Enpä ole ennen tässä keskustelussa poikennut, mutta ajattelin nyt tänne eksyttyäni laittaa muutaman kommentin ja kysymyksen teille.
Taustaa:
Olen sen verran vanhempi mies, että osa teistä voisi ikänsä puolesta olla miltei lapsiani. No tämän kommentin voi unohtaa tästä eteenpäin. Tarkoitan kuitenkin sitä, että olen ”löytänyt” fantasian vasta liki kolmikymppisenä. Olen aina pitänyt historiallisista romaaneista – keskiaikaan ja antiikkiin sijoittuvat ovat kiinnostavimpia. Lähtökohtana on kuitenkin hyvä kirjailija. Ennen fantasiaa, luin mm. valtaosan Mika Waltarin teoksista. Waltarin lisäksi mm. Troijan laulu oli mielestäni hyvä. Näille kirjoille fantasia on ollut eräänlainen jatkumo.
Fantasiasta:
Fantasiaa olen lukenut aika paljon, jotkut sarjat tosin ovat jääneet kesken. Parhaita ovat mielestäni olleet…
Eddings, Belgarionin taru etunenässä, Salvatoren Musta haltia –tarinat (Kotimaa on eräs parhaista kirjoista, joita olen lukenut), Dragonlancen kronikat ja legendat ja yleensä kaikki Raistlin-jutut ovat olleet hyviä. TSH on tietysti oma lukunsa.
Eräänä parhaista on kuitenkin mainittava Bernard Cornwellin Talvikuningas, joka on aika lähellä perinteistä historiallista romaania. Toinen mielenkiintoinen oli Tuliportit, joka sinänsä ei oikeastaan ole fantasiaa, vaan kertoo Troijalaisten epätoivoisesta taistelusta rajatonta ylivoimaa vastaan ja heidän koulutuksestaan sotureiksi. (Löytyi kuitenkin fantasia-hyllystä, kirjastosta.)
Raymond Feistin käärmesodat olivat ihan hyviä, mukavan säväyksen tarinoihin antoi pieni liikemies.
Deverry-sarjassa on jotain erilaista, joka kiinnostaa.
Mainittakoon vielä, että olen lukenut myös kaikki Potterit, varsin kiinnostava maailma, mutta pelkäänpä että parhaat on nyt luettu - sen verran pahasti kirjojen tarina toistaa itseään. Anteeksi vaan kaikille Potter-faneille, mutta uskon että tuo arveltu 7 ilmestyvää kirjaa on juuri oikea määrä Potteria, vaikka se hyvä sarja onkin.
Useimmissa tapauksissa, ei pelkästään Potterissa, tilanne on sellainen, että alku on ollut hyvä, jopa loistava, mutta mitä enemmän samaa tarjotaan, juttu latistuu.
Tällä hetkellä luen Ajan pyörä –sarjaa, joka hetkittäin tempaa mukaansa, mutta ajoittain junnaa paikoillaan.
Kysymys:
Robin Hobb tuntuu olevan monen suosikki, sitä pitänee koittaa, mutta mitä vielä voisitte suositella? Draconlance ja Forgotten realm on kaluttu läpi, Terry Pratchett ei oikein toiminut ja Tad Williamsiakin olen tainnut testata. Muutamasta viestistä jo löysinkin uusia ideoita. Mikäli joukosta löytyy muita vähän vanhempia fantasian lukijoita, kuulisin mielelläni myös teidän mielipiteitänne lukemisen arvoisista kirjoista/sarjoista.
Taustaa:
Olen sen verran vanhempi mies, että osa teistä voisi ikänsä puolesta olla miltei lapsiani. No tämän kommentin voi unohtaa tästä eteenpäin. Tarkoitan kuitenkin sitä, että olen ”löytänyt” fantasian vasta liki kolmikymppisenä. Olen aina pitänyt historiallisista romaaneista – keskiaikaan ja antiikkiin sijoittuvat ovat kiinnostavimpia. Lähtökohtana on kuitenkin hyvä kirjailija. Ennen fantasiaa, luin mm. valtaosan Mika Waltarin teoksista. Waltarin lisäksi mm. Troijan laulu oli mielestäni hyvä. Näille kirjoille fantasia on ollut eräänlainen jatkumo.
