä jokaisen, joka on tyytymätön sairaalan toimintaan. Epäkohtia ei saa lakaista maton alle.

Helsingissä potilasasiamies on lähinnä vitsi. 2 lähes miljoonaa varten ja niistäkin toinen palvelee lähinnä kaupunkia itseään. Täysi ihmishirviö.

Karmeeta hoitoa vaikka olis tajuissaan,ei se ole kuin säilöntä paikka kuinka monen päivän ruat suussa kun on nielemisvaikeuksia,silmät rähmässä ettei auki saa. Arvelkaapa kun sote tullee mikä on seuraus!
Luettelo on pitkä sairaan ihmisen hoidosta tulee semmonen tunne että oodottavat että kuolis pois. Suuta ei kastella suu saa olla kuin korppu.
Potilaalta omainen kasteli huulia ja suunsa sai edes kiinni.
Asiattomat liikkuu huoneissa (toiset potilaat).
Eihän henkilö kunta ajattele tietenkään kuin omainen mutta kaippa heilläkin on omaisia ihmisiä pitäisi kohdella kuolemaansa asti.

Laaksonsairaala on todellakin karmea paikka!

Äitini on siellä juuri ja hoito on ihan kamalaa, hoitajia ei näy kaikki ovat samaan aikaan taukohuoneissaan juttelemassa. Pyytäessäni äitilleni kipulääkettä niin saa vastaukseksi kuulla että "tullaan kun keritään" ja heitä ei näy seuraavaan tuntiin. Pikkuveljeni 10v tuli äitiä katsomaan ja hoitajat saivat pikkuveljeni melkein ITKEMÄÄN, ei minkäänlaista sydäntä edes lapsia kohtaan.Hoitajat laaksossa ovat töykeitä eikä lääkärit sen yhtään parempia!

Laakson sairaala on myös siten erikoinen sairaanhoidonyksikkö, että kukaan ei Laaksossa vastaa mistään. Asioita, potilaita ja omaisia pyöritetään loputtomasti näännyksiin asti - kukaan ei vaikuta olevan lopulta vastuussa yhtään mistään? Lääkäreitä on lukuisia (aina tapaat varmuudella uuden!) mutta kukaan ei kanna todellista vastuuta työstään (eikä tunnu kovasti kiinnostavankaan). On päätöksiä, joista ei kommunikoida, unohdetaan kommunikoida tai kommunikoidaan muutaman päivän välein ristiriitaisesti (täysin vastakkaisin päätöksin) ja toisinaan vaan jätetään ilmoittamatta?

SAK-SDP on sotkenut tämän maan asiat totaalisesti. Vuonna 2013 SAK:n Halosen presidenttikausien päätteeksi Suomi sai Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta h u o m a u t u k s e n heikosta perusturvasta ja vanhusten kaltoinkohtelusta.
SAK-SDP oli yhtäjaksoisesti hallitusvastuussa liki 50 vuotta vuosina 1966-2015 kahta neljän vuoden oppositiokautta lukuun ottamatta.
Lakkoja ja lakkolietsontaa, rettelöintiä, painostusta, oman edun tavoittelua, piittaamattomuutta, kiskontaa, kähmintää, peittelyä.

On kuitenkin syytä muistaa, että hyviäkin paikkoja on. Laakson sairaalan kauhujen jälkeen äitini pääsi hoivakotiin, jossa hänestä huolehdittiin lempeästi, ystävällisesti ja ammattitaitoisesti. Hoivakodin henkilökunta kertoi minulle, että Laakso kyllä tunnetaan. Heille tulee sieltä pelästyneitä, ahdistuneita ja huonossa kunnossa olevia vanhuksia, joita aletaan sitten kuntouttaa takaisin elävien kirjoihin. Olkaa siis omaiset aktiivisia vaikka se raskasta onkin. Puuttukaa epäkohtiin, tehkää aluehallintovirastolle kanteluita. Toimitaan nyt, ennen kuin olemme itse vanhuksia, sairaita ja huonossa hoidossa.

Iltalehti uutisoi 18.11.2016, että Laakson sairaalassa hoitaja pahoinpiteli potilasta virtsakatetria laittaessaan niin, että potilas soitti lopulta hätäkeskukseen. Sieltä kehotettiin soittamaan poliisille. Poliisi on käynnistänyt esitutkinnan epäillystä pahoinpitelystä.
Hirvittävä tilanne: henkilö on potilaana sairaalassa ja odottaa saavansa hoitoa, mutta joutuukin pyytämään apua hätäkeskuksesta, koska hoitaja pahoinpitelee häntä.
Voisi ainakin kuvitella, että kyseinen sairaala olisi nyt hieman enemmän viranomaisten syynissä.

Laakson sairaala olisi syytä ottaa vihdoin erityissyyniin ja valvontatoimien kohteeksi. Viranomaisten tulisi puuttua asiaan sen sijaan, että väsyneet omaiset yrittävät tehdä samaa kukin tahollaan.

