Miten voi hakea seuraa jos on jokin vamma ?
Kannattaako kertoa jo seuranhakuilmoituksessa terveyden tilasta,
vai voiko yrittää pitää yllätyksenä loppuun asti ?
Mulla homma menee monimutkaiseksi kun mitään näkyvää vammaa ei ole.
Sellaista joka näkyisi vaatteet päällä tai käytöksestä voisi sanoa että mulla ei ole kaikki kotona.
Siinä ehtii tutustua jo hyvän aikaa. Mitä kauemmin asiaa salaa sitä vaikeampi sitä on kertoa.
Menee siinä varmaan tunnelma pilalle jos mä meen sitten yhtäkkiä kertomaan.
Saattaa olla että nainen huomaakin sitten sängyssä vihdoin, sitten alkaa nihkeäksi kun soitan sille seuraavana päivänä.
Kannattaako kertoa jo seuranhakuilmoituksessa terveyden tilasta,
vai voiko yrittää pitää yllätyksenä loppuun asti ?
Mulla homma menee monimutkaiseksi kun mitään näkyvää vammaa ei ole.
Sellaista joka näkyisi vaatteet päällä tai käytöksestä voisi sanoa että mulla ei ole kaikki kotona.
Siinä ehtii tutustua jo hyvän aikaa. Mitä kauemmin asiaa salaa sitä vaikeampi sitä on kertoa.
Menee siinä varmaan tunnelma pilalle jos mä meen sitten yhtäkkiä kertomaan.
Saattaa olla että nainen huomaakin sitten sängyssä vihdoin, sitten alkaa nihkeäksi kun soitan sille seuraavana päivänä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
joka ei taaskaan jaksa kirjautua sisään........
Ei kannata pitkittää kertomista,koska sen kertominen tulee eteen ennemmin tai myöhemmin....
ja siitä jää sit huono mieli kummallekki.
No mulla on tällänen kokemus asiasta.
Jos esimerkiksi chatissa kertoo heti olevansa invaliidi, niin sivistyneet naiset jatkaa juttelua hetken aikaa.
JOs ei kerro niin monet sanovat seuraavanlaisia kommentteja: Voidaanko nähdä uudestaan yms.
No sitten jos kerrot vaikka 5 - 7 chat tapaamisen jälkeen olevasi vammainen (invaliidi) niin juttu loppuu aika nopeesti. Eli he kaiketi loukkaantuvat ja kokevat tulleensa harhaan johdetuiksi.
Mutta se tärkein juttu on kuitenkin se että, tässä ilmenee kaikista räikeimmin se sanojen helinä, siitä että sisäinen kauneus kumppanin etsinnässä jotain merkitsisi.
Muta myönnän että suosin itse tapaa jolloin kerron hyvin alussa vammaisuudestani, koska siin voi kuitenkin hetken jutella sivistyneiden naisten kanssa. vaikka sitten ei enää tapaakaan edes chatissa.
Sitä usein ihmettelen että missä ne itsenäiset, vahvat ja yleisistä käyttäytymismalleista piittaamattomat naiset ovat joista naistenlehdissä kerrotaan. Missä ovat ne naiset joiden mielestä sisäinen kauneus on tärkeää ja missä ovat ne naiset jotka uskaltavat tehdä irtioton ja antavat erilaiselle miehelle mahdollisuuden, koska loppupeleissä tuntuu että naiset kaipaavat kuitenkin sitä fyysisesti "kyvykästä" ja jöröä miestä joka hiuksista raahaa heidät kotiluolaansa.
Tästä ei pidä vetää sitä johtopäätöstä että olisin katkera naisille, en todellakaan. Sinkkujahan on maailma täynnä ja paremmissakin piireissä heitä löytyy. Kieltämättä surullinen ja masentunut välillä olen, tiedän että jossain tuolla se oikea on, ongelma vain on siinä löytämisessä :-)
yhdenlaista pelleilyä, sekä "terveillä" että muilla. Siellä voi kehua olevansa 20-v viriili uros, vaikka onkin 4-kymppinen onneton eronnut.
