Lukioikäiset idiootit

joopeti123

Onko normaalia että LUKIOIKÄISET syrjivät samanikäistä henkilöä jonka kanssa on ollut jo monta vuotta tekemisissä.

21

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • joopeti123

      Tai ylipäätään että jo tuon ikäiset käyttäytyvät kuin seiskaluokkalaiset jotka ylläpitävät ainoastan egoaan ja pelkäävät nolaavansa itsensä

      • kdsfheufhrygh

        Koulukiusaajatyyppiset ihmiset eivät kasva. En usko, että koulukiusaajatyyppiset ihmiset ikinä kasvavat ihmisinä aikuisiksi. Itse esimerkiksi muistan, että koin aina olevani suurinpiirtein kuin joku äiti ikäisilleni, kun olin yläasteikäinen. Muut heitteli joitakin kuminpalasia opettajien tai mun selkään ja aukoi mulle päätään niiin tytöt kuin pojatkin ihmeen puberteetissaan tai mikä ongelma niillä lieni ja mä muistan miettineeni, että miksi noi stanan idiootit hakee huomiota ja että mikä niillä viiraa, kun eivät osaa käyttäytyä normaalisti.

        Mulla ei ikinä ollut mitään sellaista nuoruutta, että olis tarvinnut kapinoida auktoriteetteja vastaan: olin lapsuudenkodissani hyväksytty, joten mun ei ole tarvinnut missään kiusata ketään. En ollut mikään vaatepelle, enkä kannattanut erityisesti mitään tiettyä bändiä kouluaikoina koskaan ( no ala-asteella The New Kids On The Blockia, mutta en muuten), en halunnut miellyttää ei koskaan ollut tarve miellyttää ketään, eli en halunnut olla erikoinen enkä ajatellut olevani joku tai mitään. Muistan aina sen, että kun olin melkosen hyvännäköinen, niin olisin varmasti voinut liittyä koulukiusaajien porukkaan ja alkaa höykyttää joitakin hikisiä rassukoita yläasteikäisenä, mutta valitsin että en toimi niin ja sitä kautta jouduin sitten itse koulukiusatuksi aikoinaan. En halunnut seurustella edes, jos cooleimpina yleisesti pidetyt pojat kysyi sitä, että "alkaisitko seukkaa", enkä ollut koskaan kiinnostunut pätemään. Yhtä asiaa kuitenkin kadun: jouduttuani hakatuksi koulukiusaajien taholta kouludiscossa 13- vuotiaana, aloin kaveerata yhden tytön kanssa, joka oli mielestäni täysin mäntti, mutta turva kadulla kävellessä, kun ei uskaltanut mennä kouluun yksin tai liikkua koulun käytävillä yksin sekopäiden pelossa. Se tyyppi osoittautui sittemmin ihan pimeäksi: haukkui jotakin mun perhettä ja mun rakkaita mulle aina, ei edes yrittänyt olla ystävä, eikä todellakaan osoittautunut ystäväksi. En onneksi ole kuullut siitä pitkiin pitkiin aikoihin, enkä haluaisi kuullakaan. En ole missään edes Facebookissa, koska pahin painajainen mulle olis, että jos olisi pakotettu vaihtamaan edes kuulumisia ihmisten kanssa, joiden vuoksi jouduin lukioikäisenä vaihtamaan koulua ja mikä on mulle trauma josta selvisin ja päässyt elämässä eteenpäin ja valitettavasti sellaiset on Facebookissa.


    • jepsipepsi

      onko normaalia = on

    • kylläonnormaalia

      Kyllä, täysin normaalia. Lukioikäisiä pidetään suotta "fiksuina" ja "odotetaan aikuismaista käytöstä", koska keskimäärin ovat kyllä ihan yhtä lapsellisia kuin yläasteikäisetkin.

