Olen himpun yli viiskybänen mies ja muutin maalle kotikuntaani keskisuomessa yli 30 vuoden kaupunkiasumisen jälkeen. Minulla on ollut kohtalaisen hyvä tuuri elämässäni ja nytkin sain työtä muuttoni jälkeen.
Eroaminen urbaanista elämäntavasta oli alussa hämmentävä ja joskus tunsin ahdistusta, onhan 30 vuotta kaupungissa aika paljon. Parissa vuodessa opin kuuntelemaan luontoa, sen ääniä ja hiljaisuus on tuntunut hyvältä. Pieni puuhastelu maaseudun rauhassa omalla tilalla on parasta terapiaa ainakin minulle. Käyn muualla työssä ja kotiin tuleminen on ollut joka päivä hienoa. Ei minua haittaa lumi, pakkanen eikä muutkan sellaiset asiat, en ole koskaan ollut näiden kanssa avuton, kuten monet tuntuvat olevan. Eräs tuttavani lähti Helsinkiin töihin ja on jälkeenpäin kertonut kadehtivansa minua siitä, että saan edelleen asua kotipaikassani luonnon keskelllä. Asukoon kukin miten halua, kykyjensä mukaan, minulla on nyt hyvä olo.
Eroaminen urbaanista elämäntavasta oli alussa hämmentävä ja joskus tunsin ahdistusta, onhan 30 vuotta kaupungissa aika paljon. Parissa vuodessa opin kuuntelemaan luontoa, sen ääniä ja hiljaisuus on tuntunut hyvältä. Pieni puuhastelu maaseudun rauhassa omalla tilalla on parasta terapiaa ainakin minulle. Käyn muualla työssä ja kotiin tuleminen on ollut joka päivä hienoa. Ei minua haittaa lumi, pakkanen eikä muutkan sellaiset asiat, en ole koskaan ollut näiden kanssa avuton, kuten monet tuntuvat olevan. Eräs tuttavani lähti Helsinkiin töihin ja on jälkeenpäin kertonut kadehtivansa minua siitä, että saan edelleen asua kotipaikassani luonnon keskelllä. Asukoon kukin miten halua, kykyjensä mukaan, minulla on nyt hyvä olo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneks olkoon, oikke vähän kateeks käy. Moni varmaan samanlaisesta ratkaisusta haaveilee, harvempi toteuttaa kuten sinä.
Kyllä se duuni varmaan suurin este tollaisen haaveen toteuttamiselle on, siinä sulla taas on ollut hyvä flaksi.
Kaipaatko siellä mitään? Mites kaveriporukka, oletko löytänyt uusia ystäviä maalta?
Juu, vanhat nuoruuskaverit on ikäänkuin palanneet ja yhteyttä on pidetty. Se onkin aika tärkeä juttu, vanhempana sen tuntee toisella tapaa, siinä on enempi syvyyttä.
Ystävät on tärkeitä ihmisiä.
kymmenkuntavuotta sitten. Oli upeaa huomata, että taivaalla on tähdet. Ja muutaman vuoden maalla elettyäni, olin jo saanut sopivasti kylähullun maineenkin -on ollut tilaa olla juuri sellainen kuin oikeasti on.
Etätyö mahdollistaa elämisentasoa nostaviin ratkaisuihin. Vaika täytyy myöntää, että on todella nautinnollista, välillä upota kaupungin hälinään, varsinkin kun sitä voi tarkkailla ulkopuolisena.
Luonnon keskellä eläessä, oman pienuutensa kanssa on kasvokkain ja asiat on helppoa pitää mittakaavassa joka tekee elämisestä yksinkertaista. Kun lumi tukkii tiet niin, ettei nelivetokaan auta, osaa iloita siitä että talo on lämmin.
Minäkin olen lapsuuteni viettänyt maalla ja kerronpahan vain,että useammin "ahisti" siellä kuin kaupungissa.Varttitunti Helsingin keskustasta veneellä ja on aivan varmasti luonnossa,meriluonnossa siis.Täähän lienee suurin kaupunki Suomessa,ei kuitenkaan suurkaupunki.Niitähän meillä ei ole ollutkaan.
