tämä laatikko on melkoperäinen sekasotku!täytyy tyytyä toteamaan,että pojat on poikia,vaikka ne voissa kärventäs!!vai mitä?
Lukemani
perusteella
4349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinäpä sen sanoit just ja rikulleen niin,mie kun olen poikien metkun jo unohtanut,kiitos muistutuksesta.
..meidän tyttöjen yhteistyö-ja avunantosopimus,ilman aseidenvalintaa! ;-))Lyyli kulta,minäkin saanut sinun kirjoituksista monta kivaa hetkeä,mukavaa,jos tuli pieni "vastapalvelus"! Hymyillään,kun tavataan!
Lyylin puheenvuoroista, riippumatta siitä, kuka Lyyli todellisuudessa onkin ja missä hän on, hohkaa rauha, lämpö ja leppoisuus tänne palstalle.
sinähän
kauniisti puhut,en muusta tiiä mutta rauha mulla on,mie saavutin sen jo jalmarin eläessä.ootahan niin kerron.
äitini sanoi että minun on mentävä naimisiin papin jalmarin kanssa eikä siinä mikään auttanut.
jalmari oli 40v ja minä 20v.hää oli perheensä ainoa lapsi,vanhapoika.aattelin alussa että hää ei ollut saanut muijaa ko hänellä oli sirpaleet menny poskesta läpi sodassa ja vasen puoli oli ruman näk
öinen. myöhemmin ajattelin kyllä että hää ois saanu kenet vaan jos oisvat tunteneet luonteen.
mie kävin tanhuamassa kylän seurassa ja naimisiin mentyä jalmari kielsi minulta sen.ja sekös minua kirpasi mie aloin kiukuttelee kaikesta marisin ja itkin jatkuvasti moitin myös jalmaria ylijäämäksi,itte kun olisin halunnut kylän komean jussin.tästä jalmari rupesi puhumattomaksi hää ei sanonut sanaakaan puoleen vuoteen.se oli kamalaa aikaa, kun olimme aina kahden ja minä aika puhelias.
mie ajattelin et näinkö miun elämä jatkuu kuolemaan asti, en halunnut niin. pyysin jalmarilta anteeksi ja luovuin tanhuista. ja tokenihan jalmari siitä lopulta vaikka kauan kesti,
hää teetti minulle hienot kangaspuut ja osti uuden singer ompelukoneen sovinnon merkiksi.
siitä alkoi minun rauha,kun aloin elää niiden olojen mukaan jotka olivat enkä pyristellyt vastaan.Jalmari oli kyllä jämtti mies,hällä ei ollut jenkaa,mutta hyvä hän minulle oli ei lyönnyt eikä ryypännyt,ja meistä tulikin sitten vuosien varrella onnellinen pari.
nykyään sanotaan kauniisti että "kasvaa ihmisenä"
kai mie kasvoin kun opin ymmärtämään että on elettävä sen mukaan miten,ja tehhä siinä olonsa mukavaksi, näin mie sen rauhan ittelleni löysin.