      Meidän lukiossa esiintyi suoraa kiusaamista, jossa syrjintä on siis yksi ilmenemismuoto. Haukkumista, porukasta ulosjättämistä, ulkonäön parjaamista ("olet ruma hyi vittu" jne.) ja mm. wanhojentanssien ja penkkareiden suunnittelupalaverit pimitettiin epämieluisilta yksilöiltä eli syrjityiltä, koska näitä "rumia" ei haluttu mukaan "suosittujen bileisiin". Ei päässeet rumat tanssimaan eikä niitä haluttu penkkareittenkaan viettoon, varsinkaan iltabileisiin, jonne suorastaan kiellettiin tulemasta.

      Turha ihmetellä, jos lukioikäinen kiusaa ja syrjii. Se on normaalia ja liittyy ihmisen ahdasmieliseen luonteeseen, ei hänen ikäänsä.

      • joopeti123

        Kiitos vastauksesta! :)


      • kdufhrughryght

        No tuohan on vielä vähäistä, jos pelkkää ulkonäöstä parjaamista lukiossa ja muuta, sellainen on kaiketi valitettavankin tavallista kaikenlainen koulukiusaaminen... Minun lukiossani, josta aikoinaan pakon edessä pois vaihdoin toiseen ja joka suureksi ilokseni nyttemmin on myös lakkautettu tarpeettomana, olisi minusta ollut ainoastaan huvittavaa kaiken kokemani koulukiusaamisen keskellä, jos koulukiusaajani olisi minua vain ulkonäöstä haukkuneet, koska senhän nyt kestää jokainen sivistymättömien pentujen huomionhaun normiparjaamista jos on, mutta minun lukioaikoinani ne oli täysiä eläimiä, ne aikoinaan minua koulukiusanneet. Piti siis ihan oikeasti muuttaa ja vaihtaa koko koulua mennä kokonaan toiseen lukioon toiselle puolelle Suomea suorittamaan lukio loppuun, koska lukiota en voinut turvallisesti koulukiusaajien vuoksi aloittamassani lukiossa käydä. Hyvä jos eivät fyysisesti käsiksi käyneet, mutta melkein tai kyllä käytännössä sitäkin. Aivan siis hulluja, ja jos siihen lukioon olisin jäänyt, sellaisia ihmisiä oli koulukiusaajani, että todella jos olisi ollut aivan köyhästä taustasta ja jos olisi ollut pakotettu niiden kanssa se kolmekaan vuotta viettämään, olisin varmaan tänä päivänä kopissa vuosikymmeniä seiniä tuijottanut mentaalipotilas, joka ei mistään asiasta traumojensa vuoksi elämässä normaalisti olis selvinnyt.

        Siinä piti vaan pelastaa itsensä ja mielenterveytensä ja muuttaa toisaalle, koska koulu ei ottanut koulukiusaamisasiaan mitään kantaa, osa opettajistakin oli siinä mukana. Joskin kesti pari vuotta toipua ja terapiaa tarvittiin uudella paikkakunnalla, missä onneksi uuden lukion josta ylioppilaaksi kirjoitin ilmapiiri oli hyvä ja aina lämmöllä niitä ihmisiä muistelen, koska se oli hyvä lukio. Vaikkakin tietysti kouluarvosanat laski, kun oli vaikeaa pikkukersana tuntemattomalla paikkakunnalla opetella täysin uuteen kulttuuriin, ei saanut erityissuosiota opettajilta, kun kukaan ei tuntenut nimeä eikä ollut juuri sen paikkakunnan merkkihemmojen pentu, mutta perustantasoisella
        yleisellä älykkyydelläni yleissivistyksellä kirjoitin silti keskitason lukiopaperit, vaikken ikinä kirjaa avannut. Se vitutti, että olisin laudaturin ylioppilas, jos olisin saanut käydä alkuperäisen aloittamani lukion ihan normaalisti ja ilman koulukiusaajia ja koulun vaihtoa, alunperinkin kun aina aika hyvin koulussa pärjännyt. On naurettavaa, etä esimerkiks joistakin kielistä kunniamaininnan yläasteelta lähtiessä saanut vetäs rimaa hipovat arvosanat lukiossa niistä samoista. Joskin kyllä sitten myöhemmin saanut kiitosta kielellisestä osaamisestani, jotkut yliopistoihmiset joskus kiitelleet.