Kun poikani syntyi, hän joutui Kätilöopistolla hengitysvaikeuksien vuoksi vastasyntyneiden osastolle. Siellä häntä hoidettiin lempeästi, hellästi ja rautaisella ammattitaidolla. Nyt hän on terve ja iloinen 13-vuotias jalkapalloilija.
Kun 80-vuotiasta sydänvaivaivoista kärsivää äitiäni hoidettiin Laakson sairaalassa, häntä tönittiin ja riuhdottiin, peloteltiin ja huumattiin lääkkeillä. Ja kuitenkin äitini elämä oli täsmälleen yhtä arvokas kuin pienen poikani elämä. Saavutetaanko suomalaisessa sairaanhoidossa koskaan tasa-arvoa potilaiden välillä?

Laakson sairaalahan on mahtava paikka. Kuntouttavat sänkypotilaan (vaivaa kuin vaivaa sairastavan) kolmessa päivässä. On se kyllä kumma paikka se Laakson sairaalan kuntoutusosasto.

Kokemuksia on monenlaisia. Mutta itse olen nähnyt, ollut saattajana ja potilaana Haartmanissa, Meilahdessa ja Laakson sairaalassa (tosin en kaikilla osastoilla).
-Haarmanin päivystyksessä henkilökunta vaihtelee (luonnollisesti) rajusti, mutta 90% heistä on ystävällisiä, mutta aivan liian työllistettyjä ja osa ei ole perillä tehtävistään (harjoittelijoita?).
-Meilahdessa on Suomen parhaat asiantuntijat, mutta eivät he suinkaan konsultoi ja keskustele kaikkien potilaiden kanssa. Päivystyspolilla oli minun ollessani siellä potilaana hämmästyttävän ystävällistä.
-Laakson sairaalaa turhaankin moititaan, vanhukseni sai hyvää hoitoa, kaikki mahdolliset tutkimukset tehtiin (rahaa säästämättä). Henkilökunnasta suurin osa ystävällistä ja huumorin tajuista.
--- Mutta potilaat: Haartmanissa ja Laaksossa oli paljon potilaita, jotka vaativat koko ajan hoitohenkilökuntaa paikalle. Laaksossa yksi mies haihuili käytävällä ja joka huoneessa vaati kaikkia soittamaan pojalleen, kun bisnesasiat pitää sopia. Kertokaapa hyvät arvostelijat miten hoitaisitte tällaisia henkilöitä, jos olisitte hoitohenkilökuntaa: istuisitteko koko työajan hänen vieressään keskustelemassa hänen kanssaan? Miten muille potilaille kävisi? Niin paljon ei mihinkään hoitopaikkaan saada henkilökuntaa, että tällainen onnistuisi. Ehkä joku miljonääri pystyy palkkaamaan koko päiväisen hoitajan. Julkisella puolella on pyrittävä hoitamaan kaikkia sillä vähäisellä henkilökunnalla, joka on! Siihen sinä valittaja voit vaikutta vaaleissa, koska politiikot se hoitajamäärän päättävät!!!
-Yksityisiä hoitokoteja kehutaan ja uskon, että ne ovat hyvät, mutta kenellä (tavallisella pulliaisella) on varaa maksaa yli 5000e/kk jokaisesta toimenpiteestä lisää...
-ja omaiset vaativat tietoa henkilökunnalta, jota heillä ei edes ole. Puhelin on keksitty ja Kanta fi:ssä on tiedot toimenpiteistä, verikokeista, ja hoitosuunnitelmasta. Kannattaisi ensin vilkaista sieltä, jäis paljon turhia kysymyksiä tekemättä ja puhelun/lääkärin konsultaatioaikana voisi keskittyä vain olennaiseen.

Luin jostakin, että lähivuosina Laakson sairaalan toimintoja siirretään muualle, ja alueelle rakennetaan asuntoja. Se oli voitto "kuolemanlaaksosta". Viihtyisiä koteja sinne missä ainakin monet vanhuspotilaat ovat kärsineet huonosta hoidosta ja tylystä kohtelusta.

Laakson sairaalan osastokolmen kuntoutustiimi osastolääkärin johdolla tekee JEESUSMAISIA ihmetekoja .Lähes 90-vuotias anoppini joutui "kuntoutuskuurille"
ja esim. minimuistitestin tulos parani heidän toimestaa yli 35% ja niinpä mummu
on täysin sopiva yksinasujaksi vaikka muistisairaus on diagnosoitu keväällä toukokuussa n. 95% :ksi vammaksi eli lähimuisti täysin pimeää. Kuntoutusaika oli 2kk.
Kotiinviemiseksi lääkäri antoi lääkitysohjeiksi kolmea eri lääkettä ahdistukseen,ylimitoitetun verenpainelääkkeen (50mg beettasalpaajaa/vrk),unilääkkeen, muistilääkkeen ja pienen kipulääkitysannoksen.
Kotiutuksen jälkeen mummu on ollut sekava , kovat kivut,unettomuutta,liikuntakyky lähes kadonnut ja ei muista kahta minuuttia pidempään tapahtumista.

