Näemmekö samat galaksit miljoonina eri ikäisinä "kopioina"?
Esitän hypoteesin. Haluaisin tietää onko tämä kyseinen hypoteesi mahdollinen vai pystytäänkö se nykyisin tiedoin osoittamaan vääräksi.
Hypoteesini on, että näemme samat galaksit yhä uudelleen ja uudelleen ja että näkyvä maailmankaikkeus on miljoonia kertoja pienempi, kuin mitä olemme olettaneet.
Kuin maapallon kaksiulotteinen pinta kaareutuu kolmannessa ulottuvuudessa, myös kolmiulotteinen maailmankaikkeus voi kaareutua neljänteen ulottuvuuteen ja sulkeutua itseensä. Ja siitä päästäänkin analogiaan: Kaksiulotteiset 2D-olennot asuvat pallon pinnalla. He näkevät vain pallon pinnan, mutta eivät mitään sen ulkopuolella. Valo kulkee vain pallon pintaa pitkin.
Jos he suuntaisivat kaukoputkensa mihin tahansa suuntaan, he näkisivät äärettömän kauas. Mihin tahansa suuntaan olennot kaupungistaan katselisivat, he näkisivät loputtomasti ja taas loputtomasti kaupunkeja. He näkisivät myös oman kaupunkinsa tuhansina erilaisina ja -ikäisinä kopioina. Kaupungit liikkuvat ja muuttavat muotoaan vähitellen. Jos valo kulkee niin hitaasti, että siltä kestää satoja miljoonia vuosia palata takaisin alkupisteeseensä, kaupunki on ehtinyt vaeltamaan toisaalle ja muuttamaan muotoaan. Kaukoputkea katseleva olento ei voi tunnistaa kaukoputkessa näkemäänsä omaksi kaupungikseen. Tästä syystä kaukoputkea tarkkailevat 2D-olennot eivät myöskään erota mitään säännöllisesti toistuvia kuvioita tai struktuureja.
Jospa olisi myös niin, että 2D-olentojen "planeetta" kasvisi koko ajan kuin ilmapallo, niin näin he näkisivät kaukaisten kaupunkien etääntyvän itsestään. Myös heidän oma kaupunkinsa näyttäisi etääntyvän sitä vauhdikkaammin, mitä useamman kerran valo on pallon kiertänyt. Tuhannes kopio näyttäisi vaeltavan jo aivan hurjaa vauhtia poispäin. Jossain kaupungissa tapahtuu räjähdys (vrt. supernova), jonka 2D-olento onnistuu tallentamaan havaintolaitteisiinsa. Hän ei voi nähdä samaa räjähdystä eri "kopioista", koska kaikki hänen näkemänsä kopiot ovat aivan eri ikäisiä.
2D-olennot uskovat elävänsä äärimmäisen suuressa 2D-kaikkeudessa, vaikka heidän pallon pinta-alansa onkin kohtuullisen pieni ja rajallinen. Suuntaavat he kaukoputkensa mihin suuntaan tahansa, he näkevät loputtoman pinnan ja miljoonittain kaupunkeja.
Ehkä mekin näemme Linnunradan tuhansina eri kopioina eri puolilla avaruutta? Mitä kaukaisempi kopio on, sitä vauhdikkaammin se näyttää etääntyvän meistä. Mutta koska avaruus ei ole loputtoman ikäinen, emme voi nähdä kopioita äärettömän paljon. Raja menee siinä, kuinka monta kertaa valo on ehtinyt kiertämään tämän "4D-pallon" 13 miljardin vuoden aikana. Ja koska Linnunrata vaeltaa avaruudessa suhteessa muihin galakseihin, emme voi nähdä Linnunradastakaan kopiota ihan missä suunnassa tahansa.
Kuinka pieni meidän maailmankaikkeutemme oikeasti voisi olla? Ovatko kaikki kaukaisuudessa näkemämme galaksit vain muutamien miljoonien eri galaksien kopioita?
Ja varsinainen kysymykseni on: Onko tämä mahdollinen hypoteesi, vai ns. "ruled out"? Jos jälkimmäinen, niin millä perusteella?