Jos chatista hakee ihan aikusten oikeesti seuraa, niin kannattaa kertoa. Muuten => miksi vaivautua?
Moi,
Itse olen toisinaan sanonut, toisinaan en. Huomasin että kun en ole sanonut niin paremmin olen saanut seuraa. Tosin tapaukseni ovat olleet enimmäkseen kirjeshakki/kirjegokavereita, jolloin vammaisuudestani ei ole ollut mitään väliä pelin kannalta. On kai sekin jonkintapaista etäseuraa.
Mutta esim. työhakemuksiin olen aina ilmoittanut heti alussa olevani vammainen. Kokisin olevani huijari ellen näin tekisi.
Jos etsisin netistä seurustelukumppania sanoisin kanssa heti alussa vammastani. Pari kertaa olen ollut meilivaihdossa enkä tällöin ole useinkaan asiasta maininnut, joskus kylläkin olen.
Ohjeena voisin sanoa, että jos on olemassa pienikin todennäköisyys että tulet tapaamaan livenä vastapuolesi, kannattaa sanoa vammasta heti alkuun. Muuten sillä ei ole mielestäni väliä. Jos vastapuoli on niin törppö että jättää pelkästään vammani takia, löydän kyllä suvaitsevampaakin seuraa.
Että toinen ehtii ihastumaan uskomattomaan persoonallisuuteen (ja mahdollisesti myös valokuvaan) ennen kuin kuulee vammasta eikä sitten enää välitä ulkokultaisista seikoista! Kertoako heti vai ei, riippuu vähän siitä mistä ympyröistä seuraa haetaan. Joskus ihmistä voi tunnustella sopivilla kysymyksillä ensin. Toisaalta, jos heti kertoo, niin tietää myös heti ketä arvostaa mitäkin seurassaan...
Uskoa että joskus käy mutta ikävä kyllä kokemus on osoittanut erittäin harvoin noin tapahtuvan...
joka ei taaskaan pääse kirjautumaan sisään, =,(
Mun mielestä kannattaa ensin kuulostella minkälainen toinen on,mutta ei kannatas valehdella....Ehkäpä sit vois kertoo,että on vammanen ihminen....Mutta jos ei kelpaa omana itsenään,niin sit ei voi mitään vaan on jatkettava matkaa ja etsiä sellanen joka hyväksyy....
Kävipä mulle kerran näin....Mies (oli terve) valehteli mulle ensin,että on komea (mitä ei ollu,eikä sisäistä kauneutta hänellä ollu ollenkaa,valitettavasti!!),valehteli ikänsä,mikä ei ollu kiva juttu ja muutenkin oli sellanen törppö,että....Sen jälkeen en menny vähään aikaa sokkotreffeille....Tosin veli löysi netistä tyttöystävänsä,nykysen vaimonsa ja kahden lapsensa äidin!!Että toivossa on hyvä elää....
Toivon joskus löytäväni elämänkumppanin,jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti yhdessä ja joka olis suht koht saman ikäinen kuin minä.... =D
Tuohan kuulostaa melkein seurahakuilmoitukselta Tepi! :) :)
-Y-
Sori, taitaa olla aika mennä koisimaan...
....tota joo....
Siis ei,kun mä vaan odotan vielä sitä rinssiä,joka tulee valkosen hevosen kans hakee mua kotoota!!Tosin taitanee olla vaikeeta,kun asun kerrostalossa,hih....Mutta....Ehkäpä joskus....
...ei mulla oo heppaa :)
Vaan josko ne antais ratsastusterapiassa valkosen lainaksi...
Äh, kuhan kiusaan :) Ittehän sitä toivoisi löytävän pelastettavan prinsessan, joka kyydissä karauttaisi pt:llä auringonlaskuun.