      • kylläonnormaalia
        kdufhrughryght kirjoitti:

        No tuohan on vielä vähäistä, jos pelkkää ulkonäöstä parjaamista lukiossa ja muuta, sellainen on kaiketi valitettavankin tavallista kaikenlainen koulukiusaaminen... Minun lukiossani, josta aikoinaan pakon edessä pois vaihdoin toiseen ja joka suureksi ilokseni nyttemmin on myös lakkautettu tarpeettomana, olisi minusta ollut ainoastaan huvittavaa kaiken kokemani koulukiusaamisen keskellä, jos koulukiusaajani olisi minua vain ulkonäöstä haukkuneet, koska senhän nyt kestää jokainen sivistymättömien pentujen huomionhaun normiparjaamista jos on, mutta minun lukioaikoinani ne oli täysiä eläimiä, ne aikoinaan minua koulukiusanneet. Piti siis ihan oikeasti muuttaa ja vaihtaa koko koulua mennä kokonaan toiseen lukioon toiselle puolelle Suomea suorittamaan lukio loppuun, koska lukiota en voinut turvallisesti koulukiusaajien vuoksi aloittamassani lukiossa käydä. Hyvä jos eivät fyysisesti käsiksi käyneet, mutta melkein tai kyllä käytännössä sitäkin. Aivan siis hulluja, ja jos siihen lukioon olisin jäänyt, sellaisia ihmisiä oli koulukiusaajani, että todella jos olisi ollut aivan köyhästä taustasta ja jos olisi ollut pakotettu niiden kanssa se kolmekaan vuotta viettämään, olisin varmaan tänä päivänä kopissa vuosikymmeniä seiniä tuijottanut mentaalipotilas, joka ei mistään asiasta traumojensa vuoksi elämässä normaalisti olis selvinnyt.

        Siinä piti vaan pelastaa itsensä ja mielenterveytensä ja muuttaa toisaalle, koska koulu ei ottanut koulukiusaamisasiaan mitään kantaa, osa opettajistakin oli siinä mukana. Joskin kesti pari vuotta toipua ja terapiaa tarvittiin uudella paikkakunnalla, missä onneksi uuden lukion josta ylioppilaaksi kirjoitin ilmapiiri oli hyvä ja aina lämmöllä niitä ihmisiä muistelen, koska se oli hyvä lukio. Vaikkakin tietysti kouluarvosanat laski, kun oli vaikeaa pikkukersana tuntemattomalla paikkakunnalla opetella täysin uuteen kulttuuriin, ei saanut erityissuosiota opettajilta, kun kukaan ei tuntenut nimeä eikä ollut juuri sen paikkakunnan merkkihemmojen pentu, mutta perustantasoisella
        yleisellä älykkyydelläni yleissivistyksellä kirjoitin silti keskitason lukiopaperit, vaikken ikinä kirjaa avannut. Se vitutti, että olisin laudaturin ylioppilas, jos olisin saanut käydä alkuperäisen aloittamani lukion ihan normaalisti ja ilman koulukiusaajia ja koulun vaihtoa, alunperinkin kun aina aika hyvin koulussa pärjännyt. On naurettavaa, etä esimerkiks joistakin kielistä kunniamaininnan yläasteelta lähtiessä saanut vetäs rimaa hipovat arvosanat lukiossa niistä samoista. Joskin kyllä sitten myöhemmin saanut kiitosta kielellisestä osaamisestani, jotkut yliopistoihmiset joskus kiitelleet.

        En jaksanut edes lukea ekaa lausetta pitemmälle, koska se nyt ei ollut mitään "vain ulkonäöstä haukkumista", jos ollaan itsemurhatasolla.

