Onneton aviomies

Aviomies

Mitä minä teen väärin? Miksi minusta tuntuu pahalle? Mitä minun pitäisi tehdä?

Olemme olleet monta vuotta naimisissa ja meillä on yhteinen ihana reilu kaksivuotia lapsi. Nyt avio-onni rupeaa tökkimään. Teen minä niin tai näin, aina väärin hänen mielestään. Keskustelut menee huutamiseksi ja sitäkautta yleiseksi vitutukseksi. Miehessä on hänen mukaansa vika, jonka pitäisi menää terapiaan.

Työnkuvani on yrittäjäpohjainen ja työpäivät venyvät joskus hieman pidemmiksi. Jos satun tulemaan puolituntia totutusta normaalista ajasta möhempään, niin heti kysytään "missäs vitus sitä taas ollaan kupattu?" Yritän kerta, että homma piti saada valmiiksi, asiakas tarvi tänään sen vielä. Johon vasta kommenttina "Eikös kukaan muu olisi voinut tehdä sitä? Miksi sinun pitää aina uhrautua?"

Kotiin tultuani on kuulema minun vuoro hoitaa huutavaa kakaraa. Äiti ei kuulema enää jaksa yhtään. Hän menee katsomaan televisiota tai nukkumaan ja minä jään leikkimään Pojun kanssa. Syötän ja vaihdan vaipat aina kun olen kotona. Minusta ihan kohtuullista. Iltatoimet kuuluu myös minulle kun hän on joutunut kokopäivän hoitamaan sitä, kun minä olen saanut viettää laatuaikaa töissäni. Ei pidä paikkaansa.

Lapsi kun on nukkumassa, niin sitten pitää vaimon jalkoja sekä niskaa hieroa. Hän haluaa tietää keiden kansaa olen puhunut ja onko mitään juoruja. Yleensä työni on itsenäistä puurtamista, eli ei ole. Seuraavaksi pitää hipsutella ja päänahkaa rentouttaa. Mitä minä saan vastapalveluksi. EN MITÄÄ. Jos minun hartiat on kipäet, niin se on turhaa valittamista. Ja tietysti katsotaan hänen ohjelmia. Jos satun selaamaan lehteä, niin siitä ei saa päästä minkäänlaista ääntä, ettei vaan häiriinny. Jos minä katson urheilukanavaa, niin silloin pitää pohtia taas miksi punainen on punainen eikä sininen.

Kello rupeaa olemaan todellä paljon (yli kaksitoista) kun häntä ei yhtäkkiä nukutakkaan vaan nyt pitää keskustella ja pohtia asioita, joita hän on miettinyt päivällä yksinään. Minä haluaisin jo nukkumaan (aamuisin 5,30 herätys), josta hän vetää herneet nenään.

Seksielämää ei ole ollut kahteenvuoteen tai oikeastaan yli kahteenvuoteen. Jos olen yrittänyt "vonkata". pahentaa kuulema tilannetta etten saa ainakaan kun hänelle tulee pahamieli. Tätämenoa ei tenniskyynärpää parane ikinä. Aika säälittävää.

Minä en tiedä mitä hän tekee päivisin, mutta jos on jotain tehnyt, niin sit pitää hirveästi kehua kuinka reipas on ollut. Minulla olisi ehkä mennyt tunti sen tekemiseen. Jos ei kehu, tulee taas sellainen valituskonsertti kuinka hän on joutunut uhrautaumaan minun takia. Mininkään hoitoon ei Pojua voi laittaa, kun ei ne muut osaa. Varsinkaan minun puolen suku, joka ihan perseestä hänen mielestä. Ei viedä sit mun suvulle.

Suurin ongelma on hänen mielestä se, että minä pääsen liian helpolla lapsen hoidossa. Hän joutuu olemaan kaikkipäivät neljänseinän sisässä, eikä näe ketään. En ole kieltänyt menemästä mihinkään. Poju rattaisiin ja puistoa ympäri niin että renkaat vinkuu. Omasta tahdostaan on jäänyt hoitamaan, eikä halunnut mennä takaisin työelämään. Se että minä maksan talo- ja autolainojen lyhennykset, sekä jokapäiväisen leivän ei merkkaa hänelle mitenkään. Perkele vaihetaan osia jos se on siitä kiinni.

Antakaa nyt hyviä neuvoja mitä minä teen? Rupean olemaan aika onneton tähän ainaiseen paskaan. Minä olen luullut, että parisuhteessa on välillä mukavaakin.

50

235

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vaimoitsekin

      Kuulostaa aivan kamalalle elämälle. Olen pahoillani. Vaimosi on kiittämätön prinsessa. Hänellä on paljon ongelmia itsensä kanssa ja ne hän jättää käsittelemättä ja valitettavasti projisoi sinuun. En tiedä, mitä muuta voit tehdä kuin ehdottaa parisuhdeneuvontaa ja mennä sinne avautumaan vaikka tarvittaessa yksinkin. Paljon on teillä työtä edessä, on molempien opittava kuuntelemaan todella toista ihmistä. Se asian pihvi ei useinkaan ole juuri se, mitä sanotaan vaan on päästävä sen taakse. Voimia, yritä poikanne takia jaksaa. Ja vaimo töihin tai työkkäriin as soon as possible. Ilmaisia lounaita ei ole.

    • Neandertalinmies

      Et tee mitään väärin. Noin se menee. Hän ottaa sinut itsestään selvyytenä. Ryhtyessään suhteeseen kanssasi hän tiesi, millaisia työpäiväsi ovat. Olen muuten kokenut aivan saman. Eron jälkeen luin tieteellisen artikkelin antropologian näkökulmasta. Lapsen oppiessa kävelemään nainen alkaa alitajuisesti häätää miestä luotaan käyttäytymällä juuri noin. Tuon kaiken takana on tämän teorian mukaan biologia. Päästessään sinusta eroon hän voi ottaa uuden miehen. Tällä tavoin saadaan mahdollisimman monipuolisia geenejä jälkeläisille.

      Tiedä sitten, onko tuo totta. Se tapahtuu kuitenkin hyvin monessa parisuhteessa. En silti väitä, että niin tapahtuisi joka suhteessa, tai kaikki naiset olisivat samanlaisia. Se olisi epäoikeudenmukaista yleistämistä. En sitä paitsi tunne kaikkia naisia... Parisuhdeterapia saattaisi auttaa teitä. Oma puolisoni ei siihen tosin suostunut ja erohan meille tuli. Jälkikäteen tosin totesi, että olisi sittenkin saattanut olla hyvä juttu

    • me-tammelat

      En kyllä ihmettele jos vaimosi tukehtuu kotiin!
      Jos muuta ei ole, kuin lapsen ja kodin hoito, samat rutiinit päivästä toiseen: siivous-pyykki-kauppa-ulkoilu lapsen kanssa..... Ainoa aikuinen ihmiskontakti ehkä kaupan kassa jonka kanssa vaihtaa sanat päivää ja näkemiin!
      Vaimosihan on vanki! Ei ihme että hän haluaa aikaa yksin kun vihdoinkin sitä saa. Eikä ihme että hän haluaa jutella, puhua, keskustella kanssasi kun viimeinkin elävän aikuisen ihmisen seuraan pääsee!
      Sinulla on työsi, vaikka rankkakin sellainen. Pääset kuitenkin joka aamu irti kotirutiineista, tapaat ihmisiä, pääset puhumaan heidän kanssaan. Voit suunata mielenkiintosi muuhunkin kuin pölynimuriin tai maitokauppaan.
      Vaimosi on loppuun väsynyt, henkisesti ja varmaan ruumiillisestikin. Kokeilepa itse samaa; kestätkö kaksi vuotta sekoamatta?!
      Elämä ei aina ole pelkkää kivaa-kivaa. Sitä kivaa ja mukavaa on huomattavasti vähemmän kuin harmaata arkea. Sitä juuri elämäksi kutsutaan.
      Teillä on haaste. Teidän pitää itse löytää ratkaisu! Teitä on kaksi parisuhteessa!
      Ja myöskään lapsi ei voi hyvin jos vanhemmat eivät voi hyvin.