Fantasiasta:
Fantasiaa olen lukenut aika paljon, jotkut sarjat tosin ovat jääneet kesken. Parhaita ovat mielestäni olleet…
Eddings, Belgarionin taru etunenässä, Salvatoren Musta haltia –tarinat (Kotimaa on eräs parhaista kirjoista, joita olen lukenut), Dragonlancen kronikat ja legendat ja yleensä kaikki Raistlin-jutut ovat olleet hyviä. TSH on tietysti oma lukunsa.
Eräänä parhaista on kuitenkin mainittava Bernard Cornwellin Talvikuningas, joka on aika lähellä perinteistä historiallista romaania. Toinen mielenkiintoinen oli Tuliportit, joka sinänsä ei oikeastaan ole fantasiaa, vaan kertoo Troijalaisten epätoivoisesta taistelusta rajatonta ylivoimaa vastaan ja heidän koulutuksestaan sotureiksi. (Löytyi kuitenkin fantasia-hyllystä, kirjastosta.)
Raymond Feistin käärmesodat olivat ihan hyviä, mukavan säväyksen tarinoihin antoi pieni liikemies.
Deverry-sarjassa on jotain erilaista, joka kiinnostaa.
Mainittakoon vielä, että olen lukenut myös kaikki Potterit, varsin kiinnostava maailma, mutta pelkäänpä että parhaat on nyt luettu - sen verran pahasti kirjojen tarina toistaa itseään. Anteeksi vaan kaikille Potter-faneille, mutta uskon että tuo arveltu 7 ilmestyvää kirjaa on juuri oikea määrä Potteria, vaikka se hyvä sarja onkin.
Useimmissa tapauksissa, ei pelkästään Potterissa, tilanne on sellainen, että alku on ollut hyvä, jopa loistava, mutta mitä enemmän samaa tarjotaan, juttu latistuu.
Tällä hetkellä luen Ajan pyörä –sarjaa, joka hetkittäin tempaa mukaansa, mutta ajoittain junnaa paikoillaan.
Kysymys:
Robin Hobb tuntuu olevan monen suosikki, sitä pitänee koittaa, mutta mitä vielä voisitte suositella? Draconlance ja Forgotten realm on kaluttu läpi, Terry Pratchett ei oikein toiminut ja Tad Williamsiakin olen tainnut testata. Muutamasta viestistä jo löysinkin uusia ideoita. Mikäli joukosta löytyy muita vähän vanhempia fantasian lukijoita, kuulisin mielelläni myös teidän mielipiteitänne lukemisen arvoisista kirjoista/sarjoista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen jäänyt pahiten koukkuun Feistin kirjoihin, jotka olen kahlannut kaikki läpi. Mikäli haluat lukea kirjoja englanniksi, voisin suositella näitä. Toimii nuorena, vanhana, miten vain.
Toinen "aikuiseen makuun" sopiva kirjasarja voisi olla Kingin Musta Torni, joka ainakin minulle upposi vasta vähän vanhemmalla iällä. Hieman poikkeavalla tavalla tehtyä fantasiaa.
Muumipeikko ja pyrstötähti on hyvä... ainakin animaationa :)
Feististä pidin ja kuten mainitsinkin, Ruu antoi mielestäni mukavasti jotain uutta näkökulmaa fantasiaan.
Töiden takia ehdin lukea aika vähän ja senkin yleensä illalla tai aamukahvin ääressä. Englannin kielinen vaatii tottumatta enemmän keskittymistä ja aikaa, siksi olen vältellyt niitä ainakin toistaiseksi, mutta kiitos vinkistä.
Mitä tulee Kingin tarinoihin, olen lukenut niistä valtaosan, mutta jostain syystä fantasiat ovat jääneet väliin. Luin muuten IT kirjan alkuperäiskielellä ja siihen kului aikaa noin iltalukemisena. Täytyypä ilmeisesti testata Musta torni.
muutama vinkki: Guy Gavriel Kay: Tigana lisätietoja täältä: http://www.risingshadow.net/phpBB2/author.php?author_id=11
George R.R. Martin: Tulen ja Jään Laulu, lisätietoja siitäkin täällä: http://www.risingshadow.net/phpBB2/author.php?author_id=149
Nämä kirjat ainakin ovat aikuisempaan makuun, ja hakkaavat Eddingsin ja Salvatoren mennen tullen. :)
muuten, kiva nikki sulla ;)
...vielä pitkään, ennen kuin lukeminen loppuu kesken, mutta väliin voisi toki kokeilla muutakin.
