Olen 19v. Asuun Vantaalla. Olen lukenut erilaista tietoa Doberista ja nyt kohta haluan hankkia semmosen. Onko jossain semmost paikka missä voi käydä katomas niitä,puhua ihmisie kannssa kellä o jo toi rotu?
Haluan ottaa Dobermannin
Lilyena
10489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ÄLÄ OTA.
miks
Äläälä
miksi
Sähliä iki-liikkujia,osa pahasti eroahdistuneita koska kiintyvät ihmiseensä lujasti. Jokainen ollut kiltti kuin mikä,mutta en ottaisi juurikin edellä mainittujen vuoksi :(
Kokeile+tarjota+sille+piskille+aktiviteettia+riittävästi,+niin+ei+sählää.+Dobberi+on+aktiivinen+rotu+ja+vaatii+paljon+puuhaa.+95%+päävikaisista+on+omistajan+aikaansaannoksia.+Kattellaan+vaan+sätkä+huulessa+pellonlaidalla+kun+se+juoksee+ja+kuvitellaan+sen+olevan+palveluskoiralle+riittävää+aktivointia.+Ei+ihme+jos+piskillä+alkaa+päässä+viirata.+Hanki+toinen+rotu,+jos+ei+viitsimistä+löydy.
Vaativa rotu ja koiraa vaatii itselleen jotain töitä, että vintti kestää.
Olen ulkoiluttanut dobermannia joka eli suurinpiirtein vain hihnan päässä. Voitte kuvitella minkälainen koirasta oli kasvanut kun saanut tehdä mitä vain eikä omistajat ymmärtäneet sen tarpeiden päälle.
Tämä on työkoira joka vaatii omistajalta aktiivisuutta. Helppo kouluttaa, mutta voi olla itsepäinen.
Aika harva kuitenkaan osaa kouluttaa,ja pitää toopen niin,että sen kanssa pärjää,ja niin ettei siitä ole pelkkää riesaa.Sekä omistajalle,naapureille että suvulle joiden vierailut on yhtä hel,kun koira hyppii kuin jojo,ja naarmuttaa ja mustelmoi nahkaa.Onhan ne joo sitä kouluttaneet vuosia,monissa paikoissa,mutta, ei se vaan ota opikseen,vaan on yhä 6v,hemmetin rasittava hyppivä säheltäjä.En ikinä ottas itelle.Koirasta on oltava iloa,ei pelkkää huolta ja murhetta.
Työkoiraksi,ihmiselle joka töitä koiralle tarjoaa,ja osaa sen kouluttaa rauhoittumaan.Ei se tavalliseksi seurakoiraksi sovi.Vaikka sellaiseksi ne otetaankin.
Itselläni on kolme ollut ja tällä hetkellä neljäs menossa. Valitettavan sairas rotu, mutta jokaisella rodulla on omat vitsauksensa. Kannattaa ottaa kasvattajiin yhteyttä ja kysästä samalla eri harrastustoiminnoista sekä käydä katsomassa treenejä. Jokainen omista koiristani on ollut täysin erilainen kuin edellinen jne... Paljon vaikuttaa myös pentueiden takaa tulevat linjat, vaikka selkeää jakoa ei käyttö- ja harrastuskoirilla vielä Suomessa olekkaan, on oletettavampaa saada käyttöpainoitteisesta pentueesta itselleen "täystuho", eli paremmin kentälle kuin kotikoiraksi sopiva (perusharrastelijalle). Kaikki dobberit ovat enemmän tai vähemmän aktiivisia, mutta suvuista huolimatta pelkkää seurasohvapottua et varmasti tämän rodun parista tule löytämään itsellesi. Ensimmäinen vuosi-kaksi on aina hankalinta aikaa, kun kaiken joutuu opettamaan (niinkuin kaikilla roduilla) alusta alkaen ja päälle vielä teinivittuilut. Kaikki omani ovat minulle kodinvaihtajina erinäisten "pitovaikeuksien" vuoksi tulleet, mutta kovalla työllä kuitenkin kivan koiran itsellensä saa. Dobbieri on aina valmis treenaamaan ja leikkimään, rauhoittuu ja nukkuu kotona jos peruspilarit on kodissa kunnossa, eli liikuntaa, aivojumppaa, kuria ja rakkautta. Itse olen aina aktiivisesti treenannut omieni kanssa jonka lisäksi päivittäin vapaana juoksutusta, mutta auta armias jos ei syystä tai toisesta päästä muutamaan päivään "jumpalle" :D Paras rotu ja suosittelen lämpimästi jokaiselle aktiiviselle ihmiselle, jolla on "homma hanskassa" edes vähän ;)