      • n22

        Tähän on kyllä pakko ihan naisena sanoa että miten niin vaimo on vanki? Aloittajahan sanoi ettei kiellä vaimoaan menemästä.

        Minulla ei ole lapsia mutta siskollani on 1 vähän reilu 1 v ihana poika. Siskoni olisi varmasti yksinäinen jos homehtuisi vaan neljän seinän sisällä. Lapsi mukaan ja menoksi niin kuin aloittaja sanoi.

        Siskoni on netissä mammaryhmässä/-ryhmissä joissa pääsee tutustumaan samassa tilanteessa oleviin naisiin. Hän on käynyt mammamiiteissä tapaamassa näitä muita äitejä ja sieltä voi saada ystäviä joilla samat intressit. On myös tutustunut yksittäisiin äiteihin netissä joita tavannut kahden kesken lapsien kanssa tietysti. Mennään vaikka ostoskeskuksen leikkipaikkaan jossa äidit saavat tutustua lasten leikkien lomassa.

        Hän tapaa myös ystäviään ajoilta ennen lasta mutta se ei tietenkään ole enää sama kun ei heillä ole sitä lasta. Jotkut haluavat vaan juhlia ym. johon siskollani kyllä on mahdollisuus mutta harvakseltaan.

        Minä hritän mahd. usein tavata siskoani ja ihanaa siskonpoikaani. Vietän 1-3 yötä heidän luonaan mahdollisuuksien mukaan ja teemme kaikkea mukavaa yhdessä. Käydään ulkona syömässä joka helpompaa kun on 2 aikuista, ostoskierroksilla, kauppakeskuksissa, leikkipuistossa tai vaikka uimassa pojan kanssa. Sisko saa aikaa aikuisen kanssa ja apua lapsen kanssa enemmän kuin yksin kotona ollessaan (avomies töissä joten tietysti sisko yksin kotona päivät ja enemmän se huushollaus/lapsen hoito siskolle kaatuu) ja minä näen tietysti rakasta siskoa ja siskonpoikaa.

        Sisko käy myös vanhempiemme luona silloin tällöin pojan kanssa mahdollisuuksien mukaan. Aika usein kuitenkin. Viettää siellä yleensä pari yötä. Ja taas sisko saa vähän lepoa, apua, muutosta rutiineihin ja muuta seuraa.

        Poika käy myös ihan itsenäisesti mukkilassa yökyläilemässä. Eli meidän äitimme hakee ja vie pojan. Jolloin sisko ja avomies saa kahden keskeistä aikaa rentoutua ja olla. Ja joidenkin mielestä poika voi olla liian nuori sellaiseen mutta kukkupuhetta ainakin meillä. Hyvin viihtyy ja hauskaa on aina. Meillä on tiivis ja läheinen perhe.

        Huomenna sisko ja avomies lähtee tallinnassa käymään päiväseltään ja äitimme menee vapaapäivänään hoitamaan poikaa siksi aikaa.

        Tulikohan jo tarpeeksi kerrottua erilaisia vaihtoehtoja. Kyllä se on itsestä kiinni onko "vanki" vai ei. Jos mies ei pakottamalla pakota nyhjöttämään kotona (jolloin miehessä on pahasti vikaa) niin mikään ei estä elämästä elämää vaikka olisikin lapsi. Ja loppuun vielä että siskoni on hyyyyvin nuori äiti, mutta parempaa ja rakastavampaa äitiä saa etsiä.

        Ymmärrän ettei kaikilla ihan kaikkeen tähän ole mahdollisuutta. Mutta meillä perhe auttaa ja tukee. Kuitenkin pystyy vähintään muita ihmisiä tapaamaan ja tutustumaan samassa tilanteessa oleviin jolloin voi löytää ystäviä. Se on itsestä kiinni kuinka ne 24 tuntia päivässä käyttää.


      • eioovaimovanki

        Vaimoko muka vanki? Jos ei aikuinen ihminen itse osaa lähteä ihmisten ilmoille lapsen kanssa niin sitten vaan suu suppuun ja narinat pois. Mun mielestä aloittajan puoliso on kuin kitisevä teini. Itse on valintansa tehnyt jäädä hoitamaan lasta kotiin ja sitten kun se ei olekaan kivaa niin syyllistää miestään, joka tuo leivän pöytään, maksaa kaikki menot ja hoitaa lasta työpäivän jälkeen. Harvassa tuollaiset miehet.
        Hatunnosto ap:lle kun vielä jaksat tuota menoa. Mutta pitää sun ajatella itseäsikin. Ei esim. noin lyhyillä yöunilla pitkään jaksa hoitaa töitään kunnolla.
        Mä itse olin kotona lasten ollessa pieniä. Ja oli oikein mukavaa. Ulkoilin lasten kanssa, siellä tutustui muihin äiteihin ja lapset sai kavereita. Kotityöt hoitui kun lapset nukkui ja aina oli ruoka oottamassa kun mies tuli kotiin töistä. Mun mielestä se, joka on kotona päivät pitkät, tekee myös kotihommat. Mutta mä olenkin kai vanhanaikainen. Ei kotiäitiys ole vankeutta vaan etuoikeus josta pitää nauttia eikä narista koko ajan.


    • Aviomies

      Vaimo on niin väsynyt kuulema, ettei jaksa edes lähteä mihinkään. Kyllä hän niitä kavereita näkee silloin tällöin, mutta minusta liian vähän. Eikä hän niitä kotitöitäkään nyt niin hirvesti tee. Jos nyt kerran kuussa on imuroitu, ei useammin. Ruokakin on yleensä jotain kaupan lämmitettävää ruokaa, ettei sekään pitäisi rasittaa.

      Kahdestaan ei olla päästy lähtemään mihinkään kun hänen mielestä ei ole tarpeeksi luotettavaa lastenhoitajaa. Minulle kävisi vaikka naapuri pariksi tunniksi, mutta ei hänelle.

      Pariterapiaa olen miettinyt , mutta hän ilmoitti ettei siitä ole hänelle mitään hyötyä kun syy on minussa. Kannattaisiko minun mennä sit yksinäni?

