Miksi vapautua jälleensyntymien kierrosta?

Trollasit sitten saman viestin oikein useammalle palstalle. Viittaa tiettyyn uskonnolliseen taustaryhmään, jolla on tapana tehdä niin.

Kiva vastata helppoihin kysymyksiin,sielu ei saa valaistuksesta yhtään mitään,valaistuminen on hölmöille,niin kuin kaikki lupaukset ja uskonnot.

Minä valaistuin vuonna 1988 syksyllä kävellessäni syvässä meditaatiotilassa Helsingin kaduilla. Vapauduin tuosta niinkutsutusta minästä joka estää ihmistä näkemästä todellisuutta niin kuin se on. Minulla tuo valaistuminen oli kovan työn (meditoinnin) tulos koska minullakin taisi olla vahva ego. Minä en kuitenkaan usko tuohon että valaistuminen vapauttaa ihmisen jälleensyntymien ketjusta ja että hän kuoltuaan yhtyisi korkeampaan maailmansieluun. Intiassa tiedetään kyllä paljon valaistumisesta mutta ei kaikki asiat mitä nuo ns. Gurut opettavat ole totta.

Niin kukapa tietää, vaikka syntyisi "ylimmäksi jumalaksi" ja eläisi tsiljoona vuotta siellä, niin jos sen jälkeen "pallo kääntyy" ja valon tilalle tuleekin pimeyttä? Ongelmana niillä joilla menee väliaikaisesti hyvin, onkin nimenomaan se, etteivät ne voi etsiä "vapautusta", koska nauttivat niin paljon. Meditaation kautta voi kuitenkin saavuttaa ja kokea ymmärryksen jossa löytää myös toisenlaista iloa ja nautintoa, kuin pelkkä maallinen, ja se on yleensä se asia, mikä vie ihmisiä eteenpäin siinä. Nautintojaan ei pysty kukaan jättämään pakolla pois, ellei jotain muuta vastaavaa tai parempaa ole tilalle, tai jos ei ole selvää näkemistä siihen mihin ne johtavat.

Vasta, kun synnyt hinduksi, alat ymmärtää ja kaivata vapautusta jälleensyntymästä. Kunnes niin tapahtuu, älä murehdi moisia vaan nauti elämästäsi ja ole tyytyväinen siihen :) Hinduksi ei voi opiskella tai kääntyä.

En missään tapauksessa, missään maailmankaikkeudessa ilmenevässä muistettavassa tajunnan muodossa halua kokea jälleensyntymän kokemusta yhdessäkään elämässäni. Minä olen syntynyt siten, että sain sieluni ylhäältä, ja ehdottomasti tahdon kuoltuani päästä tiedottomaan olemattomaan tajunnan tilaan. Kammottavin ajatus mitä on, on se että makaat haudassasi odottamassa ajasta aikaan ja ikuisuuteen sitä että pääset nousemaan sieltä ylös. Haluan polttohautauksen senkin takia. Sielu on materiaa siinä missä ruumiskin, miksi sen olisi odotettava jossakin uutta elämää? Miksei se saisi haluta vapautta, vapauttaen samalla kehonkin muistamattomuuteen?

Jumala kuoli? Eikö Jumala, ole ääretön ikuinen olevaisuus, erillään lihallisesta maailmasta? Kehon kuollessa sielu, joka on jonkinlainen osa jumaluutta, jättää kehon ja liittyy osaksi tuntematonta. Keho haudataan, ja maassa pieneliöt hajoittavat biologisen materian maaksi josta se protokollan mukaan "on tullut" eli kyseessä lienee jälleensyntymä sen kristityssä muodossa ilmaistuna. MUTTA se elämän henki, joka meistä katoaa kuoleman hetkellä, ei mene maahan tai muutu koskaan maaksi, vaan liittyy osaksi suurta olevaisuutta ja kadottaa siihen tietoisuutensa siinä muodossa kuin me sen ymmärrämme - kristityn taivashan, se on. Haluan kuoltuani syntyä siten, ettei minulla olisi enää jälleensyntymän ketjua kannettavanani, tahdon syntyä uudestaan ja saada sieluni ylhäältäpäin mutta silti hallita sitä ihmisenä. Kaikissa uskonnoissa on sama pohja, joka perustuu kuolemattoman ja kuolevaisen ikuiseen vuorovaikutukseen.