DNR päätös on lääkärin tekemä päätös elvytyskiellosta kuten tuossa jo aiemmin ihan Valviran linkin mukaan oli ohjeistettuna. Se voidaan siis myös tehdä potilaalta tai omaiselta kysymättä ja perustuu täysin lääkärin tekemään arvioon, jo olemassa oleviin sairauksiin ja niiden ennusteeseen sekä toki vanhuksen kuntoonkin. Moni vanhus ei välttämättä edes tulisi selviämään elvytystilanteesta ja jos selviäisikin niin jäisi valitettavasti "vihannekseksi". Sitä kukaan meistä terveistä saatikka vanhuksista itselleen edes toivoisi. Miksi asiasta pidetään haloo vaikka siihen on olemassa ilmiselvät perusteet? Pelkästään mielenterveyspuolen diagnoosi siis ei oikeuta DNR-päätöksen tekemiseen, kyllä taustalla on muut somaattiset syyt varmaankin.

Laakson sairaalasta kuulee kyllä toki juttuja, vaikea sanoa mikä on nykyisin totta ja mikä liioilteltua. Itse olen ollut siellä lyhytaikaisena sijaisena 2000-luvun alkupuolelle (siis ennen sitä suurta sairaalauudistusta ja ambulanssirallia) useammallakin osastolla (1, 3, 5, 7, 16 ja 20) ja silloin hyvä perushoito oli kaikilla osastoilla riippumatta osaston profiilista tai potilasaineksesta. Päiväsairaala "hopealaakso" siellä kivitalon kellarissa oli todella hieno paikka, siellä tykkäsin olla todella paljon. Myös lääkäreiden kanssa homma pelasi ja ainakaan minun tietooni ei tullut mitään suurempia ongelmia. Siihen aikaan suursuon ja Koskelan sairaaloista kuulin useammin ikävää palautetta. Olen toki ollut monissa muissakin vanhustenlaitoksissa paljonkin sijaistamassa (esim. Koskelan sairaala, Riistavuori ja Kustaankartano).
Uskoisin kuitenkin, että kun sairaaloiden toimintaa ryhdyttiin muuttamaan ja profiloimaan ne uudelleen se varmasti aiheutti enemmän hallaa kuin hyvää. Vanhat tutut työyhteisöt hajautettiin, kaikki henkilökunta ei välttämättä halunnut siirtyä uuteen paikkaan ja jos joutuivat siirtymään, ei sopeutuminen uuteen ympäristöön ja uuden esimiehen alaisuuteen aina ollut helppoa.

Laakson sairaala kamala paikka. Ihan hirveä. Välinpitämätöntä ja epäkohteliaat hoitajat tiuskivat, huutavat. Linnoittautuvat juomaan kahvia ja auta armias jos silloin tarvitset apua.
Suosittelen Meilahteen opettelemaan tapoja. Ero kuin yöllä ja päivällä.

Minun läheiseni on parhaillaan laaksossa hoidettavana. Ikävää on se ettei hän pysty puhumaan ja siten kertomaan jos häntä kohdellaan huonosti. Heti Laaksoon jouduttua hänelle tuli käsivarteen jostain valtava mustelma ja aristi koko käsivartta, se oli todella kipeä, koska kättä ei voinut edes hipasta. Kukaan ei tiennyt mistä se on tullut...ihmettelen. Olen tavannut muutaman erittäin ystävällisen hoitajan, ja joitain jotka ei tiedä mistään mitään. Lääkäri oli erittäin ystävällinen soittaessaan minulle ja vastasi kärsivällisesti kysymyksiini. Meilahdessa ollessaan läheiseni oli virkeä, mutta Laaksossa pari ekaa päivää oli niin syvässä unessa vierailuaikana ettei reagoinut mihinkään, mikä oli meistä vähän outoa koska yleensä heräsi aina heti kun joku tuli vierelle ja puhutteli häntä tai kosketti. Kysyttiin hoitajalta (joka ei puhunut hyvin suomea) että onko hänelle annettu jotain rauhottavaa tai jotain...hoitaja oli jotenkin oudon olonen ja sanoi että hän käy kysymässä. Kun tuli takaisin sanoi vaan että, ei ole annettu, ja poistui. En ole häntä se jälkeen nähnyt. Sen jälkeen hän ei kuitenkaan ole enään ollut sellaisessa tiedottomassa tilassa. Mutta, enemmän on sellasta että vaikka on hereillä niin on tosi poissaoleva. Sellasta ei ollut kun hän oli Meilahdessa. Haluaisin luottaa siihen että läheiseni saa hyvää hoitoa ja että häntä kohdellaan asiallisesti, mutta en voi olla varma, koska hän ei pysty itse tuottamaan puhetta. On erittäin surullista että nykyään ei voi luottaa siihen että vanhuksia kohdellaan asiallisesti...varsinkin jos hän ei pysty puhumaan että voi kertoa itse 😢

Kauhulla luin kokemuksia tältä palstalta Laakson sairaalasta eilen ennen kuin äitini oli sinne kotoaan siirtymässä. Mutta kaikki huoli hälveni, kun tapasin hänen hoitajansa ja tutustuin osastoon eilen illalla. Aivan mahtava henkilökunta ja loistavat puitteet! 85-vuotias äiti voi jo vuorokauden jälkeen paremmin, olen niin helpottunut.

