No niin olen usein saanut ihmettelyä osakseni kun en kuuluu naamakirjaan enkä mihinkään muuhunkaan sosiaaliseen mediaan. En koe tarpeelliseksi jakaa elämääni netissä vaan jaan sen minulle rakkaiden ihmisten kanssa ilman somevouhotuksia. Saatikka, että julkaisisin omiani tai lasteni kuvia netissä.
Ihan uteliaisuuttani ajattelin kysyä niiltä jotka somessa ovat:
1. Miksi aloitit somen käytön?
2. Onko somessa olosta ollut hyötyä? Entäs haittaa? Ja miksi?
3. Jos olet vanhempi niin julkaisetko lapsesi kuvia vai annatko hänen kasvaa ja päättää itse haluaako hän kuviaan julkaistavan ja perustelut teit niin tai näin?
4. Oletko katunut jotain minkä olet julkaissut somessa ja miksi?
Ihan uteliaisuuttani ajattelin kysyä niiltä jotka somessa ovat:
1. Miksi aloitit somen käytön?
2. Onko somessa olosta ollut hyötyä? Entäs haittaa? Ja miksi?
3. Jos olet vanhempi niin julkaisetko lapsesi kuvia vai annatko hänen kasvaa ja päättää itse haluaako hän kuviaan julkaistavan ja perustelut teit niin tai näin?
4. Oletko katunut jotain minkä olet julkaissut somessa ja miksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinua vaivaa tuo sama tietämättömyys kuin muitakin somevastaisia.
Somessahan ei ole pakko jakaa elämäänsä tai jos haluaa jakaa, sen voi jakaa nimenomaan vain rakkaiden ihmisten kanssa.
1. Itse aloitin somen (ekana irc-galleria ja myöhemmin facebook) käytön, koska moni kaverikin käytti ja ajattelin kokeilla.
2. Ehdottomasti hyötyä. Esim. facebookissa on helppo hakea vanhoja tuttuja, joiden kanssa yhteydenpito on kuollut, ja herätellä suhteet uudestaan henkiin. Myös nykyisten kavereiden kanssa yhteydenpito on nopeaa ja etenkin ilmaista.
Etenkin kun itsellä kaverit reissaa paljon, yhteydenpito on haastavaa jo aikaeron takia.
Tämähän ei missään nimessä ole pois normaaleista tapaamisista, vaan ainoastaan lisänä.
3. ei ole lapsia, mutta jos olisi, saattaisin julkaista kuvia. Mutta ainoastan hyvin neutraaleja, jossa lapsella on vaatteet päällä ja ulkoasu siisti. Ei mitään sellaista, mikä voisi lapsen myöhemmin nolata.
4. En ole. Mietin mitä julkaisen.
Kuka on sanonut, että olen somevastainen? En vain koe sitä itselleni tarpeelliseksi,jos se jollekin on tärkeätä niin ei se minulta pois ole.
Olen onnekas siinä mielessä,että minun lapsuudenaikainen paras ystävä on yhä minun paras ystäväni ja muutama muukin ystävä on säilynyt kouluajoilta aikuisiälle eli en tarvitse somea edes siihen että pitäisin heihin yhteyttä koska näemme paljon muutenkin. Eikä minulla ole ollut tarvetta lämmitellä vanhoja kaverisuhteita.
Minä olen somevastainen ja minä silti olen somessa...! Se itseinhon määrä!
Mutta tosissaan;
1. Vähän riippuu, minkä lasket someksi, itse aloitin blogiympäristöistä (hello, Livejournal ja Xanga) ja keskustelufoorumeista, koska siellä oli kivoja tyyppejä, joiden kanssa perseillä, ja useampaankin tutustui.
Jossain vaiheessa 2000-luvun alkua MySpace tuli kuvioihin. En sitä kyllä käyttänyt mitenkään samalla tavalla, mitä Facebookia tuli sitten käytettyä myöhemmin, mutta ihan perusuteliaisuuttani tuollaisiin palveluihin on yhdistänyt sitä, miksi sossumedioihin melkein neuroottisesti olen liittynyt. Ja tietenkin turvata oma nimimerkki, jota netissä käyttää.
2. Varmasti tässä muutkin tulevat selittämään hirveällä innolla, mitä hienoa ja mahtavaa sosiaalisissa medioissa on, niin minäpä sitten kritisoin;
Henkilökohtaisesti, mua ahdistaa sossumedia ihan hirveästi. Vaikken nyt olekaan se kaikista sosiaalisin persoona, vähemmän mua ahdistaa huone täynnä vieraita ihmisiä kuin sossumedioissa toisille ihmisille viestiminen.
Lisäksi minua haroo se vastaan, miten minä-keskeisiä sosiaaliset mediat ovat. En nyt tarkoita, että sossumedian käyttäjät ovat jotain narsisteja, vaan enemmänkin sitä, että sossumediat on rakennettu liian tiukasti individualistiseen kuin yhteisölliseen viestintään. Tämä etenkin rasittaa silloin, kun haluiaisi keskustella asioista, mutta ei ole keskustelukumppaneita asiasta.
Toki myönnän, että yhteisöllisemmät ihmiset osaavat luovia näiden esteiden yli, mutta ihan pohjimmiltaan ne sossumedioiden rakenteet ovat todella jäykkiä yhteisöllisyyden luontiin.
3. Ei ole lapsia, ja tuskin tulisikaan julkaistua, kun olen jo nykyiselläni todella tiukka, esittelenkö edes itsestäni valokuvia.
4. Olen, mutta koska en ole ihan uuno, ne harvemmin herättää mitään hirveää kohua. Yleensä poistelen ne huomaamattomasti feedistäni, jos oon huomannut, ettei tullut ajateltua tarpeeksi jotain aspektia.