Varisystävämme

Täällä päin on kokonainen varisperhe,rohkein äityli tai isukki tepastelee kentän laidalla. Koiraa se ei pelkää välillä lennähtää ojan yli menevän kaiteen päälle muut seuraa kauempana.
Eilen aamulla eteeni pöllähti heinikosta siili ja kääntyi pikaisesti takaisin, toinen osapuoli näki jo aiemmin ehkä saman siilen koirapuistossa. Ilmeisesti koiraihmisten taskuista tippuu murusia siilelle.

Varikset ovat älykkäitä, naapurin poika kesyttikin niitä ja opetti laskemaan - taisi ainakin viiteen taito riittää. Olen nähnyt, miten varikset pudottelevat simpukoita kallioon korkealta rikkoakseen kuoret, ja osaavat kuulemma kokea kalasiimoja. Etanoitakin ne popsivat ja siivoavat raadot teiden varsilta, joten todellisiä hyötylintuja ne ovat kaikessa arkisessa olemuksessaan.

Vaikka juhlavahan tuo musta-harmaa asu on, kuin shaketti. Herralla ja rouvalla on samat värit, tasa-arvo vallitsee. Ilmankos ne kuhertelevatkin, on laatuaikaa toinen toisilleen, kun poikue on saatettu lentokykyisiksi. Varisten kujertamista en ole kuullut, enemmänkin se on kyyhkysten ääntelyksi leimautunut, rakastuneita verrataan kyyhykäisiin. Mutta kaipa ne osaavat kuiskutella, ei kaikki ole muiden korville tarkoitettkaan eikä oma nokka aina ole se lähin, mihin herkkuja napsitaan. Joutsenet kaulailevat ja pitävät hyvää huolta perheestään, ja lähekkäin monet lintupariskunnat kyhjhöttelevät kylmässä toisistaan lämpöä hakien. Me ihmiset saisimme ottaa oppia myös lintujen sosiaalisuudesta ja yhteistyöstä, joka näyttäytyy upeati esimerkiksi vaativilla muuttomatkoilla.

Meidän koira ja varikset kiusottelevat toisiaan. Koira ajelee niitä pihalta tiehensä, ne taas tekevät syöksyjä lähelle ja raakkuvat moittivasti kovaa varsinkin kun niillä on poikaset opetettavina. Lentoharjoituksia on kätevää tehdä ensin kuistin kaiteelta ja sitten katolta käsin. Koiran karvat ovat mainiota pesänpehmustusmateriaalia, pelkäänkin milloin rohkeimmat tulevat nyppimään suoraan turkista .

Vuosia sitten talvella ruokin fasaaneita lähimetsän reunassa. Ruokintapaikka, jonne vein kauranjyviä oli suojaavien isojen kuusien alle.
Varis lennähti kerran lähelle ja nokki maata viestittäen, käsittääkö 'saapasjalkainen' tarkoituksensa.
Potkinsiihen lähelle paikan lumesta paljaaksi ja vein paikkaan kourallisen jyviä, joita varis alkoi nokkia.

Toinen tapaus sattui kesällä kun variksilla oli huollettavanaan poikasia puistometsässä. Emovaris alkoi vaakkua ja teki valehyökkäyksiä minua kohden.
Isävaris tunnisti minut ja moitti ilmeisesti eukkoaan; eivät kaikki ihmiset ole heille vaarallisia. Varismuori rauhoittui.

Naakkakannat ovat jostain syystä runsastuneet meillä päin. Parhaimmillaan lauma oli joskus vuosia sitten. Siinä oli ehkä 300-400 lintua.
Varislintujemme tapaan naakkakin on sopeutunut kestämään kovankin pakkastalven nälkäkuuriin.
Naakat ovat sosiaalisia, kälättävät omia asioitaan sopuisasti. Eivät pelkää juurikan ihmisiä touhukkaasti ruokaa etsiessään sulalla maalla.
Ahkera touhuaja se on varikseen ja harakkaan verrattuna.

En ole kuullut että naakka tuhoaisi pikkulintujen pesiä. Näin tänä kesänä kun harakka tuhosi pikkulinnun pesän kuusiaidan sisällä.
Se tarkoin kyttäsi pikkulinnun poikashuoltoa. Oksien läpi se mönki pesään ja söi kai poikaset.

Tätä en tiennytkää, että myös närhi pähkinähakki ja kuukkelikin kuuluvat varislintuihin.
Jossain lehdessä oli 10 kysymystä. Siellä ne oli kaikki lujeteltu. Kokkelikin kait.