Heippa, onko täällä muita jotka viihtyvät arkielämässään työssä/koulussa, mutta kesälomalla on liikaa luppoaikaa?
Olen introvertti, mutta kuitenkin aika iloinen ja kohtuu sosiaalinen, että kavereita/tuttuja olisi. Onko muilla sellaista ongelmaa että olisi ihmisiä joille soittaa/pyytää kahville, mutta ei vaan sitten huvitakkaan/jaksakkaan lähteä tapaamaan heitä, vaikka tietäisi että se olisi hauskaa? Mua usein stressaa lähteä tapaamaan ihmisiä, vaikka olisi hyvä ystäväkin kyseessä, sitten helposti saatan jäädä kotia ja puuhastella yksinäni kaikkea mukavaa. Kun on lähemmäs viikon ollut vaan itsekseen, niin sitä alkaa turhautua ja kaivata sosiaalisia suhteita, mutta ei tosiaan siltikään "jaksa". Nytkin yksi mies on pyytänyt mua kahville muutamana päivänä, mutta en vaan ole jaksanut lähteä, vaikka luultavasti olisi ihan mukavaa. Onko muilla tälläistä ns turhaa ongelmaa ? Yleensä olen suht tyytyväinen itseeni ja perusarki on mukavaa, kun voi töiden/koulun jälkeen tulla kotia rentoutumaan, mutta on päivän aikana saanut olla työtovereiden seurassa, niin ei muita sosiaalisia suhteita kaipaakkaan.
Tämä on aika turhamainen ongelma, mutta olen huomannut että olen ollut tälläinen lähes lapsesta lähtien. Mietin vain että onkohan muitakin joilla olisi samoja tapoja?
Yksinäistä kun laiskottaa.
4
<50
Vastaukset
- mminäkin
Samanlaista täällä. Olisi välillä tarjolla varmasti mukavia tapaamisia tai tapahtumia mutta ei saa aikaiseksi. Arkipäivinä työpäivän sosiaalisuus on ihan riittävä annos ja sitten vapaapäivinä saattaa tuntua hyvin ahdistavalle ja yksinäiselle. Joskus näihin tapaamisiin tuntuu sisältyvän "riskejä" tai vaivaa verrattuna helppoon yksin oloon. Jotain mukavuuden halua tämä taitaa olla.
- michmich
Jooh! Munkin piti nyt lähetä moikkaamaan kavereita toiseen kaupunkiin. Sitten jotenkin tuli sellanen stressaantunu olo kun ei niitä ole nähnyt muutamaan kuukauteen, että mitäs jos meillä ei olekkaan hauskaa tai jos en ookka jotenki hyvän tuulinen, niinpä ajattelin että on helpompi jäädä kotia. Joksu alle 22 vuotiaana sitä jaksoi mennä pää kolmantena jalkana kaikenmaaiman bileissä, mut nykyään ei vaan jotenkin huvita mennä ulos omalta mukavuus alueelta. Kaveritki on aina ihan hämmästyneitä että tälläinenkö olen sitten pohjimmiltani, kun toisaalta olen sitten helposti innostuva sekopoltsi.
Jeps, tää kesäloma alkaa syömään itsetuntoa kun ei vaan jaksa nähdä ketään, mutta toisaalta sitten homehtuu täällä kotona :D. Parisuhde olisi hyvä kun olisi joku läheinen ihminen jonka seuraan ei tarvitsisi henkisesti valmistautua, mutta ei sitä nyt kauheesti tule tavattua mies kandidaatteja kun ei huvita lähteä treffeille. Mietin että onkohan tää jotenki opittu juttu, josta ottaa liikaa stressiä että kynnys nähdä niitä kavereita/tuttavia nousee kun ei saa aikaseks ja miettii vaan liikaa ettei jaksa. Tai jos tää liitty jotenkin siihen, ettei osaa tuoda niin selvästi omia tunteita/ajatuksia julki että muiden seurassa saattaa olla tukala, mutta sitä on vaikea tuoda julki. Mulla ehkä tiettyä konflikti tilanteiden pelkoa/välttelyä, koska oon pohjimmiltan aika herkkä ihminen. En myöskään pidä siitä, jos joku takertuu muhun liiaksi tai tarvitsee mua liikaa.
- Keissa
Olemme erilaisia. Kyllä toiset viihtyvät yskin. Kannattaa kuitenkin silti pitää yllä ystävyys- ja sosiaalisia suhteita. Jos on liikaa itsensä kanssa, ihminen voi erakoitua ja entäs sitten kun tulee niitä hetkiä, ettei haluakkaan mörjöttää yksin. Ja pitää ajatella myös niitä toisia. Jos elää ja toimii vain omilla ehdoilla, niin kutsut ja vähäinen yhteydenpito loppuu ja onhan se itsekästä. Pitää muistaa myös heitä, joille ei ole ketään ja kaipaavat kontakteja.
Olen sellainen kotona yksinään viihtyvä, mutta kun on tarpeeksi itsensä kanssa, niin tule tarve lähteä "ihmisten" pariin: käymään jonkun luona, tilaisuuksiin, tai vaikkapa käväisemään jossain kirpparilla, lenkillä. Ulkoillessakin tapaa pienessä kaupungissa usein tuttavan, jonka kanssa voi moikata tai vaikka vaihtaa muutaman sanan.
Nytkin lähden kohta seurakuntaan ja sieltä suoraan klassisen musiikin konserttiin. Ja varmaan käyn illalla vielä jossain kylässä. - mminäkin
Niin tutulle kuulostaa:)
Tunnistan itselläkin sen että omia tunteita en uskalla tuoda aina esille...ja välttelen konflikteja kyllä ja tähän liittyy paljon muutakin kuten sitä herkkyyttä. Mut ei parisuhde tätä paljoa muuta koska silti ne omat tarpeet seuraa mukana ja joskus se kumppanin seura tuntuu tosi riittämättömälle ja kaipaa muita ihmisiä...kun vaan vaivautuis pitämään niihin yhteyttä.
Yhteydenpito vaikkapa sähköpostilla sopii mun tyyppiselle tapaukselle oikein hyvin kun tietää että toinen pitää yhteyttä mutta mä saan itse päättää kuinka usein kirjoitan tai milloin viestin luen. Itsekästä? Ehkä mutta se yhteydenpito ei ahdista. Ja voin kirjoittaa joskus sullekin jos haluat?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m3955923- 805298
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest484326- 523921
- 523709
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo1623400Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv1003164Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky513158- 432269
- 492195