    • Kestettävä.on

      Kirjoituksesi perusteella on vaikea sanoa, onko mitään vialla suhteessa tai teissä kummassakaan. Ehkä kumpikin teistä on tympiintynyt perhe-elämään. Sanot: "Minä olen luullut, että parisuhteessa on välillä mukavaakin." Kaksivuotiaan lapsen vanhemmille "mukavaa" ei juuri suoda.

      Ylipitkät työpäivät ovat tosiaankin varastamista lasten ja puolison ajasta. Se saattaa olla ikävä välttämättömyys, mutta ihanteellista se ei ole. Yrittäjyys onkin helposti ristiriidassa hyvän vanhemmuuden kanssa.

      Seksin katoaminen on hyvin tavallista lasten synnyttyä. Parisuhde muuttuu kuhertelusta duuniksi, puoliso muuttuu työkaveriksi, romantiikka katoaa. Tilanne on täysin normaali, eikä sitä voi millään tempulla korjata.

      • Sarakasmiako

        "Seksin katoaminen on hyvin tavallista lasten synnyttyä. Parisuhde muuttuu kuhertelusta duuniksi, puoliso muuttuu työkaveriksi, romantiikka katoaa. Tilanne on täysin normaali, eikä sitä voi millään tempulla korjata."

        EI tuo kyllä ihan normaalia ole, jos seksi katoaa täysin ja puolisosta tulee pelkkä työkaveri. Ei sitä tosiaan millään tempuilla korjata, mutta työllä kyllä. Vaikka se lapsi syntyykin, niin täytyy muistaa että suhteessa on edelleen myös mies ja nainen, eikä pelkät vanhemmat. Jos ei edes yritä järjestää sitä yhteistä aikaa ja pitää yllä seksuaalisuutta, niin eipä ihme jos alkaa vanne kiristämään päätä jossain vaiheessa ja entisestä rakkaasta tuleekin pelkkä kämppis ja työkaveri.

        Lapsesta pitää ilman muuta pitää huolta ja antaa sille aikaa, mutta ei saa unohtaa myöskään aikuisten tarpeita. Jos toisen asenne on se että vika on vain toisessa eikä halua mitään muuttaa, niin silloin ei kyllä ole paljon tehtävissä.


      • Kestettävä.on
        Sarakasmiako kirjoitti:

        "Seksin katoaminen on hyvin tavallista lasten synnyttyä. Parisuhde muuttuu kuhertelusta duuniksi, puoliso muuttuu työkaveriksi, romantiikka katoaa. Tilanne on täysin normaali, eikä sitä voi millään tempulla korjata."

        EI tuo kyllä ihan normaalia ole, jos seksi katoaa täysin ja puolisosta tulee pelkkä työkaveri. Ei sitä tosiaan millään tempuilla korjata, mutta työllä kyllä. Vaikka se lapsi syntyykin, niin täytyy muistaa että suhteessa on edelleen myös mies ja nainen, eikä pelkät vanhemmat. Jos ei edes yritä järjestää sitä yhteistä aikaa ja pitää yllä seksuaalisuutta, niin eipä ihme jos alkaa vanne kiristämään päätä jossain vaiheessa ja entisestä rakkaasta tuleekin pelkkä kämppis ja työkaveri.

        Lapsesta pitää ilman muuta pitää huolta ja antaa sille aikaa, mutta ei saa unohtaa myöskään aikuisten tarpeita. Jos toisen asenne on se että vika on vain toisessa eikä halua mitään muuttaa, niin silloin ei kyllä ole paljon tehtävissä.

        On se täysin normaalia. Arvovaltainen lähde:

        "Jo lyhyen aikaa kestäneessä parisuhteessa merkittävä osa, eli miltei puolet naisista kertoi kokevansa seksuaalisen halun puutetta" http://yle.fi/uutiset/seksitutkija_ehdottaa_orgasmikoulu_nuorille_naisille/8009687

        Aikuisilla on tarpeita, mutta elämä ei lupaa niitä tyydyttää.


      • Aviomies

        Tarkoitin sitä, että lapsi olisi yökylässä ja vanhemmat saisi viettää kivan illan. Hänen mukaansa Pojulle on vielä liian nuori. Minun mielestä ei olisi.

        Normaalisti olen ollut jo siinä viiden jälkeen päivällä kotona. Pari kertaa kuussa ehkä mennyt puoli seiskaan, mutta ne on harvassa kun menee ylitöiksi.


      • mekkk
        Sarakasmiako kirjoitti:

        "Seksin katoaminen on hyvin tavallista lasten synnyttyä. Parisuhde muuttuu kuhertelusta duuniksi, puoliso muuttuu työkaveriksi, romantiikka katoaa. Tilanne on täysin normaali, eikä sitä voi millään tempulla korjata."

        EI tuo kyllä ihan normaalia ole, jos seksi katoaa täysin ja puolisosta tulee pelkkä työkaveri. Ei sitä tosiaan millään tempuilla korjata, mutta työllä kyllä. Vaikka se lapsi syntyykin, niin täytyy muistaa että suhteessa on edelleen myös mies ja nainen, eikä pelkät vanhemmat. Jos ei edes yritä järjestää sitä yhteistä aikaa ja pitää yllä seksuaalisuutta, niin eipä ihme jos alkaa vanne kiristämään päätä jossain vaiheessa ja entisestä rakkaasta tuleekin pelkkä kämppis ja työkaveri.

        Lapsesta pitää ilman muuta pitää huolta ja antaa sille aikaa, mutta ei saa unohtaa myöskään aikuisten tarpeita. Jos toisen asenne on se että vika on vain toisessa eikä halua mitään muuttaa, niin silloin ei kyllä ole paljon tehtävissä.

        Tuostahan ne avioerot johtuu kun unohdetaan se tarkein eli parisuhde mitä oli ennen lapsia ja sitten ihmetellään miksi se mies lähti. Normaali mies ahluaa seksiä 2-5 kertaa viikossa niin parisuhde toimiin mutta jos seksi loppuu niin lopppuu myös se parisuhde.


      • 1417
        mekkk kirjoitti:

        Tuostahan ne avioerot johtuu kun unohdetaan se tarkein eli parisuhde mitä oli ennen lapsia ja sitten ihmetellään miksi se mies lähti. Normaali mies ahluaa seksiä 2-5 kertaa viikossa niin parisuhde toimiin mutta jos seksi loppuu niin lopppuu myös se parisuhde.

        Parisuhde loppuu siihen, mistä perhe alkaa.


      • mekkk
        1417 kirjoitti:

        Parisuhde loppuu siihen, mistä perhe alkaa.

        Ei meillä aiakaan loppunut anormaali aikuinen oli sitten mies tai nainen tarvitsee seksiä ja miuluummin muutaman kerran vikossa ja jos tät ei toinen puoliso ymmärräniin ei tartte ihmetellä js toinen menee hakemaan sitä muualta jos puolison kanssa homma ei toimi. Itse meihenä en ainakaa olisi parisuhteessa jos siinä ei seksiä olisi ja se siitä. Aikanaan kerroin naiselleni mitä aprisuhteelta haluaan ja kiva ja hauskaa ollut jo yli ´25vja yksi lapsi.