-y-
Kaipa ne heppaa vois lainaa ;-)heh....
Voihan se olla ruskea tai musta,tai joku humma kelpaa mulle!! =)
..tulee. Pitääkö tässä opetella ridaamaann vanhoilla päivillä? No, oikeesti olen kyllä jopa tuota ratsastusterapiaa jopa harkinnut. Polletkin on ihan mukavia otuksia. :)
-y-
Kenties pöhkö kysymys muutaman rivin ajatustenvaihdon perusteella: saakos sulle pistää mailia? Jos saa, niin minne?
-y-
Juu saa ken tahtoo!!
Mä kyllä vastaan takas,tosin torstain jälkeen en oo kotona =(....On viikon loma ja lupailin mennä kotia jouluks tai siis vanhempien luokse....Äh, mitä mä tähän taas kirjoittelen....Pää lyö tyhjää.
Kellokin on vaiks mitä....Taas....
Niin ja s-posti osote on:
[email protected]
Ei tuo seuranhaku "terveillekään" niin yksinkertaista ole. Chatissa yms. on helppo kertoa itsestään asitoita hieman kaunistellen ja totuutta muutellen. Ja sitten kun tavataan kasvokkain voi pettymys olla suuri. Mä olen sitä mieltä, että rehellinen kannattaa olla, näin asiat menevät paremmin eikä pettymyksiä tule niin paljoa.
Minä en ole hakenut seuraa näistä nettipalveluista tai muuten sokkona, koska en usko sitä kautta löytäväni kumppania. Kerroin vammaisuudesta etukäteen tai en, asiaa on vaikea ymmärtää etukäteen tai yllätyksenä se taas on liian iso shokki. Toivon, että löydän jossain vaiheessa ihmisen, johon voin rauhassa tutustua, ja joka näkee ulkokuoren läpi. Nykyisin se ei tunnu kovin todennäköiseltä.
Jos kuitenkin hakisin seuraa netistä, jättäisin kertomatta vammaisuudestani. Olen hakenut ja saanut töitäkin niin. Tosin laittaisin kyllä seuranhakuilmoitukseen perustiedo, eli etten ole hyvännököinen ja olen pienikokoinen. Jos jo nuo seikat pelästyttävät pois, sitten ei olisi "mahiksia" pidemmällekään.
Minäkin pidän enemmän live-tilanteesta juuri edellä kuvattujen syiden takia. Miten esimerkiksi voi kuvailla omaa vammaa ja sen vaikutuksia elämään kirjallisesti niin ettei tule virhetulkintoja suuntaan tai toiseen, minä en ainakaan osaa.
Minä ainakin koen ongelmaksi sen että kun opiskelut on opiskeltu, piiri jossa kulkee ja tapaa ihmisiä on aika pieni. Joten vaikea on päästä siihen tilanteeseen että pääsisi tutustumaan uuteen ihmiseen rauhassa ja luonnollisesti. Tietenkin joku huudahtaa että harrastusten kautta. Se on varmasti totta mutta ainakin minulla jo perusarjen pyöritys työ mukaan lukien vie aikaa ja voimia niin paljon ettei niiden jälkeen enää harrastuksille paljoa resursseja jää. Toinen asia sitten on mitä harrastusta jossa tapaisi uusia ihmisiä voisin järkevästi harrastaa.
Jos minä deitti-ilmoituksen vääntäisin, en myöskään mainitsisi vammastani mitään. Yrittäisin luoda vaikutelman että olen nimen omaan hakemassa ihmistä vikoineen päivineen.
Työnhaussa olen tehnyt niin että olen ensin itse selvittänyt soveltuvatko toimitilat minulle ylipäätään ja hakenut sen jälkeen. Hakemuksessani en ole vammaani maininnut olen jättänyt asian huomioimisen ja arvioimisen haastattelelijoiden tehtäväksi.
kertoa pitää ja heti