Ilahduin ensimmäisestä viestistäsi, koska ajattelin, että ko. sairaalaa koskevat muistutukset ja kantelut alkavat vihdoin tuottaa tulosta, mutta näköjään ei.
Ole yhteydessä potilasasiamieheen ja keskustele äitiäsi hoitavan lääkärin kanssa.
Voimia sinulle!

Joidenkin potilaiden kohdalla on aivan pakko antaa jokin rauhoittava lääkitys.
Muuten sen potilaan mukana pitää olla koko ajan eikä millään osastolla ole sellaiseen resursseja, jos päättäjät tuplaa vähintään kuntoutus ja muidenkin osastojen henkilökunta määrän niin
sitten voi lääkitystä vähentää.

Ei se mikään automaatio ole pilleri jokaiselle.
Mutta kun näitä potilaita on nähnyt niin että ihan kaikki te ette ymmärrä sitä että mikä taakka se levoton, ymmärtämätön potilas on henkilökunnalle, jos ei sille mitään tee niin kohta käykin sitten niin että se potilas pitää hakea ambulanssilla koska on kaatunut ja lyönyt päänsä pahasti.
Mitäs tähän sanotte?

Se potilas ei pysy siellä sängyssä, vaan lähtee koko ajan sieltä, jalat ei kanna, olo on niin tasapainoton että kellä se vastuu on sitten jos vaan annetaan olla??? Potilas on koko ajan huolissaan jostain vuosien takaisista asioista jolloin hänellä ole vielä se elämä, näitä hän kyselee koko ajan jatkuvasti 3 minuutin välein.. missä minun poikani on, pitää mennä kotiin, pitää mennä töihin, pitää hakea lapset hoidosta, minä asun turussa ja kotini on siellä (potilas helsinkiläinen laaksossa).. näitä riittää.

Levottomien potilaiden kohdalla pitää ottaa huomioon muidenkin potilaiden turvallisuus,
yksityisyyden- ja intimiteetti suoja ettei se herra ole koko ajan jonkun muun potilaan huonessa jotain touhuumassa, penkomassa jonkun tavaroita ja ties mitä.

Älkää sysätkö näitä asioita vain hoitajille, lääkäreille kun ei se asia tule sillä kuntoon.

Ehkä se teidän omainen ei tarvitse rauhoittavaa kun en voi tietää..
Nämä jutut jää vähän tälle tasolle, kirjoittelut mutta en usko että kukaan huvikseen kirjoittelee omais juttujaan täällä että on niissä usein perääkin mutta ymmärretäänkö asioita oikein.

Kokemuksia on tämän kesän aikana laakson sairaalasta, ikävä kyllä.
Mummo oli jalan amputaatiossa Meilahdessa ja siirrettiin laaksoon kuntoutukseen, osasto 9 kuntous siellä sujui hyvin ja luvattiin jo kotiin lähtö, sitten hän sai mrsa bakteerin ja siirrettiin eristysosastolle, osasto 13 ja siellä ne ongelmat alkoivat, ensimmäinen kerta kun menin osastolle kysymään kuulumisia ja kertomaan kotiutussuunnitelmasta edellisellä osastolla, sain 3 hoitajaa huutamaan naama punaisena!!? Olin itse silloin ystävällinen mutta myöhemmillä kerroilla en kyllä enään.. yleiskunto oli kuulemma niin huono ettei kotia voi päästää, menin katsomaan häntä ja ihmettelin kun en hereille saanut ja kysyin hoitajalta että onko saanut uutta lääkettä, hän aikoi käydä katsomassa ja tuli sanomaan ettei mitään ole saanut.. no sen jälkeen ei ole enään käynyt näin.. seuraavalla kerralla olivat jättäneet yksin huoneeseen istumaan tuoliin ja mummo oli kaatunut niin siinä tuli sitten päähän, käsiin ja jalkaan mustelmia sekä nilkka murtui.. mummolla on afaasia eikä pysty puhumaan muutakuin joo, lääkäri oli kysynyt että onko teillä rintasyöpä epäilyä, mummo vastasi joo niin ottivat näytepalan rinnasta eikä näin kyllä ollut.. sekä kuulin yhdeltä hoitajalta että mummoa on kuvattu, ultrattu jne useita kertoja.. lääkäri ei näistä tuloksista mitään osannut kertoa. Mummo on syötettävä ja tietävät kyllä osastolla sen, eräs ilta menin klo 17 kun ajattelin et voin auttaa henkilökuntaa ja syöttää mummon no oli saanut jo ruuan eteensä ja yritti lusikkaa hapuilla kun ketään ei ollut auttamassa, autoin häntä syömään ja odotin 40 min että astioiden hakija tuli, yksikään hoitaja ei käynyt edes katsomassa miten ruokailu sujuu henkilöllä joka täytyy syöttää.. nyt jumissa ollut jo 3 viikkoa vaikka olisi täysin valmis kotiin jossa on hoitojärjestetty niin että joku paikalla aina..
Aina tulee uusia syitä ja tutkimuksia ettei voi lähteä mutta nyt ei enään kysellä lupia vaan lähdetään omalla luvalla ja valitus lähtee kyllä osasto 13: sta

Ikävä kyllä on kokemusta osastosta 13. Vaikuttaa siltä että siellä omaiset koetetaan huutamalla ja ilkeilyllä pelästyttää jotta potilas jäisi turvattomaksi ja hoitajien armoille. Osaston johdossa on jotakin pahasti vialla.