      • mekkk
        1417 kirjoitti:

        Parisuhde loppuu siihen, mistä perhe alkaa.

        Se perhe-elämä tarkoittaa myös toimivaa ja tyydyttävää seksiä puolison kanssa vaikka niitä lapsiakin onkin.


    • Siivet

      Hei, vastaan naisena, jolla jo aikuiset lapset. Ehdota vaimolle keskusteluiltaa. Käsiteltäviä asioitahan teiltä ei puutu?
      -Vaimon väsyminen kotielämään.
      -Oma jaksamisesi, kun unta et saa riittävästi.
      -Talous, miten pyörii vain yhden varassa, kaksivuotias pärjäisi hyvin hoitopaikassakin, jos vaimosi lähtisi esim. työelämään.
      -Mitkä asiat vaimosi kokee vääriksi suhteessanne, ja onko perusteita syyttää sinua? Jokaisen aikuisen pitäisi voida panoksellaan vastata perheen selviytymisestä, sekä myös- puolisoakin huomioida, hänenkin sinua. Ei ole totta, että ilo katoaa suhteesta lasten synnyttyä, ja/tai rakkaus. On eri asia jos liitto on jo muutenkin kuollut, tai jos jommallakummalla on ollut virheellisiä oletuksia ja odotuksia liiton suhteen.
      Keskustelkaa.( Minä-kielellä. Minä olen väsynyt... Minä tein aamuviidestä iltaseitsemään... Minä en pidä siitä kun sinä... Minä toivoisin, että voisit...) riita, huuto, kiukkuilu ei rakenna mitään, vaan särkee.

    • Oikeasti_näin

      Tuohon ei ole muuta lääkettä kuin teidän olisi ehdottomasti vaihdettava osia. Sinä hoidat lasta kotona vaikka viikon ja vaimo tekee nuo sinun yritystyösi. Ehkä hänen silmät avautuisi siitä, muuten ei taida toivoa olla. Herne patjan alla painaa tätä sun vaimoprinsessaa.

    • Kommentoija69

      Sinä et tee kertomasi perusteella moraalisessa mielessä mitään väärin. Sinä olet hyvä isä ja perheen elättäjä. Sinusta tuntuu pahalta, koska vaimosi kohtelee sinua ilkeästi ja kohtuuttomasti. Voit yrittää tietysti puhua vaimollesi, mutta hyvin todennäköisesti tuolla tavoin käyttäytyvä ihminen ei näe toiminnassaan mitään vikaa. Voit tietysti yrittää hetkinä, joita välillänne vallitsee hyvä tunnelma, rauhalliseen sävyyn kysellä vaimoltasi tarkemmin missä mättää siltä varalta, että hänellä on jokin hyväksyttävä valittamisen aihe, jota hän ei vain ole osannut selittää sinulle tunnekuohun vallassa tarpeeksi selvästi. Todennäköisesti ei ole mutta ainakin, jos vilpittömästi olet yrittänyt, niin saat itse puhtaan omantunnon. Suosittelen ehdottamaan vaimollesi hakeutumista toisten samanikäisten lasten äitien seuraan. Heitä löytyy leikkipuistoista ja kirkolla ja kunnillakin on varmasti jonkinlaista järjestettyä toimintaa pikkulasten vanhemmille.

      Lohdutukseksi voin sanoa, että muutamassa vuodessa lapsenhoidosta johtuva stressi helpottaa huomattavasti. Lapsen täyttäessä kolme loppuu kotihoidontuki ja siinä vaiheessa lapsi kannattaa laittaa tarhaan ja vaimokin voi palata työelämään. Tilanteenne helpottaa tuolta osin huomattavasti.

      Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että vaimosi on käyttäytynyt sinua kohtaan kohtuuttomasti. Oliko parisuhteessanne merkkejä tuollaisesta jo ennen lapsen syntymää?

      • Aviomies

        Oli hänellä hieman, mutta silloin hän teki töitä ja sai heistä sosiaalista kanssakäymistä. Työt kun loppui, niin ei hän ole pitänyt mitään yhteyksiä tietääkseni heihin.


    • mekkk

      Äakkiä avioehtoa tekemään jos sina maksat kaiken ja aika sitekeitä miehiä olette jos seksiä ei ole kahteen vuoteen kun itse sanoisin jo kahden viikon jälkeen painavan sanan ja jos puhe ei auta niin silloin seksi haetaan muualta jos parisuhde ei kotona toimi. Milloin sinä miehenä harrastat kuntoilua tai jotain muuta koska aika rankka tehdä päivät töitä ja illat hoittaa lasta ja million se oma aika on.

      • Aviomies

        Kaikki liikunta harrastukset on jäänyt pois. En harrasta muuta kuin koti isää. Jos kaverit ehdottaa baari-iltaa, niin en saa mennä kun hänkään ei pääse. Jos jostain syystä pääsen, niin tulee välillä "kohtuuttomat" vaatimukset mielestäni. Vaimo ei itsekkään halua mennä baariin, vaikka "käskisin". Siellä on kuulema tylsää...


      • mekkk
        Aviomies kirjoitti:

        Kaikki liikunta harrastukset on jäänyt pois. En harrasta muuta kuin koti isää. Jos kaverit ehdottaa baari-iltaa, niin en saa mennä kun hänkään ei pääse. Jos jostain syystä pääsen, niin tulee välillä "kohtuuttomat" vaatimukset mielestäni. Vaimo ei itsekkään halua mennä baariin, vaikka "käskisin". Siellä on kuulema tylsää...

        Jos naisesi ei halua tai viitti baarissa käydä niin hän voi käydä sellaisissa jututissa mihin halaa mennä niin pääsee. Itse olen ikäni liikuntaa harrataneena en voi olla vain paikoillanin koska tulen kipeäksi ja kroppani vaatii likuntaa ja se siitä.


    • mekkk

      Sitkeitä miehiä olette jos 2v olette apeiruhteessa olman seksiä ja itse miehenä nostaisin kissan pöydälle jo 2 viikon jälkeen ja jos puhe ei auta niin seksi haetaan muualta tai sitten erotaan kun pariisuhde ei toimi. Milloin mies harrataa jotain kun kaiket illat kotna lasta hoitamassa ja itse en olisi aikoinaan tuollaiseen suostunut ja kun lapsemme oli pieni niin siinä klo 20 aikoihin kysyin naiseltani että onko mitään niin lähden punttisalille ja aikaa on harrastuksille kun asiat aikatauluteaan eikä nainekaan saa vain kotna olla vaan lähdettävä johonkin ettei tule mökkihöperoksi.

    • manpoveer

      turha itkeä leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.ero äkkiä pikku pattayan retki 2 viikkoa. huomaat maailman olevan parempi paikka.sitten itselle lapsen huoltajuus eihän tollasesta masis akasta tiedä mitä tekee lapselle.

    • BEM

      Sinulla on kotona ihan aito lehmä ja vielä prinsessamainen lehmä.