        En sitten tiedä, kannattiko siitä selviytyä, kun sehän oli "VAIN KIUSAAMISTAAAAHHHH!!!" joo.


      • sskfhdjfhrugg

        Kyllä täällä sitte häiriintyneet kirjoittelee... Älä sotke kommentteihini mitään itsemurhapuheita. Minä tässä juuri avoimesti kerroin siitä, että millaista oli joutua nuorena koulukiusatuksi. Ja sinä tuntematon "palkitset" avoimuuteni asiattomalla tekstillä. Minä en koskaan uhkaillut itsemurhalla ( en ole sillä tavalla häiriintynyt koskaan ollut, että itseäni tai puhumattakaan muita olisin ajatellutkaan vahingoittaa) enkä koskaan katkeroitunut, vaikka minun koulukiusatuksi joutumiskokemukseni alta täysikäisenä oli todella rankka. Ainoa mikä siihen liittyy, on että en koskaan ole halunnut asiasta missään puhua, enkä ikinä puhuisi asiasta julkisesti. En halua mitään "marttyyrin" viittaa itselleni, enkä myöskään ole mikään rassukka, joka olisin vailla erityistä sääliä tai anteeksipyyntöjä minua koulukiusanneilta.


      • kalkkunapää
        sskfhdjfhrugg kirjoitti:

        Kyllä täällä sitte häiriintyneet kirjoittelee... Älä sotke kommentteihini mitään itsemurhapuheita. Minä tässä juuri avoimesti kerroin siitä, että millaista oli joutua nuorena koulukiusatuksi. Ja sinä tuntematon "palkitset" avoimuuteni asiattomalla tekstillä. Minä en koskaan uhkaillut itsemurhalla ( en ole sillä tavalla häiriintynyt koskaan ollut, että itseäni tai puhumattakaan muita olisin ajatellutkaan vahingoittaa) enkä koskaan katkeroitunut, vaikka minun koulukiusatuksi joutumiskokemukseni alta täysikäisenä oli todella rankka. Ainoa mikä siihen liittyy, on että en koskaan ole halunnut asiasta missään puhua, enkä ikinä puhuisi asiasta julkisesti. En halua mitään "marttyyrin" viittaa itselleni, enkä myöskään ole mikään rassukka, joka olisin vailla erityistä sääliä tai anteeksipyyntöjä minua koulukiusanneilta.

        Hän oli itsemurhatasolla SILLOIN, ei nyt. Häntä kiusattiin -> hän halusi kuolla. Hän ei kuollut -> sinä sanot, että häntä ei kiusattu liian pahasti.

        Sisälukutaitosi on erittäin hyvä....................................


    • kufhrghtgtu

      En tiedä, mutta silloin kun olin lukioikäinen jouduin vaihtamaan lukiota, koska sikäläisten lukioikäisten käytöstavoissa oli normaalia esimerkiksi sulkea ihminen vessaan päästämättä ulos ja ihmisen psykoosiin ajaminen mielipuolisella herjaamisella johon kuului alentavien solvausten ja huhujen pakkokuunteleminen omista rakkaimmista sukulaisista puolitutuilta. Lukio johon vaihdoin, oli ihan normaali lukio ja siellä ei ollut kiusaamista yhtään - olikin Suomen parhaiten menestyvimpiä lukioita eikä syyttä,koska oli hyvä ilmapiiri, joskaan en ehtinyt juuri keneenkään siellä syvällisemmin tutustua, eikä se ollut tarkoituskaan vaan ainoastaan käydä se lukio mitä ei toisen paikkakunnan koulukiusaajien vuoksi voinut omalla paikkakunnalla käydä. Jos olisin ollut köyhästä perheestä, olisin kylläkin varmaan pöpilässä siitä kohtelusta mitä sain lukiossa, ennen lukion vaihtoa parempaan. Itselle lukiossa oli vain tavoite, että sitten kun on 19- vuotta, on pakko olla lukio käytynä. Silloin mun aikoina se myös oli niin, että ei olis ollut toiveitakaan jatko-opiskeluun, jos ei tavoiteajassa olis lukiota tehnyt ja silloin lukio tehtiin suoraan peruskoulun perään kolmessa vuodessa.