Huomasin, että tämä keskustelu on alkanut jo vuonna 2015 ja sairaalan tilanne on valitettavasti edelleen sama. Oma isäni ollut osastolla 4 "hoidossa" jo pitempään. Jos vain olisi mahdollisuus jäädä töistä pois niin äkkiä hänet sieltä pelastaisin ja hakisin pois. Päivästä toiseen makaa sängyssä ja odottaa, että joku edes kävisi kääntymässä ja kysyisi kuinka voi - tarvitseeko jotain. (On sen verran heikkona, että ei kykene huutamaan tai itse apua hälyttämään). Yhtenä päivänä, kun olin vierailemassa hänen luonaan niin hälytyslaitteet huusivat huoneessa yli 10 min. ja yksi potilas huusi koko ajan apua. Mitään ei tapahtunut 15 minuuttiin, ketään ei näkynyt missään. Myös kanslia oli tyhjä. Vihdoin löysin hoitajat ruokailemassa käytävän perällä. Ruokatunti kuuluu heille, ei siinä mitään. Sitä ihmettelin vain, että pitääkö kaikkien henkilöiden olla syömässä samaan aikaan. Ei siis kannata tehdä kuolemaa ruokailun aikana :-(. Apua ei silloin saa, vaikka sitä hälyttäisi. Isäni kunto mennyt koko ajan huonommaksi, aika ja paikka sekoittuvat yhä enemmän. Voisiko huoneisiin saada edes kalenterin tai kellon? Radiota tai tv:tä en uskalla toivoakaan. Vaikka ei olisikaan muistisairas potilas niin kyllä tuossa hoidossa varmasti sekoaisi ja menettäisi ainakin ajan ja paikan tajunnan. Pelottaa tulla vanhaksi. Pakkomuutto Helsingistä edessä, ettei ikinä tuohon paikkaan joudu.

Laakson sairaalan "kuntoutusosastot" ovat kappale pimeää keskiaikaa tämän päivän Helsingissä. Mikä häpeä kotikaupungilleni! Ja mikä häpeä sairaalan lääkäreille ja hoitajille.

Suomen vanhustenhoito muistuttaa lukemieni juttujen perusteella lähinnä keskitysleiriä puolassa....Joten parannettavaa on "vain" 100%! Näin hyvin suomella siis menee?

Ei mitään "kuntoutusta" ole olemassakaan ! Potilaat makaavat sängyssä, jos joku pystyy pöydässä syömään, nostetaan syömään tai syötettäväksi yhteiseen pöytään. Jos joku pystyy saa mennä yksin vessaan. Jos ei pysty, tullaan auttamaan muutaman tunnin päästä, tai siis käytännössä joutuu lykkäämään kakat ja pissat vaippoihin. Se oleskelu sairaalassa on sitä "kuntoutusta".
Mitään muuta ei ole.
Sana kuntoutus on suuri harha.

Omaisethan ne vasta hirviöitä ovat, jos ketkään. Hoitajat painavat hiki hatussa, täälläkin, töitä, jotta potilaiden hyvinvointi olisi taattu ja kuitenkaan omaisille ei mikään kelpaa. Kaikkea eivät hoitajatkaan vaan ehdi. Kokemukseni Laakson sairaalan henkilöstöstä pelkästään myönteisiä.

No eihän tämän ketjun viestit ole tyhjästä syntyneet. Niiden takana on omaisten ja potilaiden todelliset kokemukset ja havainnot. Mutta tietenkään ei saa yleistää, kai Laaksossakin on myös aidosti ammattitaitoisia työntekijöitä.

olin ko sairaalan neurologiella puolella hoito alaarvoista kun en ole somali,ruoka samoin ns aamiaisen kaura-mitälielitkua (PILLILLÄ IMESKELTÄVÄÄ) positiivisin potilaisiin suhtautuva henkilö oli osaston sisiaaliHOITAJA.

Jos eläimiä kohdeltaisiin noin, kun laakson sairaalassa potilaita, oikeudessa oltaisiin.
Potilailta pidetään janossa ja ilman ruokaa, huonokuntoisille ei tuoda edes vettä pöydälle, pitäisi kuulemma hakea itse. Omaisia kielletään avustamasta ruokailussa, kuulemma itsemääräämis oikeuden loukkaus. Potilaita makuutetaan siteissä kuukauksia," meillä on lupa".
Jos haluaa jotain tietoa, sitä on turha kysellä, en tiedä, en tiedä...
Ammattitaitoisia lääkäritä ei löydy, eikä sen enempää hoitajia, ilmeisesti ylihoitaja ja osaston hoitajat pitävät huolen siitä ettei tule heitä fiksumpia töihin, on helpompi jatkaa tätä toimintaa.