      Sinun pitää ottaa valta takaisin itsellesi.

      Ehdottaisin hoidoksi shokkihoitoa. Ensimmäisen kerran valituskonsertin alettua. Varoitat. Toisella kerralla lähdet illaksi pois. Kolmannella kerralla vuorokaudeksi jne jne.

      Minulla oli oli vähän samanlainen vaimo. Tosin hän puuhasi enemmän. Tuttua kuitenkin on tuo sinun vuoro hoitaa lasta, koska hän on hoitanut koko päivän (haloo se on kotona olevan työtä) tai että valvotaan yöt puoliksi, vaikka hän pystyy ottamaan päikkäreitä.

    • äidinnäkökulma

      Näin äitinä itse sanoisin, että vaimosi on tullut mökkihöperöksi. Älä noita prinsessa/lehmäviestejä ota tosissasi. Ne eivät auta tuossa tilanteessa eteenpäin, vaikka ovatkin hyvin ymmärrettävää turhautumisenpurkua väsyneiltä isäihmisiltä. Jos haluat olla vielä vaimosi kanssa onnellinen, ei tuollaiselle haukkumis/kiristämis/rankaisulinjalle lähteminen edistä asiaa, vaikka tuntuisikin joskus oikeutetulta. Uskon, että sinua vituttaa tilanne, eikä tilanne ole sinua kohtaan reilu. Sehän on vissi se, enkä sitä kiistä. Äiti on perheessänne väsynyt, mutta niin on kyllä iskäkin. Ja syystä.

      Reipas kaksi vuotta on ihan hyvä ikä viedä lapsi vaikka osaksi viikkoa hoitoon. Lapsellakin saattaisi olla hoidossa kivaa kavereiden kanssa, ainakin kivempaa kuin kotona stressaantuneen äidin kanssa. Ehkä siksi lapsi onkin hankala ja rasittaa äitiä? Kun lapsella on tylsää, on äidilläkin tylsää ja sitten on lapsella tylsää ... ja päivät seuraavat toisiaan aivan samanlaisina. Kaksivuotias saattaa olla ihan helvetin rasittava, vaikka rakas onkin.

      Äiti voisi tuona aikana, kun lapsi on hoidossa vaikka kartuttaa ammattitaitoaan vaikkapa opiskelemalla tai jos mahdollista, mennä töihin.

      Hankalampaa tietenkin on se, että äiti tuntee olevansa aivan korvaamaton ja että kukaan muu ei saisi lasta hoitaa. Mutta kohta on kuitenkin ero edessä ja lapsen on otettava ensi askeleet äidistä irtaantumisen tiellä. Se tekee hyvää äidillekin. Tuota eroa voisi ruveta jo harjoittelemaan vähä vähältä. JOskus se on kuitenkin irti päästettävä. Äidin on löydettävä itsensä uudelleen ja lapsen keksittävä, että hän on erillinen persoona. Eihän se enää voi rippikouluiässä äidin kanssa elellä symbioosissa kuitenkaan.

      Meillä vietiin lapsi hoitoon 2 v 3 kk vanhana. Se oli oikein hyvä ikä meille. Olkoon kuka mitä mieltä tahansa, mutta minä huomasin, etten enää riittänyt lapselle. HÄn halusi rakentaa sosiaalisia kontakteja omilla ehdoillaan ja omana itsenään. Yritti jopa kauppareissullakin järjestää leikkikaveria itselleen vastaantulevista lapsista.

      Hoitopaikkoja on niin erilaisia. Suosittelen pientä paikkaa, jossa hoitajat eivät vaihdu ja lapset ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Valitkaa huolella ja jääkää kyttäämään paikkaa. Parempi se on lapselle pehmeä lasku hoitoon, kuin että yhtäkkiä täytettyään 3 pamahtaisi täyspäivähoito päällensä ja äiti menisi kokopäivätöihin. Hyvinkin syksy saattaisi mennä silleen osittain hoidossa, osittain kotona.

      Kun äidillä on muutakin elämässään kuin kodin lapsenhoito, alkaa se aurinkokin paistamaan. Ehkäpä se seksikin maistuu sitten. Älä nyt anna periksi. Itsekin olin aivan loppuunpalanut mökkihöperö pirttihirmu ja mielestäni suorastaan maailmankaikkeuden napa ja korvaamaton. Sellaiseksi ihminen muuttuu tuijotellessa neljää seinää vuositolkulla. Kaikille ei se kotiäitiys vaan sovi. Toisilla hajoo siihen pää. Ihmiset ovat erilaisia ja itsesyytökset ovat valtavia, kuin ei täytäkään itselleen asettamia "hyvän äidin" kriteerejä. Kaikkista julmimpia siinä ovat äidit toisillensa.

      Nyt on elämä ihanaa ja täyteläistä. Kun on löytänyt äitiyden alta oman itsensä, on helpompi osoittaa sekä henkistä että fyysistä hellyyttä. Lapsella on kavereita, hän saa päivisin leikkiä sielunsa kyllyydestä ja iltaisin vietetään aikaa yhdessä. Ja kun lapsi on nukkumassa, viettää iskä ja äiti vielä vähän laatuaikaa ;)

      • Aviomies

        Jotenkin tuntuu, että vaimon pää on jo hajonnut aivan tyystin. Kun on huonopäivä, niin kaikki saa "painua vittuun". Oli se sitten eteen tulevat koirat, kissa, aviomies tai lapsi. Ruokailussa jos meiltä jotain tipahtaa lattialle, tulee välitön palaute "ette saatana sotke". Jos hän tipauttaa, niin on parempi olla humaamatta sitä. Tulee painokelvotonta tekstiä.

        Illalla sitten taas pitää lohduttaa, kun on huono omatunto siitä kun on huutanut meille. (Syytä onkin). Pitää hipsuttaa ja hokea "hyvä äiti olet".


      • äidinnäkökulma
        Aviomies kirjoitti:

        Jotenkin tuntuu, että vaimon pää on jo hajonnut aivan tyystin. Kun on huonopäivä, niin kaikki saa "painua vittuun". Oli se sitten eteen tulevat koirat, kissa, aviomies tai lapsi. Ruokailussa jos meiltä jotain tipahtaa lattialle, tulee välitön palaute "ette saatana sotke". Jos hän tipauttaa, niin on parempi olla humaamatta sitä. Tulee painokelvotonta tekstiä.

        Illalla sitten taas pitää lohduttaa, kun on huono omatunto siitä kun on huutanut meille. (Syytä onkin). Pitää hipsuttaa ja hokea "hyvä äiti olet".

        Onkos rouvalla hormonaalinen ehkäisy käytössä? Yleensä neuvolassa suositellaan heti hormonaalista ehkäisyä aloitettavaksi, ettei äiti tulisi liian äkkiä raskaaksi taas. Onko yhteyttä tuon ruman käytöksen alkamisen ja ehkäisyn vaihtamisen / aloittamisen välillä?

