Miksi vapautua jälleensyntymien kierrosta?

Eihän kukaan tiedä mitä lopulta tapahtuu, mutta tuossa sinun pähkäilyssä on ongelmana se, että ajattelet mitä se tulee olemaan. Se pitää kokea. Jos harrastat tietoista läsnäoloa, niin voit päästä tilaan, jossa et ajattele etkä arvota mitään. Olet vaan ja koet syvää rauhaa. Näin voit päästä jyvälle mistä siinä voisi olla kyse.

"Lillut avaruudessa, olet kaikki mutta samalla et kukaan? "

Tilaa on yritetty kuvata, mutta kuvaukset on vain suuntaa-antavia. Käsitteellinen ajatteleva mieli ei pääse siihen tilaan, eikä se pysty sitä kuvittelemaan.

Tuo "tyhjä" avaruuskin on täynnä intensiivistä elämää. Tyhjyys on täyteyttä, ja täyteys on tyhjyyttä. Näitä sanoja voi ymmärtää vain asian kokija, joka ei hahmota itseänsä kokijaksi.

Tekijä ei hahmota itseänsä tekijäksi, kuulija ei ole kuulija eikä tietäjä tiedä olevansa tietäjä. Tarkoittaa sitä, että yksikään ajatus ei kohdistu egoistiseen olemisen mahdollisuuteen.

Huomataan esim. että kuvailevat sanamuodot hakevat itsellensä helposti molemmat ääripäät. Olet esiom. " vahvempi kuin teräs ja joustavampi kuin vesi", nämä ovta tilan kuvauksia jotka menee kyllä luultavasti yli hilseen jos ei itse ole siinä tilassa. Joka ei ole tila. Tilaton tila. Meillä ei ole sanoja kuvaamaan.

Koetetaan seuraavanlaisella konstilla: kiinnittämällä huomio laatuun, ei tekijään/kokijaan.

Ehkä löydät komeutta ja kauneutta seuraavanlaisesta kappaleesta ja maisemista.
https://www.youtube.com/watch?v=SWqC4g5IMK4

Nuo maisemat eivät säily, mutta mikä tuosta kokonaisvaltaisesta kokemuksesta son ikuista? Laatu. Kauneuden vaikutelma, mikä on käsitteiden ulkopuolella. Et saa siitä kiinni pysyvästi, se haihtuu jos koetat ottaa kauneudesta kiinni. Silti se on.

Säilytä laadullinen puoli, kauneus, ja poista muoto. Abstrakti kauneuden vaikutelma on hyvin lähellä tietoista läsnäoloa. Kauneus laatuna on elävää, siitä ei saa kiinni pysyvästi muotona. Tämänsuuntaista on läsnäolo.