20v ja vauvelia kaipaisin

Itse olin 22v. Jo vakityössä kun sain ihanan tytön :) en itse ole koskaan tykännyt juosta baareissa, vapaa aikana miehen kanssa käydään kuntosalilla yhdessä tai syömässä yms. Eli ollaan yhdessä :) nyt tyttö kohta 4v ja jo itse haluaisi melkein kerran kk mummille yökylään kun pienestä pitäen luotu hyvä ja turvallinen suhde :) niin ja odotan tällä hetkellä toista lastamme.

Itse ensimmäiseen raskautumiseen meni 2kk ja nyt meni 11kk :) eli voi heitellä paljonkin

Olet niin nuori ja aivotkin kehittymättä, älä tee elämäsi virhettä.

Sukulaiset ja tukiverkosto ei takaa että pärjäät ja elämä on nautittavaa. Muutenkin jos hankit lapsia, sitten kasvatat ja hoidat ne itse, et vie mummolaan mummon haitaksi. HUOM: Mummollakin on hei kuule oma elämä!! Nykyaikana oletetaan että isovanhemmat hoitaa ja auttaa. Millaisen mallin tästä saavat lapset? Ei hyvä idea yhtään!

Tuossa joku kertoo kuinka on hankkinut lapsen nuorena ja nyt on kohta 26 vuotias. Ihan kiva juttu, mutta kun ne aivot kehittyy todellakin sen 25 vuotta vähintään. Ennen aivojen kypsymistä ei tiedä mitä haluaa ja silsi ei kannata kommentoida sellaisten. Nyt tämä eräs kertoo olevansa raskaana. Hön kommentoi henkilönä joka ei ole normaalissa tilassa. Aivot kehittymättä, raskaushormonit päällä, ei elämänkokemusta jne. Hän on tidennäköisesti niitä joilla on alkanut järki tulla päähön ja yrittää lapsella saada mieltään muutettua. Tulee vielä totuus eteen hänelle.

Kuuntele vanhempien ihmisten neuvoja. Ei mitään katkeraa "näin me silloin tehtiin, ja onhan tässä pärjätty". On pärjätty, mutta onko elämä ollut miten hyvää ja palkitsevaa.

Suosittelen että otat mallia biisit jotka hankkivat lapset vastuullisemmin. Vanhempana kun hankit lapsia, niin olet nähnyt ja kokenut ja olet valmis luopumaan asioista laste än edun nimissä.

Voin sanoa, että kun lapsen hankit, niin yksin olet ja kaverit jatkaa elämäänsä sinua säälien.

hei! jos todella kaipaat omaa vauvelia niin kirjoita minulle [email protected]

"Nähnyt ja kuullut mitä se käytännössä on. "
Käytäntö aina erilainen vanhempien näkökulmasta. Todellisuudessa se, että ns. luovut jostain menosta tai hauskanpidosta, juokset neuvolassa, jne. ei ole sitä arkea. Arki on sitä, että jokainen sekunti olet vastuussa siitä pienestä lapsesta ja sitä vastuuta ei voi kuvaillakaan. Luopuminen omista menoista ja arkiasioiden hoitaminen on pientä tuon rinnalla.

Se, että sinä tulet kysymään muiden mielipidettä, oletko valmis äidiksi ja perustelet "vauvan hankintaa" kertomalla elämästäsi ja itsestäsi, kertoo, että et ole valmis. Jo se, että sinun ei tarvitse kysyä muiden mielipidettä vanhemmaksi tulosta, kertoo, että olet joltain osin valmis. Tosin, vanhemmuuteen ei ikinä ole valmis.

Minullakin sinun iässäsi oli kamala vauvakuume. Suhde oli vakaalla pohjalla ja minulla oli vakituinen, hyväpalkkainen, työpaikka. Nyt, kun 7 vuotta katson aikaa taaksepäin, olin hyvin iloinen, että lasta ei yrityksistä huolimatta tullut. Todellisuudessa se oli sitä, että elämä alkoi käydä tylsäksi ja halusi jotain uutta. Sitä tunsi olevansa valmis ja todella haluavansa, mutta samalla tavalla, kuin sinä nyt, minäkin paljon kyselin MUILTA; olisinko valmis äidiksi. Toisaalta se oli taas ajatuksella leikkimistä ja ajatusta oli kiva jakaa.
Sittemmin, kun lasta ei kuulunut puolen vuoden yrittämisestä huolimatta, tajusin alkaa keskittyä itseeni. Vain ja ainoastaan itseeni. Mitä halusin elämältä ja missä näin itseni 10 vuoden päästä. Tajusin alkaa tutustumaan itseeni ja toteuttamaan muita haaveitani. Tutustuin uudelleen ystäviini ja vietin aikaa heidän kanssaan. Tuhlasin rahaa, säästin rahaa. Juhlin, vietin rauhallisia koti-iltoja,...