        Olettekos varma, että se ehkäisy sopii hänelle? Pitäiskö käydä gynekologilla juttelemassa noista olotiloista? Vääränlainen ehkäisy voi tehdä olon ihan raivopäiseksi, oikeesti. Sellaiselta tuo kuulostaa. Heittelevät hormonit ovat kuin suurennuslasi: ne suurentavat jokaisen harmin käsittämättömiin mittasuhteisiin. Harmi itsessään on olemassa, mutta reagointi menee aivan överiksi. Jos naisesi itkee illalla huonoa omaatuntoaan, on se merkki siitä, että hän itsekin haluaisi käyttäytyä paremmin, eikä ihan hallitse tilannetta. Jos hän oikeasti tahtoisi vaan pahaa teille, eikä välittäisi teistä, ei hän kokisi huonoa omaatuntoakaan. Uskon, että hän itsekin haluaisi voida paremmin ja käyttäytyä paremmin.

        Esim. hormoneja sisältävä ehkäisykierukka on kuulemani mukaan aiheuttanut jopa psykooseja. Itselle aiheutti eräs yhdistelmäehkäisypilleri paniikkikohtauksia. Hormoniton vaihtoehto on kuparikierukka. Silloin riesana on vain oma luonnollinen, kuukausittain etenevä vuoristorata :( mutta onpahan edes oma. Runsaasti estrogeeniä sisältävät ehkäisyvalmisteet yleensä tasaavat oloa ja minulle ainakin tekivät lehmänhermot, mutta lihottivat ja turvottivat kuin pullataikinaa ...

        Mikään syy ei kuitenkaan tee hyväksytyksi hänen käytöstään. Sitä en sano lainkaan. Mikään ei oikeuta raivoamaan pienelle lapselle, ei mikään.

        Olen sitä mieltä, että vaimon pitäisi mennä joko psykologille tai gynekologille tai mieluusti molemmille. Se, että iltaisin tuhertaa itkua, ei auta. Asialle on oltava valmis tekemään jotain. Pallo on vaimolla. Voithan sanoa hänelle, että hän ei selvästikään ole oma itsensä ja että olet huolestunut. Sano, että asialle on tehtävä jotain.

        Toivon, että jo lapsenne vuoksi rouva tulisi senverran tolkkuihinsa, että osaisi mennä juttelemaan jonnekin. Se ei vaan riitä, että on vain kamalan pahoillaan :(

        Tsemppiä teille! Toivottavasti tilanne paranee.


      • mekkk
        Aviomies kirjoitti:

        Jotenkin tuntuu, että vaimon pää on jo hajonnut aivan tyystin. Kun on huonopäivä, niin kaikki saa "painua vittuun". Oli se sitten eteen tulevat koirat, kissa, aviomies tai lapsi. Ruokailussa jos meiltä jotain tipahtaa lattialle, tulee välitön palaute "ette saatana sotke". Jos hän tipauttaa, niin on parempi olla humaamatta sitä. Tulee painokelvotonta tekstiä.

        Illalla sitten taas pitää lohduttaa, kun on huono omatunto siitä kun on huutanut meille. (Syytä onkin). Pitää hipsuttaa ja hokea "hyvä äiti olet".

        Ei kotomna mitään tartte hipsutella vaan laitas akkas kuriin ja sanot miten ollaan ja jos sinä käyt töissä niin vaimosi hoitaa kodon ja lapsen ja joka toinen tai kolmas ilta toiselle vapaaksi että niin vaimosi kuin sinäkin pääset harratsiin ja pitää olla sitä omaakin aikaa.


      • Aviomes

        Vaimolla ei ole mitään hormooni ehkäisyä. Kumia ollaan käytetty niissä harvoissa kerhoissa.


    • Pois_tossun_alta

      Löysin avioeropaperit keittiön pöydälle. Jollei ala tahti muuttumaan.

    • Kovakohtalo

      Viitteet on mielialahäiriöön tai masennus. Samanlaisissa ongelmissa painin ellei pahemmissa. Vaatii sinulta paljon,taistele. Hoitoon et toista saa ja kaverithan ei uskalla puhua avusta. Eron jälkeen ongelmat tulevat pahenemaan. Et pääse helpolla.

    • Taasnäitä

      Minä kestin samanlaista hullua kans muutaman vuoden mutta sitten riitti. Ihmisen luonteenpiirteet vaan korostuu iän myötä ja tuon laatuisen vittupäisyyden ennuste on huono.
      Älä uhraa ainoaa elämääsi. Maailma on hyviä naisia väärällään varsinkin jos katselee myös Suomen ulkopuolelta. Minun nykyinen puolisoni on Vietnamista. Niillä on vaimo-osaamista ihan eri tavalla, lapset ja kodin se on hoitanut täysin yksin eikä koskaan ole valittanut mistään. Yrityksenkin se on pistänyt pystyyn siinä pienten lasten ohella ja tienaa nykyään enemmän kuin minä.

      • ofofjk

        Joko olet muuttanut Vietnamiin elämään vaimon sijoituksilla kuten suunnittelit? Vaimon perhe on varmaan ylpeä tälläisestä länkkäristä.


    • 02alue

      MEILLÄ on kotona ihan sama tilanne

    • Aviomes

      Nyt on käyty sit parisuhdeterapeutilla. Jäi sellainen vaikutelma, ettei hän ollut uskoa minua. Neuvona oli että pitäisi puhua asioista, mutta miten minä sen saan tehtyä. Toivoi myös, että olisimme tulleet molemmat yhtä aikaan vastaanotolle.

      Kotona otin asian puheeksi, että olin käynyt parisuhde terapeutilla. Ensimmäinen kommentti oli "saiko se parannettua sinut?" Kun jatkoin, että voitaisiin mennä molemmat sinne, niin "minähän en lähde mihinkään kallon kutistajalle kun vika on SINUSSA". Eli nyt olen taas yhden tien päässä. Minä haluaisin käydä ja vaimo ei.

      Rupeaa pikku hiljaa olemaan akku tyhjä. Ehkä minä tarvitsenkin sitä terapiaa, että selviän....

      • 27864

        Okei, unohda nyt se vaimo ja ryhdistäydy lapsesi takia. Käyttäydy niin kuin arvioit olevan lapsesi kannalta parasta. Niele kommenteitta loukkaukset mutta tee rennosti myös omia ratkaisuja ajankäytössä ja hankinnoissa.

        Eli rupeat nyt vain käyttäytymään kylmän asiallisesti, ammatillisesti, kohteliaasti, suoraselkäisesti ja vahvasti. Marinat pois. Lapsesi tarvitsee sinua. Palaat sitten oman surkean kohtalosi murehtimiseen ylioppilasjuhlien jälkeen.


      • kgtyjvhkku

        Ehdottomasti kumpikin sinne terapiaan.etkö voi vähentää työmäärääsi.aikasemmin kotiin,koska vaimosikin kaipaa sinua. ja vaimosi myös työelämään.


      • epäsopiva
        27864 kirjoitti:

        Okei, unohda nyt se vaimo ja ryhdistäydy lapsesi takia. Käyttäydy niin kuin arvioit olevan lapsesi kannalta parasta. Niele kommenteitta loukkaukset mutta tee rennosti myös omia ratkaisuja ajankäytössä ja hankinnoissa.