Hienoa! Asiat ovat siis muuttuneet parempaan päin ko. osastolla. Toivottavasti samaa pätee muihinkin osastoihin.

Meidän äidille ja meille Laakson sairaalaa kuvaa paremmin nimitys kauhujen laakso.

Muistisairas äitini kaatui kotonaan ja mursi lonkkansa. Hänet leikattiin Peijaksen sairaalassa, jossa hoito ja henkilökunta oli erittäin hyvää. Sieltä äitimme siirrettiin "kuntoutumaan" Laakson sairaalaan. Painajainen alkoi.

Jo toisena päivänä äitini "löydettiin" kylpyhuoneen lattialta kaatuneena. Edellisenä päivänä 2 hoitajaa oli vahvasti äitiämme tukien rollaattoria apuna käyttäen erittäin hitaasti saaneet siirrettyä tuskaisen äitini vessan pöntölle.

Nyt he kehtasivat väittää että äitini olisi kivennyt korotetun sängyn reunuksen yli ja mennyt itse kylpyhuoseeseen ja kaatunut. Täysin mahdoton tilanne siinä kunnossa olleelle henkilölle, joka ei pystynyt nousemaan istumaan. Olivat selvästi jättäneet äitini hetken ilman valvontaa ja silloin äitini luultavasti pöntöltä nousessaan oli kaatunut. Häntä ei olisi saanut jättäää hetkeksikään yhteen. Yrittivät siis valehdella.

Meni 2 viikkoa ja todettiin että jo leikatussa lonkassa on murtuma. Siis 100% sairaalassa kaatumisesta johtuva.

Hoitavat ovat kauhujen laakossa pääosin tympeitä ja epäystävällisiä muutamaa pokkeusta lukuunottamatta. Välillä äitiämme on vienyt vessaan keikkatyöläinen, joka siirtyyy sairaalasta toiseen. Ei edes tiennyt, mikä äitimme vamma oli. Kuinka voi osaa silloin edes oikein taluttaa ja toimia?

Yritämme saada äitimme paikkaan missä muistisairasta ei pidetä sängyn pohjalla makaamassa, Soittokello on usein niin laitettu, että äitimme ei siihen ylettyisi. Potilaat ainakin tuolla osastolla ovatvain huoneissaan, käytävillä en ole nähnyt yhtään.

Jos vain mahdollista kiertäkää Laakson sairaala kaukaa.

Ruoka on kamalaa ja likaisia lakanoita ei vaihdeta kuin hyvin harvoin.

Jos emme saa toista paikkaa, pelkään että äitimme ei enää palaa tuolta elävänä.

Mulla iäkäs sukulainen juuri joutunut ”kuntoutumaan” flunssasta tonne, osastosta en osaa sanoa. Noh viikonlopuna hän oli vielä ihan tajuissaan sielä, jutteli vierailijoille ja vitsaili heidän kanssaan. Maanantaina sitten täysi vihannes, joka ei reagoi mihinkään mitenkään? Miten on mahdollista, että potilas, kenen piti päästä kotiin piakkoin, muuttuukin täysin tajuttomaksi ja reagoimattomaksi? Ei edes silmiään avaa... toki kyseessä jo vanhempi henkilö, mutta eihän paranevasta flunssasta nyt hypätä suoraan tiedostamattomaan potilaaseen?

Takaantuva rikosvastuu tarkoittaa, että vastuuseen joutuu rikoksesta joka on tehty ennen teon säätämistä lailla rikokseksi. En tiedä liittyykö palvelutaloihin jotain erityistä lainsäädäntöä kuin rikoslaki, jonka nojalla henkilökunta voidaan saada rikosoikeudelliseen vastuuseen. Rikoslainkin mukaan palvelutalossa olevaa vanhusta voidaan kohdella kaltoin monella tavalla, esimerkiksi heitteillejättämällä ja suoranaisesti pahoinpitelemällä. Varsinaiseen hoitopalveluun osallistumaton johtajakin voi saada syytteen esimerkiksi tuottamuksellisesta heitteillejätöstä.

Rikoksilla on kuitenkin vanhentumisaika, millä tarkoitetaan syyteoikeuden vanhenemista, joka riippuu rikoksesta lain mukaan määrättävästä rangaistuksesta. Tässä mielessä kaikki rikosvastuu on jälkikäteistä ja "takaantuvaa", ellei sitten ole kyse eräiden vakavien rikosten valmistelusta, jolloin rangaistus voidaan määrätä ennen kuin rikosta on edes yritetty tehdä.

Mikäli epäilet, että omaistasi on kohdeltu rikollisesti, ota yhteyttä poliisiin, sillä he tutkivat asian, jonka jälkeen syyttäjä nostaa asiasta syytteen jos katsoo syyttämiskynnyksen ylittyneen.

Corona on leikkiä verrattuna os. 13

En ole tiennyt että Suomessa on kiduttaminen sallittua. Minulle näin kävi paksusuolen tähystyksessä laaksossa. Ei ikinä enään. Tuli niin voimakas kammo.