Lopulta tulin vahingossa raskaaksi ja lapsi syntyi, kun olin täyttänyt 23-vuotta. En tuntenut olevani valmis, en tunne vieläkään olevani valmis. Odotin lasta kuitenkin innoissani ja kasvoin äitiyteen raskauden aikana.
Ei saa ymmärtää väärin, mutta haluan puhua nyt myös yhdestä tabusta; olen valmis heittämään henkeni lapseni puolesta. Rakastan häntä enemmän, kuin itseäni ja tajunnut, mitä oikeasti on rakkaus. Haluan, että hän on onnellinen ja pyrin vanhemmuudessani epätäydellisen täydellisyyteen. Mutta se aika. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ystäville. Enemmän aikaa nukkumiseen - kyllä, lapsi on 4-vuotias, ja siltikään en saa nukkua kunnolla. Toivoisin edes YHTÄ päivää sellaista, että ei tarvitsisi olla vastuussa kenestäkään muusta, kuin itsestään. Koska oli se lapsi missä tahansa, kuinka kaukana tahansa, kuinka hyvässä hoidossa tahansa, siitä ei pääse irti. Lapsi tuntuu olevan haamuna vieressä tai tuntuu, että puuttuu jokin tärkeä elin tai raaja, kun lapsi on poissa. Mistään ei voi täysillä nauttia, koska aina takaraivossa jyskyttää. Nukkua ei voi kunnolla, koska uni on pinnallista; et herää aamuisin herätyskelloon, mutta heräät siihen, jos 4-vuotias hiipii hiljaa yöllä vessaan. Siihen vastuuseen ei ikinä totu, vaikka sen kanssa oppii elämään.
En sano, että katuisin lapsen saamista niinkin nuorena, kuin 23-vuotias, mutta kyllä se sinänsä harmittaa, kun omat ikäisensä keksivät tekemistä viikonlopuksi ja itse on PAKKO olla neljän seinän sisällä iltaisin ja öisin. Varsinki kesäaikana, kun tekisi mieli vain hyppää autoon ja lähteä ajamaan vähäksi aikaa... ei onnistu.

Minun neuvoni on, että odota. Odota, että olet oikeasti elänyt itsellesi, ei muille. Tutustunut itseesi ja tiedät todella, mitä haluat. Hanki vaikka koiranpentu.

Täss ois kunkku 33v jätkä, on omaa maata eläimiä. NAISET ÄLKÄÄ OTTAKO LUUSEREITA!!!!

Voin siittää halukkaan naisen, laita mailii [email protected]

Voi voi joku lähtenyt jo minua haukkumaan täällä, en ole kyllä päivääkään katunut lapsen hankkimista ja meillä aloitteen tekijänä on aina mummi kun lapsi on sielä hoidossa, en väkipakolla veisi lasta mummin "riesaksi".. ja tiedoksi, että ennen ensimäistä lastani minä ja mies olimme seurustelleet 8v. Vaikkakin olimme "vasta" 22vuotiaita ja molemmilla oli ollut jo pidemmän aikaa vakituiset työpaikat. Ja ihan hyvin tämä pää toimii vaikka raskaana olenkin ;) t. 26v kohta 2lapsen äiti

Täällä olisi avulias raitis ja terve mies 040-3631755

20v, naimississa oleva 2vuotiaan lapsen äiti täältä moi. Anna mennä äläkä kysele :) kyllä se lapsi opettaa äidiksi ja isiksi ja päivääkää en oo katunu, lisääki haluttas jos vain tärppäis :D ps. Mulla on 2 tutkintoa takana ja vauva kertaakaa oo ollu hoidossa kellään saati tarhassa. Töitä en kyllä oo kerenny tehä, aattelin sit ku lapset on koulumaailmassa luoda uraa :)