        Eli rupeat nyt vain käyttäytymään kylmän asiallisesti, ammatillisesti, kohteliaasti, suoraselkäisesti ja vahvasti. Marinat pois. Lapsesi tarvitsee sinua. Palaat sitten oman surkean kohtalosi murehtimiseen ylioppilasjuhlien jälkeen.

        Tässä ollaan oikeilla jäljillä. Lisäisin, että kun lapsi on kolme täyttänyt, avioeropaperit sisään yksipuolisella päätöksellä. Tällöinkin vaimolla on 6 kk aikaa täydelliseen muodonmuutokseen. Isä hakee lapsen huoltajuutta mm. parempaan taloudelliseen asemaan vedoten, äiti muuttakoon pois ja isä plus lapsi jäävät asumaan kotiinsa. Reilu peli. Huutava, kiroileva äiti lähihuoltajana ei ole hyvä idea, eikä ole avioliiton jatkaminenkaan hyvä idea. Jos äiti ajattelee elättää itsensä miehen tuloilla tai elareilla vielä vuosia, niin varaudu siihenkin että hän ei työllisty vuosiin/koskaan tuolla luonteella.


    • Paruzzi

      Sinun tilanne alkaa olla aika toivottoman oloinen. Ehkä avioero olisi paras ratkaisu tilanteeseen,kun vaimosi ei tahdo edes yrittää keskustella ongelmistanne vaan syyttää kaikesta sinua.Ei tollasta elämää kukaan jaksa,enkä ymmärrä miksi pitäisi.Lapsikin huomaa kodin kireän ilmapiiriin,eli lapsen takia ei huonossa liitossa kannata pysyä.Onnelliset eronneet vanhemmat on parempi vaihtoehto kun onneton yhdessä lapsen takia oleva pari,usko pois.
      Istuta joku ilta vaimo alas ja kerro suoraan mitä ajattelet ja näytä vaikka tämä ketju hänelle,toivottavasti saisitte keskusteluyhteyden auki,ilman kummankaan syyttelyä. Jonkinlainen ratkaisu sun joka tapauksessa täytyy pian tehdä,tunnut olevan aika oman kestokykysi rajoilla. Tsemppiä mitä ikinä päätätkin tehdä.

    • jopasjotainjoo

      Härkää sarvista kiinni ja latelet vaimollesi ehdot suoraan ja oikean hetken odottelu on turhaa. Sanot että menet ja teet kuten sovitaan, mutta että siat sovitaan nyt myös tahtosi mukaan. Etkä käy yksin avioliittoneuvojalla.. Kertomasi perusteella vaimosi on mökkiintynyt ja eristäytynytkin. Tarvitsee muutakin ajateltavaa ja tekemistä.. Teet myös selväksi että "kenen leipää syö sen lauluja laulaa".. Aikamoinen siipeilijä vaimoksi ja vielä kehtaa komennella. Kaapin paikkaa voit sanella sinäkin. Jos siitä nousee meteli, ehdota eroa ellei mikään kelpaa. Joku jo ehdottikin että menet kavereidesi kanssa ilman lupia ja menet harrastamaan. Pyydä vaimo mukaan jos viitsii lähteä, ellei niin anna olla.. Onkohan hänellä jokin ahdistuneisuushäiriö iskenyt? Saisi avata silmänsä..

      Ottakaa lapsenhoito apua.. jääpi sitä aikaa..

    • mom_o_vähä_väsy_isä_kans

      Minä olin myös pitkään lasten kanssa kotona. Kerron tässä mistä itse olisin ollut erittäin otettu. On totta, että pää alkaa hapertua jossain vaiheessa ellei mitään aikuiskontakteja ole. Toisaalta pienen lapsen, saati lasten, kanssa lähteminen on aikamoinen rumba. Saat toisen puettua ja on kuumissaan eteisessä kun toisella tulee kakka vaippaan ja ei kun pesulle tms. Alkoi kummasti kiinnostamaan olemaan lähtemättä ollenkaan.. Mikä ei tietenkään auttanut tilannetta.

      Voisiko olla mahdollista sinun yllättää vaimo ja järjestät lapsen hoitoon ja viet vaimon jonnekin? Syömään, leffaan, kylpylään, mökille jne? Kahdenkeskinen aika on korvaamatonta! Voisiko kerraksi, pariksi viikossa palkata lastenlikan päivällä, että vaimo pääsisi ulos vaikka kahvilaan, kaupungille, kampaajalle, kosmetologille tai vaikka kävelylle tai ruokakauppaan jne? Tämänkin voit vaikka yllärinä järjestää. Muistan kuinka onnellinen olin päästessäni prismaan ihan yksin :-)

      Voisiko lapsen mentyä nukkumaan lämmittää saunan ja sen jälkeen lasi viiniä? Tai siideriä. Tai olutta. Tämä on meidän keino kun meillä ei ole esim. mummoloita ollenkaan eikä oikein muutakaan. Lapset ovat ehkä kerran, hyvässä lykyssä kaksi kertaa yökylässä vuodessa. Valitettavasti rahaa ei ole palkata lapsenvahtia paria kertaa vuositasolla enempää, mutta näillä mennään.

      Olisiko mahdollista ilmoittaa vaimolle niinä päivinä kun menee pitkäksi? On todella piinaavaa odotella kotona kun toivoisi toisen tulevan ovesta. Itse pillahdin itkuun jos mies oli sen puolikin tuntia 'myöhässä' totutusta. Liikenneruuhka tms. Olin niin väsynyt silloin ja väsyneenä kaikki tuntuu kaksinkertaistuvan. Olisiko mahdollista joskus tasata pitkiä päiviä ja mennä myöhemmin töihin? Ehtisitte yhdessä syödä aamiaisen.

      Myös minun oli äärimmäisen vaikea luottaa lapsia muiden hoitoon, mutta siihen ei auta kuin harjoitus. Aloittaa vaikka puolesta tunnista ellei muuta. Tulen itse alkoholistiperheestä joten perusturvallisuus on järkkynyt itsellä lapsena ja mm. tästä syystä olin turhan kireenä omien lasten vuoksi. Ettei kukaan vaan satuta omia lapsia.

      Mekin käytiin miehen kanssa pariterapeutilla muistaakseni 5-6krt ja molemmat koki hyväksi. Terapeutti sulatti mieheni sydämen sanomalla että hän ei ole ketään vastaan eikä kenenkään puolesta :-) Tästä aiheesta on myös todella hauska elokuva 'Lemmenlomalla' (Tommy Lee Jone ja Meryl Streep) Suosittelen!

      Unohda noi kaikki avioero muut kirjotukset. Tässä se vasta punnitaan. Se avioliitto.

      Oikein paljon tsemppiä ja mukavaa syksyä!

    • syyjaseuraus

      jos uskollisen vaimon haluaa niin miksi baarista pitää yleensäkään etsiä tai semmosta etsiä joka baariilloista ja iloittelusta pitää. iloa saa perheestä ja ystävistä ilman alkoholia.itsensä ja lähimmäisen typerää kiusaaamista kun tietää seuraukset

    • Kalteritangou

      Pohdi sanaa vapaus mutta älä siltä kantilta, että se tarkoittaisi eroa.

