Pennun koulutus vinkkejä

On parempi pitää monta hyvin lyhyttä koulutustuokiota kuin yksi pitkä. Se riippuu pennustakin, kuinka paljon se jaksaa. Jotkut kestävät kerrallaan vain muutaman oton ja toiset taas jatkaisivat iltaan asti tai niin kauan, kun saa nameja. Parempi on kuitenkin liian lyhyt treeni kuin liian pitkä.

Oppimista tapahtuu myös levossa, joten ei ole pahaksi pitää välillä taukoa jostakin opeteltavasta asiasta. Itse saatan tipauttaa jonkun tempun harjoittelun ohjelmasta jopa viikoiksi ja koira (aikuinen tosin) on vaan parantanut, kun lepo on "tislannut" opetetun asian. Perusasioita tai pentujuttuja ei tosin kannata jättää ihan viikoiksi hautumaan.

Mun koiran ei tarvi seurata hihnassa (paitsi tokokentällä ja erikoistilanteissa), joten sitä en opeta arkitottelevaisuustyyliin vaan se on osa kisaliikettä nimeltä seuraaminen. Senkin treenaus tosin voi alkaa jo pentuna, mutta mulla kun on keskikokoinen koira, odotin, että se on vähän isompi, ettei tarvi vääntää itseään ihan mutkalle opetusvaiheessa.

Sen sijaan mun koira ei saa vetää hihnassa. Sillä on käytettävissään sen verran hihnaa, minkä verran olen sille laskenut. Jos koiran täytyy olla lähellä, se saa puoli metriä hihnaa. Jos on tilaa, menköön kahdella metrillä. Kunhan ei vedä, nyi, kieputa remmiä mun jalkojen ympäri tai seilaa tiellä puolelta toiselle. Nykyistä koiraa en pahemmin tämän osalta kouluttanut, se tuntui osaavan kävellä hihnassa itsestään (paitsi piti opettaa, että ei saa seilata, pyöräilijät säikkyy, ja setvi jo se jalkojen taakse jäänyt remmi, minä en aio pyöriä hyrränä sen takia, että sinä saat leikkiä karusellia hajujen kanssa).

Mä pidin pikkupennun kanssa tärkeimpänä sosiaalistamista ja tapakasvatusta. Kerrostalokoirana hihna oli heti päällä ilman sen kummempaa opettamista, onneksi tuo ei yhtään kenkkuillut sen kanssa. Sisäsiisteysopetus oli hyvin intensiivistä. Käytiin kaupungilla katsomassa ihmisiä ja härveleitä, etsittiin koirakavereita ja toikkaroitiin pusikoissa sosiaalistamisen nimissä. Ja no, jossain välissä oli sitten aikaa aloittaa se tottelevaisuuskoulutuskin, arkea ja kokeita varten, en muista. Niin ja leikittiin, harrastuskoiran pitää innostua leikkimisestä ja kotikoirankin kanssa leikkiminen on kivaa.

Ruokakuppia kai aloin treenata heti. Ensin vaan istu ja kuppi eteen, sitten piti vähän odottaa, ennen kuin sai luvan ja niin ees päin.

Pikkupennun kanssa kannattaa harjoitella usein, mutta vain lyhyitä aikoja / muutamia toistoja kerrallaan. Suosittelen naksutinta, kun koira on ehdollistettu siihen, pystyt helposti poimimaan halutut asiat koiran käytöksestä. Alkuun helppoja juttuja, esim. ensimmäisinä päivinä saa namin ja superkehut siitä että tekee pissat / kakat ulos, ja siitä pikkuhiljaa alkaa ottaa mukaan muitakin harjoitteita (istu, maahan tänne). Lopeta harjoittelu siinä vaiheessa, kun pentu on vielä innoissaan tekemisestä, viimeisen suorituksen tulisi aina olla onnistunut. Aivotyöskentely väsyttää pentua, pääset itsekin helpommalla, kun aktivoit koiraa, eikä energiaa sitten riitä enää esim. huonekalujen järsimiseen :)

Ruuan kanssa kannattaa heti opettaa, että saa ottaa vasta kun saa luvan. Ensin niin, että pidät kuppia kädessä, ja pentu saa kupin kun on tehnyt mitä siltä odotat. Jos haluat, että pentu istuu ennen kuin saa ruuan, odota kärsivällisesti niin kauan että pentu itse keksii istua -> kunnon kehut ja heti kuppi nenän alle. Seuraavalla kerralla todennäköisesti istuu paljon nopeammin, kun keksii että saa sillä haluamansa. Pikkuhiljaa pitää odottaa pidemmän aikaa, siitä vaikeutetaan niin että kuppi lasketaankin maahan, mutta silti ei saa ottaa ilman lupaa, jne.

Hihnakäytöksen harjoittelu pitää myös aloittaa heti. Opeta pentu siihen, että eteenpäin ei koskaan pääse jos hihna on kireänä, vain löysällä hihnalla edetään. Hanki pennulle riittävän pitkä hihna, jotta se ei edes kokisi tarvetta vetää. EI kuitenkaan flexiä, sen kanssa pentu ei koskaan voi tietää, kuinka pitkälle saa / on mahdollista mennä. Seuraamisen harjoittelun aloitin oman pennun kohdalla jo aivan pienenä, koska asumme kaupungissa, ja haluan että koira kulkee turvallisesti vierelläni tarvittaessa, eikä sinkoile paikasta toiseen. Alkuun namilla houkutellen, pikkuhiljaa siitä (kirjaimellisesti) askel kerrallaan harjoitusta vaikeuttaen.

Yleispätevänä neuvona: kaikki, mitä haluat koiran tekevän, niistä kehut ja namit, ja mitä et halua tekevän, jätetään huomiotta. Jos et esimerkiksi halua, että koira hyppii, se ei saa koskaan saada huomiota hyppimällä (kaikki huomio on huomioita, myös kielteinen). Tässä joitakin hyväksi havaittuja vinkkejä :)

Niin ja jollekin pentukurssille / sosiaalistamisryhmään kannattaa ehdottomasti mennä pennun kanssa! Sieltä saat "vertaistukea" ja osaavan kouluttajan neuvoja. Koiran kanssa tekee helposti virheitä, joita ei itse edes huomaa, ja joita on sitten hankala korjata kun ne ovatkin jo opittuja käytösmalleja. Asiansa osaava kouluttaja huomaa tälläiset, ja kertoo oikean tai paremman tavan toimia :)

Muista kaiken edellä mainitun lisäksi oma kehonkielesi ja vakaan iloinen mieli pennusta vanhuuteen. Huonolla tuulella ei kannata opetella ja toistot lyhyitä. Mielummin yksi hyvä kuin sarja huonoja. Palkkauksenajoitus ja laatu ratkaisee myös. Palkkaa heti hyvästä ja älä huomioi huonoa. Vaihtokauppaakin voi kokeilla jos huomionkääntäminen ei auta eli ohjaa tekemisen sallittuun toimintoon.