Mukava on käydä maalla kesäisin mutta muutto onkin toinen juttu.Lähestulkoon kaikki ystävät on täällä joten useimmat sosiaaliset suhteet menisivät uusiksi (vaistomaisesti ajattelin kasvuseutuani joka siis on kaukana)Sukulaisia tosin on jonkinverran siellä maalla mutta ei ole se sana välttämättä synonyymi sanalle ystävä.Maaseutua tarvitaan ja niin kaupunkejakin,pidättäydytään asettamasta niitä vastakkain.Näitä ajatellen,rohkea teko tuo maallemuuttosi.
onkin tärkeä näkökulma. Antoisia ihmissuhteita en nimittäin ole täällä maalla kyennyt rakentamaan.
Toisaalta, en Helsingissäkään asuessani ollut kovinkaan sosiaalinen ja ihmiset jotka ovat todella hyviä ystäviäni ovat sitä kanssani silloinkin kun asun täällä *Timbuktussa*
...ja suurin osa heistä asuu ripoteltuna ympäri maailmaa joten siinä mittakaavassa, sillä missä päin Suomenniemeä majailen ei ole paljoakaan merkitystä.
Ei tällä keskustelulla varmaankaan ole tarkoituksena rakentaa kaupunki-maaseutu vastakkainasettelua, vaan ennemminkin kertoilla siitä, että on monenlaisia vaihtoehtoja siihen, miten elämänsä puitteita rakentaa.
PS. Luulen, että ilman tietokonetta ja kakkosasuntoa pääkaupunkiseudulla... olisin jo aikaa kipittänyt takaisin pääkaupunkiseudulle tai kauemmaskin.
Hienoo ja Onnittelut!
Aikani kurmooteltuani Helesinkis ja muis sityys koko aijjan aharisti! Käyttäytymistieteitä opiskelleena ja tutkijana havaattin ja imehtelen, notta mikä iesus se joitaki lujaa riivootteloo, notta pitää olla nii tottajukolauta kovaa starilaasta, nii starilaasta. Niinku SE olis joku elämisen arvo! Samalla halaveksivat meitä muita..
Otanpa esimerkin: Siä Helesinkin syriäkyläs piretähä juhulia, niinku Wappuna ja Taiteire yös.
Molemmis poliisi sanoo olevan ihimisiä nuan kuus - seittemenkymmentä tuhatta karuulla ja kapakiis.
Ja ne tekevät pahaa satoje tuhansien euroje erestä. Kuseksivat jalakakäytävillen, paskantavat pensaihi, rikkovat viinapotut kivihi, piruulovat ja tappelevat. Ja veronmaksajat maksaa!
Etelääsellä Pohojammaalla Körtit pitivät kans juhulat. Vaikken ookkaa körtti, saati muukaa uskovaane (olen käytt tiet tutkija), kiertelin joukos. Ihmisiä oli yli kuuskymmentätuhatta. Niilloli mukavaa, naroovat ja juttelivat munki kans ihan niinku ihmisten kesken. Ei kukaa uhoonu niinku helesinkin halameslaiset! Poliisillen ei tullu yhtäkää hälyytystä.
Juhulien jäläkehen ei tarvinnu mitää rikkinäästä koriata, ei roskan roskaa maasta. Penkit ja kojut korjasivat talakoilla, ei veronmaksajien varoin...
Onhan meillä uskonnon vapaus, ei silti, mutta eikös joskuks voisi nähdä myös hyvät asiat?
Eikös se siis voisi olla hyvä asia - vaikka emme samaan joukkoon kuuluisikaan?
Maaseudun rauhaan vetäytyvät lähes kaikki taidetta ja luovaa työtä tekevät...
Ja eipä ne cityn ihanuudet ole Lakeureltakaan kuin 3..4 tunnin päässä..
Ja moni hesalainen hengittää talvella Lapin lumilla etc..
Ei siis ole vain yhtä totuutta