    • ValitettavastiOn

      Onko se normaalia? Valitettavasti on. Onko se oikein? No ei ole. Suuri osa lukioikäisistä valitettavasti on egopellejä ja pässejä, jotka yrittävät nostaa itseään ylös painamalla muita alas.

      Eikä se siihen lopu. Kyllä yliopistossakin on paljon tyyppejä joiden suurin hupi tuntuu olevan muille naureskelu ja oman egon paisuttaminen. Moni on niitä rikkaiden ja "sivistyneiden" perheiden lapsia, joille on jo kotona opetettu että ollaan parempia kuin ne köyhät, kouluttamattomat ja rumat, eikä niille tarvitse olla edes ystävällisiä. Aika kaukana tuosta käytöksestä kyllä sivistys on.

      Jotkut ovat ihan perusluonteeltaan guspäitä, eivätkä pahemmin elämänsä aikana muutu, jos ei sitten tapahdu jotain sellaista että joutuvat oikeasti nöyrtymään ja katsomaan itseään kunnolla peiliin. Sama touhu mikä alkoi peruskoulussa jatkuu lukiossa, yliopistossa ja työelämässä. Naapureillekin täytyy tietysti koko ajan muistuttaa, että ollaan vähän parempia ihmisiä.

      • kdjhgfrgfhgtftgh

        Sinäkö sitten ilmeisesti olet ollut kärpäsenä perheiden katossa katselemassa, kun tiedät, että ketkä muka ovat itseään muita parempina pitäviä ihmisiä? Ja et taida missään yliopistossa olla? Suosittelisin pohtimaan, onko kyse kateudesta. Koulukiusaaminen on vakava asia. En suosittelisi vetämään sellaisia juttuja henkilökaunoiksi.


      • ValitettavastiOn

        En olekaan yliopistossa, koska valmistuin sieltä jo vuosia sitten. Väitätkö muka itse, ettei siellä ole tuollaisia ihmisiä? Katso tarkemmin ympärillesi. Kyllä ne asenteet ja käytös tuovat aika hyvin ilmi ihmisen ajatusmaailman, enkä nyt tarkoita mitään pientä huumorilla heitettyä läppää.


      • slfhurghtugtyhyu
        ValitettavastiOn kirjoitti:

        En olekaan yliopistossa, koska valmistuin sieltä jo vuosia sitten. Väitätkö muka itse, ettei siellä ole tuollaisia ihmisiä? Katso tarkemmin ympärillesi. Kyllä ne asenteet ja käytös tuovat aika hyvin ilmi ihmisen ajatusmaailman, enkä nyt tarkoita mitään pientä huumorilla heitettyä läppää.

        Minulla on vain hyviä kokemuksia korkeakouluopiskelusta ja opiskelukavereista ja ystävistä. En sitten tiedä, että johtuuko vain siitä, että kävi hyvä tuuri, mutta ainakaan tietoni/ kokemusteni mukaan ei koskaan kiusaamista. Toki en voi tietää, minun aikanani kun yliopistotasolla opiskelijana aloitti, ei ollut mitään somekulttuuria ja kun en ole mukana somessa, en osaa sanoa. Ehkä nykyparikymppisillä se on toista, mutta ei ainakaan enemmän vaativaa opiskelu kuin edeltävilläkään. Ehkä jonkinasteista pätemistä ja kilvottelua voi esiintyä (en tiedä) korkeakouluopiskelijoidenkin kesken, mutta koulukiusaamisen veikkaisin ihan mutulla olevan melkeinpä harvinaisinta yliopistotasolla, mitä perusopiskelemiseen tulee. Aika usein korkeakouluihin valikoituu opiskelijoiksi ihmisiä, joilla on verraten hyvät käytöstavat. Eri asia voi olla sitten se, että jos todella on siinä asemassa, että käydään ns. "veristä taistelua" paikasta auringossa, joillakin lisureilla ja tohtoreilla ja tutkijoilla, mutta se on eri asia. Niitä ei ainakaan kateeksi käy, yliopistotutkijoita ja akateemisia jotka yrittää kaiken maailman nettipopulismin keskellä puhua järkeä. Ja pienet palkatkin niillä. Enemmän tienaa joku Siwan kassakin täysaikaisessa työsuhteessa, kuin mitkään yliopistojen akateemiset pätkätutkijat, vaikka niillä olis ylin mahdollinen koulutus.

