syrjäytymisen tunnusmerkkejä

Joskus oli TV2:ssa syrjätymiskeskustelu, siellä oli paljon keskustelijoita eivätkä he päässeet koko iltana yhteisymmärrykseen siitä mitä syrjäytyminen tarkoittaa.

Kukahan lie tuollaisen termin keksinyt, vahvasti epäilen sarvipäistä hiilihankomiestä. Se että syrjäytymiseen auttaa jopa vuosien palkaton pakkotyö taitaa olla saman tyypin keksintöjä.

Minun nuoruudessani joskus 70- ja 80-luvuilla ei syrjäytymisestä puhunut kukaan vaikka ei sitä autoa ja/tai lemmikkiä ollut ja ilman pilluakin joutui olemaan joskus kuukausikaupalla ja ihan hyvin pärjäsi.

STM:n virkamiehet kehittelevät julkisuuteen uusia käsitteitä ja puheenaiheita. Tuolta ovat myös lähtöisin tupakan, alkoholin ja ylilihavuuden vastaiset kampanjat. Joskus tuntuu siltä, että itsekirjoittavat lehtiin propagandansa liki sanasta sanaan.

Minua ei haluta töihin, olen väärännäköinen, kokoinen, väärää sukupuolta ja liian vanha. Koen olevani syrjäytetty työelämästä, joka valikoi tekijät mielellään jo ennestään olevista tai näiden tuttavista ja sukulaisista sekä pyrkii määrittelemään ihmisen sen perusteella miltä hän näyttää. Myös työvoimatoimisto aktiivisesti tukee sekä ikä- että sukupuolirasismia vaikkei sitä saakaan ääneen sanoa.
Tereyskeskuksessa kohtaan ylimielistä asennoitumista, sekä lääkärien että hammaslääkärien taholta. Lääkäri lähinnä odottaa että ymmärrän poistua ovesta ulos, koska hänelle on tulossa parempia asiakkaita, hammaslääkäri tekee mitä huvittaa ja kun valitat asiasta, kollegiaalisuus estää myöntämästä virheitä muiden taholta. Koen että olen syrjäytetty niiden kansalaisten joukosta, joita halutaan hoitaa asianmukaisesti.
Olen köyhä, se näkyy myös päältä päin. Tämän vuoksi minua automaattisesti epäillään varkaaksi ja heikkolahjaiseksi eikä oikeuksiani arvosteta muiden kansalaisten taholta. Koen että minut halutaan syrjäyttää kansalaisoikeuksista ja normaalista kansalaisen statuksesta.
Olen keski-iässä, elämä on siis enemmän takana kuin edessä. Koen että ikäni syrjäyttää minut normaalista elämästä ja siirtää jonkinlaiseen vajaa-älyisten ja -kuntoisten kategoriaan muiden ihmisten taholta.

Syrjäytyminen on siis oikeastaan muiden ihmisten taholta tulevaa tuomitsevaa ja torjuvaa asennoitumista, joka vähitellen absorboituu myös itseeni. Yhteiskunta onvain kauniille, rikkaille ja terveille, mieluusti nuorille. Tämä on kuva, jonka saa lehdistöstä ja monille taas mediasta huokuva asenne on sama kuin laki, jota itsekin noudatetaan.

Mielestäni syrjäytyminen niin kuin köyhyyskin on mielentila. Minulla on alle 30000euron vuositulot, jonkin mittapuun mukaan olen köyhä, ehkä jonkun mielestä syrjäytynytkin. En koe itse sitä niin. Teen parhaani, mikä se paras kulloisenakin päivänä on ja loput Herran haltuun.

Jos minulla olisi noin suuret tulot, saisin asuntolainan lopun maksettua yhtenä vuotena! Sen sijaan kituutan viidelläsadalla kuussa.

Huomasin huolestuksekseni, että olin äsken perjantaissa. Uskoin tietokoneen nurkan ilmoitusta, että on keskiviikko vasta tarkistettuani eilisen kauppakuitin. Kyllä nyt tosiaan on vasta keskiviikko. No, sain tavallaan elämääni kaksi päivää lisää! Tai sitten muistini on katoamassa. Olin kyllä samanlainen yrittäjänä ollessanikin, vaikka tietysti jonkin verran työrutiini 'auttoi' - pysymään työrutiineissa. Jos nyt rutiini mikään ihannoitava asia on. Saahan sitä työtä tehtyä enemmän, jos sen voi tehdä rutiinilla, mutta työn tekijän onnellisuuteen se tuskin ainakaan myönteisesti vaikuttaa.

Minusta syrjäytynyt tarkoittaisi esim sellaista asunnotonta päihde tai/ sekäettä mielenterveysongelmaista joka on myös kaiken hoidon ulkopuolella.