Tapasin miehen jolla kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei kertonut minulle asiasta heti alussa. Käyttäytyi todella erikoisesti, joka sitten sai aikapaljon selvyyttä tämän jälkeen kun kertoi sairaudestaan. Mm. sanoi yhtä teki toista, ei pystynyt "henkeviin" keskusteluihin, itsekäs, pinna paloi helposti, välillä mieliala vaihteli useasti päivän mittaan. Mies tekee töitä todella paljon, nukkuu todella vähän, aina on menossa, ei pysty pysähtymään. En tiedä tapaileeko paljon naisia lisäkseni, tuskin ainakaan ehtisi kovin paljoa, mutta luulen että facessa viettää jotain ihme nettiseksi mitälie touhua naisten kanssa, on kuin liimattu kännykkään ja muualta taholta kuulin hänen "epämääräisistä" touhustaan..
Kertoi ettei käytä lääkitystä, ei käy terapiassa tms. tutkin asiaa paljon netistä ja selvästi käytöksensä perusteella on mania vaiheessa.
Niin miksi olen tässä... parisuhteeseen miehestä ei ole niin kauan kuin ei halua hoitaa itseään, jatkaa lääkityksen kanssa. Olen tuntenut, tapaillut miestä noin 5kk, kertoin sairaudesta vasta vähän aikaa sitten. Pari kertaa olen lähtenyt, mutta aina mies on saanut minut palaamaan. Kait tässä on kyse naisen hoivavietistä ja luulen pystyväni "pelastamaan" hänet..
Mitä netissä aiheesta luin, ilmeisesti nekin bipoa sairastavat jotka tosissaan haluavat hoitaa sairauttaan, on parisuhteessa silti paljon omia vaikeuksiaan ja vaatii toiselta suhteessa paljon, jotta tunnistaa oireita, ymmärtää ja on oma elämä niin hyvin balansissa että pystyy elämään suhteessa.
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia niiden kanssa jotka ovat parisuhteessa kaksialaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa tai niiden kanssa joilla tämä on.
Kertoi ettei käytä lääkitystä, ei käy terapiassa tms. tutkin asiaa paljon netistä ja selvästi käytöksensä perusteella on mania vaiheessa.
Niin miksi olen tässä... parisuhteeseen miehestä ei ole niin kauan kuin ei halua hoitaa itseään, jatkaa lääkityksen kanssa. Olen tuntenut, tapaillut miestä noin 5kk, kertoin sairaudesta vasta vähän aikaa sitten. Pari kertaa olen lähtenyt, mutta aina mies on saanut minut palaamaan. Kait tässä on kyse naisen hoivavietistä ja luulen pystyväni "pelastamaan" hänet..
Mitä netissä aiheesta luin, ilmeisesti nekin bipoa sairastavat jotka tosissaan haluavat hoitaa sairauttaan, on parisuhteessa silti paljon omia vaikeuksiaan ja vaatii toiselta suhteessa paljon, jotta tunnistaa oireita, ymmärtää ja on oma elämä niin hyvin balansissa että pystyy elämään suhteessa.
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia niiden kanssa jotka ovat parisuhteessa kaksialaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa tai niiden kanssa joilla tämä on.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sopiva lääkitys pitää tunnevaihtelut kohtuudessa. Henkilö itsekin pystyy ennakoimaan lääkityksen muutostarpeen.
Aina parempi jos rinnalla on kumppani joka myös tekee havaintoja. Ei se tarkoita "kyttäämistä" vaan käytöksen muutoksen havaitsemista. Vuodenaikojen vaihtelu on altistavaa aikaa. Olisi syytä hakeutua mahdollisimman vähän stressaavaan työhön.
Hoidettuna ei ko. sairaus invalidisoi mutta lopunikäinen kaveri se on.
"Pelastaminen" on mahdollista mutta edellyttää sairaalta omaa tahtoa ja panosta sekä "pelastajalta" joustavuutta ja ajoittaista kärsivällisyyttä.
Ratkaiseva on sairaan oma asenne ja toiminta!
Siis miltä olet miestäsi pelastamassa?
Mene terveys-palstalle ja hakeudu siellä mielenterveys-osioon niin eiköhän ala pipoilu tulla tutuksi.
yks neuvo, jätä se kun vielä voit.
Ei muuta
mietippä sitä
Tarkoitatko, että mies ikäänkuin unohti kertoa olevansa mies .., - vai vain mies? Vieläkö odotat täysin riskitöntä elämä ....
Kiitos vastaajille vaikken osasta mitään tajunnutkaan... taidan siirtyä tuonne terveys osastolle aiheeni kanssa..
Tiedän monia, jotka ovat parisuhteessa ks mielialahäiriöisen kanssa. Mutta kaikilla on ns. homma hanskassa, eli mies (joo miksi kaikki ovat miehiä?) käy hoidossa, lähes kaikki myös terapiassa, ainakin aikoinaan.
Mielestäni sinun pitäisi ehdottomasti tehdä miehelle selväksi, ettei parisuhde kanssasi onnistu, ellei hän hakeudu hoitoon. Ks mielialahäiriöiset ovat suuressa riskissä velkaantua, joutua onnettomuuksiin, tai vähintään on varmaa että joutuvat vaikeuksiin parisuhteessa.