Kayn kirjoja olen kirjastossa pyöritellyt käsissäni monen monta kertaa, mutta aina ne ovat hyllyyn jääneet. Myöhästymissakkoihin kyllästyneenä olen nyt päättänyt ostaa jokseenkin kaikki kirjat, jotka luen. Eli pitääpä katsoa, törmäänkö niihin kirjakaupoissa.
Martin oli minulle entuudestan tuntematon kirjailija, mutta voi nyt hyvinkin tulla tutuksi.
Lan osui parhaiten kohdalle tämän hetkisessä "maailmassani":)
Menossa on vasta kirja 4, joten odotan vielä jännityksellä tilanteen kehittymistä. ;)
Kiitokset muuten noista linkeistä, http://www.risingshadow.net taitaa tarjota ideoita vielä moneen lähtöön.
Mitä tietoa ei Risingilta löydy suomennetusta fantasiasta sitä ei tarvita. :) Ja aina saa kysyä.
Tarvitseeko Lan välttämättä kirjat suomeksi? Esimerkiksi Kaylta - joka todella on aivan loistava kertoja - ei ole käännetty kaikkea. Lähes puhdasta historiaa, fantasiamausteilla tosin, ovat esimerkiksi A Song For Arbonne (muistuttaa keskiaikasta Ranskaa) ja oma suosikkini The Sarantine Mosaic, johon kuuluu kaksi osaa. Ensimmäisen nimi on Sailing to Sarantium, mutta toisen osan nimeä en nyt kuolemaksenikaan muista. Sijoittuu joka tapuksessa aikaan ja paikkaan, joka muistuttaa kovasti Bysanttia.
Oletko kokeillut Neil Gaimania? Hän on kirjoittanut kaikenlaista, novelleja, satuja, romaaneja. Parhaimmillaan hän on minusta kuitenkin sarjakuvissa - The Sandman ei ole kulttisarjis ollenkaan turhaan. Kaikkien, jotka pitävät sarjakuvia vain kevyinä välipaloina tulisi minusta lukea Sandmania; se on nokkela, kaunis, pelottava, ajatuksia herättävä, hauskasti intertekstuaalinen ja upeasti piirretty :)
Kyllä Lan taitaa myös englannin kieltä sen verran, että pystyy lukemaan romaaneja, mutta pitkästä aikaa ja tottumatta se on hitaampaa ja kun omalla kielelläkin kirja saattaa edetä vain muutaman sivun illassa. Eli kuten jossain aiemmassa viestissäni mainitsin, tällä hetkellä lukemiseen jää valitettavan vähän aikaa. (Joulukin tällainen tynkä-joulu tänä vuonna) :(
Ja mikä parasta minulla on nuo käännetytkin Kayn teokset vielä lukematta. :) Gaimanin Maanalaisen Lontoon olen joskus lukenut. Sandmania sarjakuvana olen myös lukenut.
Mutta kyllä asia näyttää olevan niin, että jossain vaiheessa on pakko lukea taas englannin kielistä tarjontaa.
Hmm, totta joo, sun pitää kyllä sitä Hobbia koittaa, ite just luen Liveship Tradersien viimosta osaa, Ship of Destinyä.