Näemmekö samat galaksit miljoonina eri kopioina
4
<50
Vastaukset
- al_jabr
Ajatus on perin kiehtova ja tulee tietysti mieleen 4D-pallogeometriasta, mutta se tuo erään ongelman.
Olet ehkä nähnyt radioamatöörien ympyräkarttoja, joiden keskipisteenä on koti ja ne laajenevat kummallisen muotoisiksi, venyvät ja venyvät, kunnes saavutetaan vastakkainen piste maapallolla, joka venyy kartan ympyräviivaksi. Jo puolen kierroksen jälkeen 4D-pallolla meillä siis pitäisi olla vastaava 3D-näkymä.
Jos jatkamme kartan piirtämistä vastakkaisen pisteen muodostaman ympyrän jälkeen, eli suuntaamme katseemme kauemmas, näemme puolen pallon verran peilikuvaista maailmaa. Kun sitten taas tulemme koko kierroksen jälkeen omalle paikallemme, näkymä jatkuu puolen pallon verran normaalina, ja taas puolen pallon verran peilikuvaisena.
Jos taas katsoisimme päinvastaiseen suuntaan, näkisimme äsken peilikuvaisena näkemämme normaalina, ja palatessamme pallon toista puolta normaalin peilikuvaisena.
Kun tarkkailemme avaruutta, tällaista "sykettä" emme näe. On siis mieluummin oletettava, kuten monet kosmologit arvelevat, että 4D-pallo on niin suuri, että näkemämme 3D-pallo on vain pieni osa olemassaolevasta avaruudesta sen 3D-pinnan sisällä.- al_jabr
Toinen pallogeometriasta nouseva ongelma on, että jos pysyvän kokoinen kohde etenee meistä pois pallon pintaa, näkökulma aluksi pinenee aina "päiväntasaajalle" asti, mutta sitten se taas rupeaa suurenemaan.
Emme pysty yksittäisestä kohteesta päättelemään, minkä suuruinen se ehkä on, mutta koska avaruuden on syytä arvella olevan melko tasainen, kohteiden keskimääräinen suuruus on melko vakio. Jos avaruus olisi pienehkö pallo, ja kirtäisimme sen useammin, näkisimme lähietäisyydellä ja pallon vastakkaisella puolella olevat galaksit suurina, "päiväntasaajalla" taas pieninä.
Tällaista jaksottaista kokoeroa ei ole havaittu, joten edelleenkin täytynee ajatella, että 4D-pallo on jo niin suuri, että näkyvä kaikkeus on vain pieni osa sen 3D-pinnasta.
Mutta kiehtovia pohdintoja silti! - al_jabr
al_jabr kirjoitti:
Toinen pallogeometriasta nouseva ongelma on, että jos pysyvän kokoinen kohde etenee meistä pois pallon pintaa, näkökulma aluksi pinenee aina "päiväntasaajalle" asti, mutta sitten se taas rupeaa suurenemaan.
Emme pysty yksittäisestä kohteesta päättelemään, minkä suuruinen se ehkä on, mutta koska avaruuden on syytä arvella olevan melko tasainen, kohteiden keskimääräinen suuruus on melko vakio. Jos avaruus olisi pienehkö pallo, ja kirtäisimme sen useammin, näkisimme lähietäisyydellä ja pallon vastakkaisella puolella olevat galaksit suurina, "päiväntasaajalla" taas pieninä.
Tällaista jaksottaista kokoeroa ei ole havaittu, joten edelleenkin täytynee ajatella, että 4D-pallo on jo niin suuri, että näkyvä kaikkeus on vain pieni osa sen 3D-pinnasta.
Mutta kiehtovia pohdintoja silti!Niin, ja vielä yksi rundi alkuselostuksessa. Kun kaksiulotteisella pallopinnalla äärettömän ohuesta tulitikusta tulee vastakkaisen puolen jälkeen peilikuva, eli rikkipää vaihtuu, 4D-pallon 3D-pinnalla kuva kääntyy vielä risteävän akselin ympäri ja lopulta koko kuva on kääntynyt ylösalaisin. Siinä sitten toljotellaan kummallista avaruutta.
- RuledOut
Ruled out. Galaksit eivät jakaudu symmetrisesti avaruudessa, kopiotapauksessa näin olisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762173Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe371771Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi121511Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2361276Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu621260Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161088Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv621013- 60987
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja103692