Läheinen tuttavani on nainen. Kävi aikoinaan terapiassa ja oli päiväsairaalan asiakas. Maanisessa vaiheessa talous meni täysin kuralle. On nyt useita vuosia selvinnyt lääkityksellä jota säätää itse keväisin ja syksyisin.
Hoitaa vaativaa, kansainvälistä tehtävää johon liittyy paljon matkustamista ja kv. konferensseja.
Onnekseen työn puolesta on mahdollisuus kuormituksen vaihteluun kohtuullisissa rajoissa.
Niin sitä vielä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on kuin riippuvuus: sitä ei myönnetä, eikä tajuta, että se on hoidettavissa. Mutta itse pitää nähdä vaiva hakeutua hoitoon, ja löytää balanssi.
Minulla on sekä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia tuttavia (läheisiäkin), mutta samoin myös AD HD tuttavia (läheisiä myös). Olen perehtynyt myös "douppaamiseen" eli huumeiden käyttöön. Jotenkin ainakin kirjoituksesi perustella miehen käytös muistuttaa enemmän ADHD:tä ja/tai douppaamista, johon tämä "Mm. sanoi yhtä teki toista, ei pystynyt "henkeviin" keskusteluihin, itsekäs, pinna paloi helposti, välillä mieliala vaihteli useasti päivän mittaan. Mies tekee töitä todella paljon, nukkuu todella vähän, aina on menossa, ei pysty pysähtymään."
viittaa täydellisesti. Elikkäs, huijaako mies taudistaan? Miksi se olisi diagnosoitu, mutta jätetty hoitamatta? Miksi hakeutui hoitoon, jos ei piittaa hoidosta? Tuossa on oikeasti jotain hämärää.
Samaa mieltä. Jotain erityisen hämärää asiassa on. Yleensä tuollaisella valediagnoosilla yritetään peitellä asioiden oikeaa laitaa.
Onko mies sitä mieltä, että valvominen kellon ympäri ilman kunnon yöunta on ihan ok? Töiden paiskiminen tauotta? Kyllä viitteitä on ADHD:hen sekä päihteiden käyttöön. Voi olla molempia. Minäkään en usko tuohon 2-suuntaisen mielialahäiriö diagnoosiin, koska se ei ole hoidossa.
olen itse aivan samassa parisuhteessa ja tiedän mitä paskaa se on, mutta miten jätät semmosen ihmisen joka uhkaa tehdä itsarin jos erotaan.
nainen kyseessä.
Naisesi on läheisriippuvainen, siitä tuollainen dramaattinen takertuminen sinuun johtuu. Olisi hyvä, jos hakeutuisitte ensin pariterapiaan, siitä kumppanisi voisi jatkaa yksilöterapiaan. Loppu viimein jokainen on vastuussa itsestään.
Kyllähän tuo miehen käytös on maanisuutta, joka on osa bipolaarista mielialahäiriötä. Voi siinä käytöksessä olla muutakin, koska emme me ole vain yhtä.
Maanis-depressiivinen tarvitsee elinikäisen lääkityksen. Sen vaikutus alkaa hitaasti. Varsinkin alussa on hyvä olla terapiasuhde, jotta oppii oman tautinsa. Yleensä läheiset ihmiset huomaavat sairauden paljon ennen potilasta, samoin muutokset siinä. Valo vaikuttaa paljon kyseiseen sairauteen.
Jos mies ei koe lääkitystä tarpeelliseksi, niin hänen kanssaan ei kannata ryhtyä parisuhteeseen. Jos kuitenkin ryhdyt, niin miehen luonteesta riippuen saat jakaa hänet muiden naisten kanssa ja tai saat varautua suojaamaan oman varallisuutesi tiukasti. Mies voi myydä vaikka kodin alta. Työnarkomaniaankin hän ilmeisesti on taipuvainen. Sitä voivat seurata viikkokaudet sohvalla, jos sängystä edes sinne jaksaa.
Jos mies on suostuvainen lääkitykseen ja hoitoihin, niin bipon puolesta asia toimii.
Lue Päivi Storgårdin kirjoittama Keinulaudalla romaani, niin saat yhden kuvan siitä, mitä hallitsematon bipo voi olla.
Vaikutat itse jotenkin häiriintyneeltä.
Älä huolehdi. Asiat menevät itsestään. Rauhassa vain ja omaan tahtiin. Mikään ei hetkauta, kun pitää mielen rauhassa.
Minä epäilen myös diagnoosia, koska mies ei saa lääkitystä, ei terapiaa. Jos miehellä oikeasti on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin manianvaiheen pitäisi vaihtua masennuksesi. Oikeastaan pitäisi jo, sillä sitä kestää maksimissaan 5 kk, jonka sanoit tapailleesi miestä.
Pysy kaukana bipoista!
Kun mies on jättänyt sairautensa hoitamatta eikä suostu lääkitykseen, ei terapiaan, niin viisainta olisi pysyä erossa miehestä.
On kyse sinunkin elämäsi onnellisuudesta. Ei kannata kertakaikkiaan sitoa itseään toisen onnettomuuteen ja ongelmiin.
Eri asia olisi, jos mies huolehtisi lääkityksestään ja olisi melko pian kertonut sairaudestaan. Silloin olisi tulevaisuus hieman valoisampi.
Jos olisit tyttäreni, en missään nimessä laskisi miestä sotkemaan hänen elämäänsä ellei hoida sairauttaan asianmukaisesti.
Mistä päin olette? Ja minkä ikäisiä? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.