    • Värejä

      Aloittajan kommenttiin vastaisin että pikkulapsiarki on rankkaa. Odottakaa ja sinnitelkää, kyllä se siitä helpottaa. Lapsen kanssa on rankkaa kotona. On yllättävän päätä hajottava asia se ettei ole toista "järkevää" aikuista ihmistä vieressä vaan pieni ihmisen taimi joka vaati, vaatii ja vaatii. Se on lapsen tehtävä ja lapset ovat sellaisia. Heidän kuuluu olla sellaisia, se tekee meistä vanhempia.

      Mutta sitten tuohon uskollisuuteen ja baareihin. Sinkkuja ja nuoria pitäisi jollain keinoin voida paremmin valistaa että ovat selvillä siitä millaisen suhteen ja elämän haluavat. Tai en tiedä miten muuten tuon handlaisi.

      On ihmisiä jotka haluavat jatkaa kännäämistä ja baarissa ramppaamista läpi elämänsä. Ja on niitä jotka haluavat nauttia elämästä mieluummin kokonaan ilman alkoholia. Tavoitteet, unelmat ja toiveet on ihan erilaiset.

      Se että toinen juo, vie voimavaroja myös siltä juomattomalta.

      Jos haluaisi kehittää itseään tai nauttia vapaasti elämästä, menee osa energiasta alkoholinkäytöstä ynnä muusta siihen liittyvästä lieveilmiöstä tappelemiseen.

      Minä ainakaan en loputtomiin sellaista jaksa katsella. Elämän kun voi käyttää paljon paremminkin. Ja on sitten se toinen vapaa juomaan ja rälläämään missä ja kenen kanssa haluaa.

      Jokaisellahan on oikeus valita oman itsensä puolesta, mutta ei pakottaa toista ihmistä jäämään roikkumaan onnettomana viereen ja katselemaan sivusta sellaista johon ei itse halua osallistua.

    • hardfacts

      Kaksi kysymystä:

      Oliko suhteenne tuollainen jo ennen lapsen syntymää?

      Ja kumpi halusi lasta enemmän? Vaimosi vai sinä?

      Jos suhteenne oli tuolla tasolla jo ennen kuin saitte lapsen, kysymys kuuluu, miksi hitossa menitte tekemään lapsen? Olet varmaan huomannutkin, ettei se tilannetta parantanut. Nyt olette sitten nesteessä, ja voitte vain pohtia, jatkatteko tuohon malliin vai eroatteko suosiolla.

      Jos suhteenne oli ok ennen lasta, mutta sinä halusit lasta enemmän ja esim. painostit vaimosi lapsen hankintaan, tyydy osaasi, saat ansiosi mukaan. Jos taas toisin päin, jätä se akka. Jos molemmat halusivat lasta yhtä paljon, mutta nyt vaimoa väsyttää ja harmittaa, olette nesteessä ja voitte vain pohtia, jatkatteko tuohon malliin vai eroatteko suosiolla.

    • Lellu_567

      Tässä ohjeita. Kysyit mitä teet väärin. Minusta teet väärin salliessi itseäsi kohdeltavan tuolla lailla.

      Huomioni kiinnittyi puolen yön jälkeen tapahtuvaan keskusteluun, kun herätys on klo 5:30. Ap:n pitää ennkkoon kieltäytä siitä ja asettaa rajat. Hän menee nukkumaan kymppiuutisten jälkeen ja sen jälkeen hän ei keskustele, että jaksaa töissä.

      Vaimo on jotenkin pihalla ja linnoittautunut vahvasti asemiinsa. Hän ei pysty yhtään asettumaan miehen tilanteeseen ja tuntemaan empatiaa.

      Vaimo takaisin töihin,jos hänellä on työpaikka ja Poju päivähoitoon. Vastuuta taloudesta saadaan sitä kautta jaettua.

      Kyllä kavereiden kanssa voi käydä ulkona joskus, kun niitä tilanteita on. Mikään peruste ei ole, että vaimo ei koskaan pääse. Hän voi halutessaan mennä vuorollaan ja ap on silloin Pojun kanssa. Vaimo on itsellinen ihminen ja päättä omista menoistaan.

      Jos vaimo pystyy hallitsemaan kaukosäädintäkin ilman että ei neuvotella siitä kumman ohjelmaa tällä kertaa katsotaan, niin ap on tossun alla. Toinen tv voisi olla ratkaisu tilanteeseen.

      Jos vaimo haastaa riitaa, niin älä provoisoidu ja korota ääntäsi. Jos hän hermostuu puolen tunnin viivästymisestä, niin muistuta ystävällisesti että vaimohan tietää sinun työsi jo ennestään ja välillä tulee tilanne, että työtä ei voi jättää kesken vaikka työaika loppuisi.

    • Tai_anna_kenkää

      Olet aivan liian kiltti. Ala vaan käyttäytyä samalla tavalla kuin se laiska lehmä kotonasi.

    • kohtaEronnutVaimo

      Nyt äkkiä nainen töihin,jos kerta työpaikka olis. Ulos kotoa ja heti!! Ja kasvata nyt hyvä mies selekäranka! Sä et ole ansainnu tollasta kohtelua. Jos toisen sylkykupiks rupeaa ei siitä kpskaan pääse irti. Ja yhdessä sinne terapiaan pitää mennä. Tee se vaimolles selväks! Jossei homma ala muuttua ni valitettavasti teillä ei ole muuta mahdollisuutta ku ero! Ihan ihtes ja ennenkaikkea lapseski takia!

      Elämä on liian lyhyt olemaan huonossa suhteessa. Koska jokainen ansaitsee vierelleen sellaisen ihmisen minkä kanssa on hyvä olla! :) Ote elän eron sekamelskan keskellä. Piiiitkä on matka vielä,mutta uskon että elämä voittaa vielä! Tsemiä sulle ja rohkeutta!!

    • Altavastaaja

      Älä vaivu epätoivoon. Itse olin 21 vuotta narsistin kanssa naimisissa ja otin lopulta eron. Kirjoitin pitkän tarinan suhteestani ja julkaisin sen tänne sivustolle. Ehkä sen kautta voit löytää jotain mikä auttaa pääsemään eroon onnettomasta parisuhteesta ja auttamaan sinut jaloilleen. Laitoin tekstin otsikoksi Mies Altavastaajana. Siinä kuvaan mitä mies voi joutua tekemään avioliiton eteen. Joskus vain on hyvä päästää irti ja aloittaa uusi elämä.

    • ewtegeff

      tekeekö media ja onko tehnyt naisista narsisteja no ei kaikista mut liikaa nitä on? hemmottelut ja itsekkuudet. enen maatalon emäntä hoiti liudanmuksui ja työt eikä känkkäröiny pienistä. siinä ei itseään nostanut eikä kukaan muukaan perheessä korottanu muiden yläpuolelle

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2173
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      37
      1771
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      12
      1511
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      236
      1276
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      62
      1260
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1088
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      62
      1013
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      987
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      692
    Aihe