On näitä muuallakin. Kotkassa terveyskeskuksessa annettiin morfiinia. Omaisille ei kerrottu, mihin kipuihin sitä annettiin. Omaisten tiedossa ei ollut mitään 'kipuja'. Morfiinia annettiin vain lisää, vaikka oli jo hengitysvaikeuksia. Lopputulos oli odotettu, hengitys lamaantui. Tällaiset toimet ovat kuulemma 'hoitokäytäntöjä'. Ihmetyttää, kuinka paljon tällaista Suomessa tapahtuukaan. Viranomaiset pesivät kätensä.
Päätöksen oli ilmeisesti tehnyt paikkakunnan vanhusasioissa johtava lääkäri Ahonen. Hän ei edes erottanut hoivakodissa lepäävää asukasta 'vuodepotilaasta'.

Kunnon murhakartanotoimintaa!!!

https://yle.fi/uutiset/3-11349654

Tämä ei tullut yllätyksenä tuossa kauhujen sairaalassa

Miten näin on voinut päästä käymään, että virus on levinnyt näinkin laajalle henkilökunnan joukossa?

– Tätä selvitetään parhaillaan. Tautia on paljon liikkeellä täällä Helsingissä ja kaikkialla, jossa on suljettu tila ja ihmisiä, on epidemian mahdollisuus. Etenkin vielä Laakson sairaalassa, jossa hoidetaan covid-positiivisia potilaita kolmella osastolla.

Tämä on hyvä muistutus meille kaikille, jotka emme pysty tekemään etätöitä. Fyysinen läheisyys ihmisten kanssa tuo tullessaan pisaratartunnan mahdollisuuden. Mitä kauemmin ollaan ihmisten kanssa, sitä enemmän viruksella on mahdollisuus tarttua ihmisestä toiseen. Me emme pysty täällä eristäytymään, koska sairaalassa ei voida tehdä etätöitä.

Vanhuksia ei suomessa pidetä ihmisinä, sillä vanhuksia saa kohdella miten kukin haluaa. Jo se ettei vanhustenhoitokeskusteluissa koskaan muisteta, että parustuslain mukaan maassamme, "jokaisen kansalaisen tulee saada hyvä hoito ja hoiva" tuon lain toteutus käytännössä ei vaadi hyvään hoitoon ja hoivaan mitään ehtoja joten, jos vanhuksia pidettäisiin kansalaisina "ihmisinä" heidät hoidettaisiin tuon lain määräämällä tavalla Hyvin ilman, erillistä/ muista kansalaisista poikkeavaa, vanhustenhoitolakia. Olen itse vanha ja kokemasta tiedän, että maassamme vanhusten loppuelämästä pyritään tekemään mahdollisimman kärsimystäyteinen tarkoituksella ,siten saada elinikää lyhemmäksi. Suomessa ihmisellä ei ole väliä , rahalla vain!

Onko osasto 13 corona osasto?

Laaksossa röörit uuteen uskoon

Iäkäs muistisairas isäni menee Laaksoon. Mutta kun näitä juttuja lukee, niin tulee surulliseksi. Ei siksi, että hoito olisi huonoa, vaan siksi, että pidetään väkisin kiinni kuolevasta ihmisestä kynsin hampain, vaikka hänelle itselleen olisi parempi, että pääsisi pois. Kun kuuntelen äitiäni, niin selkeästi hän on ihminen, joka ihan varmasti syyttää salailusta ja hoitovirheestä, kun isäni joskus nukkuu pois, luopumisen tuska on aistittavissa.

Herran Jumala tiedän todella mistä puhut. Nyt puhun Roihuvuoren vanhuskodista : äitini oli ensin malmin sairaalassa alzhaimerin takia noin 3kk:tta. Hänet siirrettiin Roihuvuoren vanhainkotiin 5 viikkoa sitten. Ensimmäinen viikko eristyksissä meni hyvin 73 vuotiaalla äidilläni, sitten alkoi ylilääkitys : Ketiapiini 400mg/pvä, olantsapiini 15mg/pvä, yms. Norsun annos vanhalle "maaniselle potilaalle". Tuttuni on geriatrian psykiatri ja hän kysyi millä perusteella näin kamlia määriä antipsykoottisia lääkkeitä annetaan hauraalle vanhukselle. Äitini kunto alkoi heikentyä heti, enkä ole voinut puhua hänen kanssaan viikkoihin normaalisti, koska puhe on PUUROA. Pyysin monesti lääkäriä vähentämään/lopettamaan uuden lääkityksen ja vaihtamaan vanhoihin, joita hänellä on noin 20 v ollut. Hänet oli rokotettu koronaa vastaan, mutta laitettiin rokottamattoman hklön kanssa samaan huoneeseen. Nyt se sitten tapahtui : vaikka huonetoverilla oli Covid-19, äitini testi oli ensin negatiivinen ja sitten viikko sitten kuulen että hänellä on Covid-19 ja keuhkokuume, oikeaa antibioottia ei vanhainkodissa oltu vieläkään annettu, eikä "kotisaarala" laittanut antibioottia suonensisäisesti ! Vaadin sairaalahoitoa äidilleni, jotta hän saisi oikeaa antibioottia suonensisäisesti. Hoitajat ja lääkärit valehtelevat kaikesta, eivätkä ota vastuuta mistään. Pitkän puhelun ja syyteuhkausten jälkeen lääkäri soitti ambulanssin, osoite Laakson sairaala osasto 13. (Muutin ulkomaille Suomen huonon sairaanhoidon vuoksi.) Toivon ettei äiti-kultani kuole, koska ei päässyt sairaalaan ajoissa. Suomessa on lÄäkäri Jumala, jolta anellaan hoitoa ja sairaanhoitajat ovat 90%:sti kusipäitä. Itse olen päättänyt että koitan mieluummin onneani Senegalilaisen noitalääkärin kanssa, kuin "suomalaisen" lääkärin kanssa. Pahoittelut huonosta kokemuksestasi, minua ei yllätä enää mikään.

