Mitenkäs se homma siiten taas meneekään, että jos isä säännöllisesti maksaa elatusmaksun, mutta ei ole kolmeen neljään vuoteen saanut nähdä lastaan. Tapaamisoikeutta ei ole poistettu, mutta äiti ei vain anna lasta isälle edes muutamaksi tunniksi kerrallaan. Varsinaista syytä ei ole, muuta kuin että kun ero tuli ja lapsi jäi äidille oli isä juuri jäänyt työttömäksi. Nyt on tilanne toinen. Mitä kautta isä voi alkaa asiaa selvittää? Hän ja lapsi asuvat eri paikkakunnilla. Mitä ellei hän enää maksaisikaan elatusmaksua? Mihin kannattaa asiasta ottaa ensimmäiosenä yhteyttä? Kyselen tuttavan puolesta, joka pähkäilee elämäntilanteensa kanssa aivan yksin. Lapsen äidin takana on iso ja rikas suku, isä on taloudellisesti paljon heikommilla. Mutta lapsen vieminen kokonaan isältään on silti mielestäni kohtuutonta, samoin kuin isän vimeinen lapselta!
Kertokaa jotain faktoja tosielämästä???
Kertokaa jotain faktoja tosielämästä???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos jättää elatusavut maksamatta niin silloin ulosottomies on muutamassa viikossa kolkuttamassa ovea - siis ei kovin kannattava juttu. Paras tapa aloittaa noi tapaamiset on ensin keskusteltava lapsen äidin kanssa - jos tämä ei auta niin sitten yhteys lapsen kotikunnan lastenvalvojaan. Lastenvalvoja auttaa vanhempia neuvottelemaan tapaamisista mutta jos tämäkään ei johda tuloksiin niin isä voi hakea oikeusteitse tapaamisia.
Lapsi ei tunne isäänsä ja varmaan järjestetään ensin joku ylimenovaihe jolloin isä tutustuu lapseensa ja sen jälkeen tapaamisia voidaan pidentää.
juu, eli jos tapaamisoikeus on, niin myöskin äidin pitäisi lapsi luovuttaa isälle. Jos lupa tapaamisista on mustaa valkoisella, niin isä olisi voinut viedä asian oikeuteen jo aikoja sitten. Silloin oikeus olisi asettanut uhkasakon äidille kun ei ole lasta luovuttanut isälle vaikka sopimus on tehty. asia tietysti toinen silloin jos ollut syytä epäillä luovuttamista esim lapsen turvassa olon takia. Joka tapauksessa siis ensin lastenvalvojalle, jonne ei kylläkään mikään sido äitiä menemään... ainut vaihtoehto silloin oikeudenkäynti. Kannattaa myös miettiä että voiko lapsi noinkin pitkän ajan jälkeen heti olla pitkiä aikoja isällä, kun ei ole tavannut vuosiin... aloittaa varovasti. Toivottavasti lapsi näkisi myös isäänsä :)
Unohda lastenvalvoja!
Lastenvalvojat kokemukseni mukaan eivät ole
lainkaan kiinnostuneet lapsen edusta,
ainoastaan äidin edusta !!
Esimerkiksi Keravan lastenvalvoja ilmoitti
tapaamisenestotilanteessa suoraan, ettei asia
häntä kiinnosta !
Salamana nyt asianajajalle ja haet oikeudelta
tapaamisen toimeenpanoa. Jos esittävät jotain
sovintoneuvotteluja, niin hoidat ne äkkiä vain.
Tuloksesta ei ole väliä. Tuomioistuoimelta saat
ulosottomiehet avuksisesi.
t. Kokenut
Lastenvalvojat ovat olevinaan puolijumalia. Eikä ne aina lasten ja äitien puolia vaan pidä. Omalla kohdalla lastenvalvoja uskoi miehen valehtelun lapsen siittämisestä. Mies valehteli että olisin valehdellut ehkäisystä ja huijannut isyyteen. Sanoi suoraan että olisi reilua jättää asia siihen. Jätinhän minä enkä jaksa enkä halua valittaa mihinkään, vaikka pitäisi ettei enempää ihmisiä joutuisi sellaisen asenteellisuuden ja nöyryyttämisen tilanteeseen kuin minä. Villin lännen lait taitaa olla vallalla lastenvalvojilla. Sanoi vielä että jonkunhan pitää miehen puolta pitää! Entä kuka pitää lapsen ja äidin? Äiti. Mutta kun yksin hoitaa velvollisuudet, arjen ja lapsenhoidon ja kestää kaiken tollaisen virkamiehenkin paskamaisuuden, niin ei vain jaksa pitää oikeuksistaan kiinni. Itse olin niin rikki kaiken paskan jälkeen, etten edes miehiin halua vilkaista.
muuttakaa Vaasaan.
Täälä on vallalla että vaikka vanhemmat erimielisiä ja asioita poliisienkin avulla selvitettty - niin muuta kuin yhteishuoltajuus.
Lisäksi seurasin yhtä tapausta - tapaajalla tässä tapauksessa se isä - lääkärin lausuman mukaan tapaajalla mielenterveys ongelmia, ja muutenkin epäävakaa ihminen. Mutta sossusta vain "määrättiin" lapsi hänelle viikonlopputapaamisen ja samaan syssyyn yhteishuoltajuus.
että näin Vaasassa.
Itse jäin aikoinani yh:ksi ja isällä oli tapaamisoikeus lapsiin. Vanhempi lapsi sitten kieltäytyi menemästä isän luo (pelkäsi tätä), niin meidän lastenvalvoja totesi, että lapsen mielikuvitus vain temppuilee, ei muuta kuin isän luo. Lapsi oli tuolloin 5-6v.
Nyt melkein 10 vuotta myöhemmin kun asia tuli esille, lapsella traumaattisia kokemuksia lapsuudesta (isän luota), minulle sanottiin, että lapsella on oikeus tavata isäänsä, mutta ei velvollisuutta!!
Eipä kukaan "mainostanut" tätä silloin aiemmin!! Ei varsinkaan lastenvalvoja!!