        Ei kenenkään pidä joutua kiusatuksi, ei tietenkään.


    • idghughtughtuhtt

      Minua kiinnostaa näiden monien Suomi24-palstojen perusteella, että miksi kaiken maailman entiset koulukiusaajat ovat niin pakkomielteisen kiinnostuneita keskustelemaan internetissä koulukiusaamisesta... Kuka luulee, että joskus koulukiusatuiksi joutuneet mukamas olisivat vailla tai kaipaisivat entisten koulukiusaajiensa anteeksipyytelyitä myöhemmin? Entisellä koulukiusatulla ei ole mitään halua ns. "antaa synninpäästöä" pahoista teoista entisille koulukiusaajilleen, koska monet kouluissa ihmisiä kiusanneet varmasti ainoastaan omaa huonoa omaatuntoaan paikatakseen anteeksi kiusaamiltaan pyytelisivät ja miksi antaa kiusaajille sellainen ilo. Minä itse selvisin koulukiusaamiskokemuksestani ainoastaan sillä, että suljin täysin pois tietoisuudestani sen elämänvaiheen, kun olin koulukiusattuna: en ole halunnut myöhemmin tietää mitään siitä, että mitä kenenkään niiden minua koulukiusanneiden ihmisten elämään kuuluu, en tietää edes sitä että onko heillä lapsia tai että mikä on ammattinsa ja toivon ainoastaan, että minua koulukiusanneet eivät vastaavasti myöskään millään muotoa olisi kiinnostuneita minusta tai siitä että mitä minulle kuuluu - ne jotka minua koulukiusasivat kun olin nuori ja herkkä alaikäinen tyttö. Minun teini-ikäisenä kokemani koulukiusaamisen vakavuudesta kertoo se, että ihan aidosti en kykene muistamaan mitään ensimmäisestä lukiovuodestani. Olen siis tietoisesti sulkenut sen elämänvaiheen kokonaan pois mielestäni, en halua muistella kiusattuna olemista.

      Jospa ette koukukiusailisi tai muutenkaan kiusailisi internetissä(kään), olis hyvä.

    • skduhfufgygty

      Koulukiusaamisesta vielä... Koulukiusaajatyyppiset ihmiset ovat sellaisia, että juurikin he egoilevat joissakin Facebookeissa. Kaikki on aina niin ihanaa. Sairaimmat kiusailevat lähettelemällä julkisuuteen toisten ihmisten nimissä itsemurhauhkauksia ( joissakin vitun Facebookeissa röyhkeimmät vieläpä toisten nimissä), jotta real ääliöt pääsisivät taivastelemaan, että onpas joku sekopää, "keskustelemaan" ja pätemään ja osoittamaan tekoempatiaansa aiheesta koulukiusaaminen "kiusatulle". Sellainen on kuitenkin jo todella häiriintynyttä käytöstä!

      On ihan sairasta, että tuollainen keskustelunaloitus on ystävyys- aiheen palstalla: Miten muka tän keskustelupalstan edes aiheeseen liittyy koulukiusaaminen? Ja törkeää oli sotkea joku itsemurhat - aihe mun kirjoitteluun. Typerää on kirjoittelu täällä.