Samat kokemukset
Kauhea paikka
Ja suurin osa ei ymmärä suomea
Hullua touhua
Lääkäri soitaa
Ja kysyy
Potilaan vointia
Kun olin mökillä
Ukkohan on siellä osastolla
Missä
Kyseinen
Lääkäri teki kiertoa

ihmettelin kun yksi Laakson lääkäri oli valehdellut että olin antanut luvan ilm Terv keskukselle ja otin yht kunhuomasin tekstin n 5 min sisällä hän oli tehnyt minusta arvioinnin joten pkl lääkäri arvioi kykyjäni ja itse hoidan asiani että koko suku on ollut ihmeissään

Olemme mieheni kanssa vasta päässeet Laakson sairaalasta .
Me olemme tyytyväisiä hoidosta .Meillä oli korona. Henkilökunta oli välitöntä
ja ystävällistä. Siitä kiitos heille!-

l

1. Minulla on elvytyskielto hoitotestamentissa, vaikka pitäisi vielä olla kymmeniä vuosia elinaikaa. Ota selville mitä elvytys sisältää.
2. Laakson sairaalan osasto 13 oli karmea paikka ainakin n. 10 vuotta sitten; ystäväni pylly meni auki, koska joutui virumaan märissä kakkavaipoissa tuntikausia.
Siellä oli klo 17 jälkeen kaksi hoitajaa ja 29 vanhusta vaipoissa!

Kyllä enoa syötettiin väkisin jäi tietämättä kuoliko tukehtumalla

Olin 34 vuotias mies kun minut laitettiin laakson sairaalaan aivoverenvuodon jälkeen kuntoutumaan. Olin täysin kunnossa ja ilman mitään motoristista ongelmaa. Kenties muistihäiriötä, mutta minä en muista lähes muuta kuin painajaisia sieltä. Kaikki olivat törkeitä ja epäkohteliaita, koppavia. Minulle syötettiin tuplamäärä Opamoxia, risperidonia joka on skitsofreniaan tarkoitettu, ketipinoria rauhoittamaan jne.

Kun yhtenä päivänä unohtivat antaa lääkkeet selvenin, sitten lopetin seinään ja vedin pöntöstä alas. Sanoin, että haluan pois, Synapsiaan. Ei meinannut onnistua mutta sitten sanoin että jos ei käy niin minä lähden.

Päivä myöhemmin sain siirron, mutta Laakson lääkkeistä, kohtelusta ja muusta jäikin sitten aika paljon negatiivista mitä on ajan kanssa paranneltu. Esim: Lääkeriippuvuus.

Olen lukenut näitä kirjoituksia vuosien varrelta ja kirjoitukset eivät ole muuttuneet. Jos sairaala on kuntoutussairaala niin kenelle?? Sairaalalla ei ole fyssareita ja kuka muukaan siellä "kuntouttaisi"?? Siellä laitetaan vaan kaikki vanhat olemaan.., ei muuta..Pahempaa on se että potilas itse tietää kuinka huonossa asemassa on..kaksi ja puoliviikkoa on mennyt eikä mitään tapahdu. Kukaan ei kuntouta, olen vain vanha ketä se kiinnostaa paitsi minua. Olin pirteä vanhus . mutta en enään, kukaan ei välitä..Minä en ole tuo rouva.. olen vierailija.. olen mieheni sairaalareissussa.. ja en voi kun olla pahoillani siitä mitä voi olla olla Kuntoutussairaalassa.. tänne Laakson sairaalaan ilmeisesti heitetään ikäluokkaa vanhemmat. Omaa miestäni en laittaisi tänne mutta tänne hän joutui ja täällä tulee muumioksi hyvin pian. Omaa elämääni miettien en KOSKAAN haluisi kokea tätä,,

Kauheeta luettavaa ko kuntoutuskeskuksesta. Eikö mikään instanssi kykene toimintaan puuttumaan? Kieltäytykää ihmiset menemästä sinne. Siellä ovat jopa ruoanjakajatkin epäystävällisiä potilaiden vieraille. Missä ovat tämän laitoksen alkeellisetkin käytöstavat??