Hobbit on mun mielestä paljon parempia kuin noi Eddingsit, niissä kun arvas jo ensimmäisellä kymmenellä sivulla mitä tarinassa tulee tapahtumaan... Hobbeissa on hyvää se, että Hobb ei pelkää kohdella päähenkilöä rajusti, siis Hobbeissa on turha odotella mitään rakkaustarinoita, vaikka Tawny Manin viimeinen osa päättyykin hyvin... Mutta, kuitenkin :)
Näkijän Taru (The Farseer trilogy)
Salamurhaajan oppipoika (Assassin's apprentice)
Kuninkaan salamurhaaja (Royal Assassin)
Salamurhaajan taival (Assassin's quest)
Liveship Traders (Ei suomennettu)
Ship of magic
Mad ship
Ship of destiny
Lordi Kultainen (The Tawny Man)
Narrin matka (Fool's errand)
Golden fool (Suomennetaan varmaan joskus vuonna 05-06)
Fool's fate
Siis Näkijän taru ja lordi kultainen kertoo samasta paikasta ja henkilöistä, parinkymmenen vuoden päästä, kun taas liveshipit kertoo ajasta siinä välissä, mutta eri paikasta. Tosin siitäkin löytyy samoja henki´löitä, ym. Suosittelen vilpittömästi, minäkin pieneen ikääni verrattuna lukenut tuplasti enemmän kuin mitä muut lukevat koko elämänsä aikana :P (12 v.)
Golden Foolin suomennos on tulossa huhtikuussa 2005, nimenä on tällä hetkellä Narrin palvelija, mutta elättelen toivoa, että nimi vielä muuttuisi vastaamaan Hobbin nimeämispolitiikkaa.
Hobbilla on työn alla myös uusi sarja, tällä kertaa aivan uudesta maailmasta. Sarjan nimi on Soldier Son ja ensimmäinen kirja pitäisi olla Shaman's Crossing.
Kyllä sitä Hobbia näemmä täytyy testata.
Eddings oli mulle ensimmäinen. Taitaa olla vähän kuin rakkaudessa, ensimmäistä ei unohda. :) Eddings on kieltämättä kuin perus jenkki-leffa. Varsin ennalta arvattava. Pidin kuitenkin useimmista hahmoista ja sodat olivat strategisesti suunnitellun tuntuisia. Taistelu ei ollut pääasia jne. Paljon hyvää löydän niistä.
Luen varsin paljon muutakin kuin fantasiaa, vai pitäisikö sanoa että olen lukenut. Tällä hetkellä nautin mieluiten fantasiaa, vaikka monikaan teos ei ehkä yltäisi kaikkien kirjojen TOP TEN -listalleni. Talvikuningas sinne kyllä mahtuu Sinuhe egybtiläisen rinnalle. Oikeastaan fantasiaa on vaikea ajatella pelkästään romaaneina, pikemminkin viihteenä, joka on kirjoitetussa muodossa, ja joka lyö laudalta esim. useimmat tv-sarjat.
George Martinin "Valtaistuinpeli" on ensimmäinen osa sarjaa, jota englanninkielellä on tullut kole. Kirjailijan onneton hioo jatkuvasti neljättä osaa. Tämä on historian(kin) harrastajille. Guy gavriel Kayn "Tigana" on toinen hyvä. "Kesäpuu"-sarja on hiukan liikaa Arthur-vaikutteinen. Ursula LeGuin kirjoittaa aikuisille, vaikka hänen kirjansa onkin dupattu nuorisokirjoiksi. Saalistan paljon nuoriso-osastolla, kustantajien luokitteluhimon ollen mitä on. Ja Connie Willisin "Tuomiopäiväkirja" on MUST!
George Martin (http://www.kirjava.com) mainittiinkin joten minun tarvitsee nimetä vain Robert Holdstock. Hänen kielenkäyttö on ainakin allekirjoittaneen mielestä rikasta ja maailma upea.
Holdstockin teoksista suosittelen erityisesti alkumetsä -sarjaa. Muut teokset ovat hyviä, mutta parhaat ideansa kirjailija kulutti jo alkumetsä-sarjaan. Voisi kai sanoa että Holdstock on monella tavoin aikuisemman fantasian Eddings.
Otorin klaanit on kanssa ihan hyviä. Ne on kirjottanu Lian Hearn. Sitte Kuolemanportit on kanssa hyviä. Ne taitaa olla Margaret Weisin ja ja Tracy Hickmanin kirjottamia. Sitten se joku nuori suomalainen tyttö ku on kirjottanu jonku hyvän...joku Mahlaa suonissaan se oli tai joku. Eragon ja Esikoinen on kanssa ihan mukiinmeneviä kirjoja. Kirjottanut Christopher Paolini muistaakseni. Siinä pari. Nii ja sitten Taru sormusten herrasta=)