Häpeä ja kehno itsetunto

Mikä on se asia, jota et homoudessasi hyväksy? Tulitko kaapista ulos liian varhaisessa vaiheessa kenties? En osaa oikein muuta sanoa kuin työstä asiaa itseksesi. Jos et itseäsi hyväksy, se heijastuu negatiivisesti ulospäin. Miksi näet itsesi heikommassa asemassa? Homous on täysin arkinen ja hyväksytty asia tänä päivänä kuitenkin. Itsesi hyväksyminen sellaisena kuin olet on tärkein asia sinulle tällä hetkellä saavuttaa. Oletko miettinyt mikä asia on mitä et voi hyväksyä itsessäsi? Voitko tehdä asialle jotain? Vai voisitko oppia elämään sen kanssa?

Sosiaaliseen epävarmuuteen ei kokemukseni mukaan auta kuin harjoittelu ja lähteä kotoa ulos kohtaamaan ihmisiä. Kotiin linnoittautuminen on se kaikista pahin vaihtoehto, vaikka se onkin se helpoin. Netistä löytäminen on todella vaikeaa, ellet liity jollain foorumilla harrasteryhmiin tai muuhun, jossa kaikilla on sama intressi. Tätä kautta voi löytää kavereita, kokemusta on. Homous, kuten mikä tahansa muukin asia, voi jättää särön tunne-elämään, mutta ne ovat korjattavissa kuitenkin. Siinä voi tarvita vain tukea rinnallakulkijasta tai jonkun ohjaamaan oikeaan suuntaan, kuten tukihenkilön tai psykologin. MIkään asia ei ole kiveen hakattu ja asiat voivat vielä muuttua parempaan. Ja uskon niiden muuttuvan parempaan kohdallasi! Voimia sinulle!

Niin..toki voisi ajatella että itse tekee turhan suuren ongelman asista. Mutta ei sitäkään tee tahallisesti. Itsensä hyväksyminen ei oo oikeastaan suurin ongelma, vaan tietynlainen häpeä. Häpeä siitä mitä on. Ja se vaikeuttaa elämistä. Ikäänkuin ajatuksena "ei ole miehelle sama, onko homo vai hetero". Saati sitten jos/kun kuulee negatiivista asiaan liittyen, niin ketutuksen määrä voi olla kohtalainenkin.
Seurustelut ja muut asiatkin jättäny tän takia. No eipä auta muutaku elää tämän kanssa.

Ei todellakaan tee tahallisesti. Se on oikeasti kimurantti asia, etenkin häpeä, joka tuntuu olevan hyvin syvälle iskostettu meihin tässä kulttuurissa. Häpeästä pitää vain pyrkiä irti jollain keinolla. Jos satut lukemaan, kokeile tällaista kirjaa kuin Häpeän Monet Kasvot. Se käsittelee juuri häpeän kokemusta ja on hyvä sekä arvostettu kirja.

En ihmettele, jos asiaa vaikeuttaa ulkopuolelta tulevat kommentit. Ne eivät ainakaan helpota asiaa. Onko sinulla ketään, jonka kanssa voisit keskustella asiasta? Älä missään nimessä kokonaan hautaa seurustelua! Kaikki voi muuttua vuosien saatossa. Ja ainakin sosiaalista elämää kannattaa edes yrittää ylläpitää jollain keinolla. Tiedä vaikka tapaisit muita samojen asioiden kanssa painivia.

Tässä linkki mainitsemaani kirjaan:
http://www.adlibris.com/fi/kirja/hapean-monet-kasvot-9789522473547

Mitä enemmän märehdit, että onpa asiat heikosti, niin sitä varmemmin ne sitten ovat.

Ihan jokainen, MYÖS heterot, ja ne sinua "paremmat" ihmiset, häpeää jotain asioita itsessään. Täytyy vaan ymmärtää, onko häpeään ylipäänsä mitään rationaalista syytä. Jos pierettää, niin kumpiko enemmän hävettää, haju vai ääni?

Se on paljon huolestuttavampaa, jos ei ole mitään häpeän tajua.

On todella helppoa sanoa märehtimisestä noin. Tottahan tuo on toki, mutten usko sen aloittajaa lohduttavan ennenkuin hän on valmis tämän ymmärtämään. Kuulostaa siltä, että hän on pohjalla ja tarvitsisi vinkkejä miten päästä sieltä pois. Aloittajalle, Bear Nick on aivan oikeassa kirjoituksessaan. Yksi tie sinulle voi olla tutustua tuohon häpeän kokemukseesi ja yrittää pilkkoa se pienemmiksi paloiksi, joita työstää.

Olet oikeilla jäljillä, mutta älä jätä asiaa puolitiehen. Itsetuntomuodostuu voitoista ja tappioista. Siksi voit nousta ja kukoistaa, kun tutustut vahvoihin puoliisi ja etsit voittoja. Suosittelen uusien asioiden kokeilua ja ympäristön vaihdosta.

Esimerkiksi minä olen urheilemalla saavuttanut sen, että miehet spontaanisti kutsuvat minua hunkiksi. Se on jo iso voitto. Tavoittelen uutta koko ajan ja karvaat tappiot hautautuvat voittojen alle. Kyllä kolhuja tulee, mutta enemmän yritystä enemmän voittoja. Onneksi ihminen on rakennettu sellaiseksi, että ajan kuluessa muistaa vain voitot. Siksi kannattaa yrittää ja kompuroida. (Jos tuntuu, että et jaksa, etsi hyvä ystäväpiiri. Hyvässä seurassa kukoistaa)

Tuo häpeä on omalla tavallaan viheliäinen asia. Kun sitä vertailee muihin asioihin, häpeän tunne on periaatteessa erilainen. Omien hölmöilyjen tai muiden asioiden aiheuttama häpeä ikäänkuin häviää. Tämä on läsnä käytännössä koko ajan. Jos ajatellaan vaikka psyykkisiä ongelmia, joita jollakin tavalla pidetään häpeällisinä, nekin on helpompi ottaa puheeksi toisen kanssa kuin homous. Tässä sen konkreettisen eron huomaa. Ja toisaalta tyhmää uskotella itselleen ettei mitään häpeää olisi. Joillakin häpeä kai kuuluu siihe omana itsenäolemiseen jopa, valitettavasti..

Kai siihen häpeään on vaa tietyllä tavalla kasvanut, etenkin jos elänyt ympäristössä jossa asiaa on pidetty melko kiusallisena, vaikkapa oman suvun toimesta. Enkä siis oo mitään uskovaista sukua edes. Homona eläminen tai seurustelu ei pelota, mutta ei välttämättä miellyttäkään. Omien lapsien hankkimista (siis biologisten) ajattelin nuorempana, mutta niistäkin haaveista joutunut luopumaan tyystin. Iältäni olen 25v. eli sikäli aikaa on vielä. Kenties pyrittävä tulevaisuudessa panostamaan enemmän muihin asioihin. Kaveripiirissä useampikin saanut perheenlisäystä, jota katsellut vähän kateellisenakin. Ja ehkä katselen tulevaisuudessakin..