      • asddw

        lue eka viesti uudelleen ja mieti uudestaan


      • skufhrgyurhgy
        asddw kirjoitti:

        lue eka viesti uudelleen ja mieti uudestaan

        Minun ei tarvitse lukea montaa kertaa viestiä, jossa pyydetään anonyymisti vastauksia kysymykseen, että miksi joku lukioikäinen ollut sorsittu monta vuotta tuntemiensa ikäistensä taholta. Jos on kiitettävän äidinkielen arvosana kuten minulla on, aloitustekstistä voi päätellä, että joku haluaa kiusata jotakin - no minä en ole osallistunut kiusaamiseen ottaessani osaa keskusteluun, mutta kun kerran mahdollisuus tuli, purin parissa viestissä omia kokemuksiani vastenmielisestä ilmiöstä koulukiusaaminen ja kerroin omista vuoskymmenten takaisista kokemuksistani. Syyttäkää foorumin ylläpitoa, että jos keskustelunaloitus on palstalla, älkää ainakaan minua. Minä tulkitsen, että jos keskustelunaloitus on palstalla, se ei ole laiton ja että minun sitä sitten siksi on lupa kommentoida. Foorumin ylläpitäjien juridinen vastuu on ilman ennakkomoderointiakin toimivilla foorumeilla varmistaa keskustelun asiallisuus katsomalla, että foorumilla jossa kuka tahansa voi kommentoida, että foorumille laaditut aloitukset ovat lakia noudattavia. Ei voida ajatella vaan, että tavikset on sisältöä tuottava media kirjoitellessaan keskustelupalstalle, vaan firman omistajat vastaa siitä, mitä keskustelunaloituksia foorumilla on.


    • kdhgufhgutht

      Ja kun nyt kerran joku on ymmärtämättömyyttään laatinut ystävyys- aiheen palstalle koulukiusaamisaiheisen keskustelunaloituksen, niin vaikka keskustelunaloituksessa ei mitään hyvää olekaan, on tässä nyt sentään jokin mahdollisuus muistella koulukiusaajien vastenmielisiä persoonia. Anonyymiuden turvinhan niin voinen tehdä. Minulle kävi joku kymmenen vuotta sitten vanhalla paikkakunnallani terveyskeskuksessa epämiellyttävä tilanne: entinen koulukiusaajani ( olen nainen ja koulukiusaaja myös nainen) istui vieressäni penkillä ja olin aivan äimistynyt, kun tapaus tiesi missä asun: en ollut sitä kyseiselle ihmiselle kertonut, en ollut silloin Facebookin jäsen/ en ole nyt Facebookissa, ja jos joskus olisinkin ollut, en ainakaan häntä kaveriksi ole ollut pyytelemässä. Siinä se koulukiusaaja alkoi lörpötellä ja röyhkeästi kehtasi vieläpä kysyä, että olenko kuullut toisesta koulukiusaajasta ( hänen kaveristaan, ei minun) viime aikoina... Meinas jäädä suu auki, että on tyypillä pokkaa, mutta kohteliaasti sitten toivotin hänelle hyvää jatkoa. Olen kohtelias ihminen. Kuka ja ketkä kuvittelee, että kukaan entinen koulukiusattu haluaisi olla entisten ihmistä koulukiusanneiden kaveri, edes internetissä...

      • Niin.se.vaan.on

        No jotkut kiusaajat ihan oikesti hieman aikuistuvat ajan myötä ja ymmärtävät toimineensa silloin aikaisemmin väärin. Ehkä kaipaavat juurikin sitä synninpäästöä, valitettavasti usein vain omaa mieltään parantaakseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että entisen kiusatun täytyisi heidän ystävikseen ruveta tai edes antaa anteeksi kun joku yrittää kuitata pahimmillaan vuosien kiusaamisen muutamalla "sori hei" -lauseella.

        Minä olen antanut muutamalle kiusaajalleni anteeksi, kun olen huomannut että he ovat oikeasti muuttuneet ihan fiksuiksi ihmisiksi. Mieluiten silti en edes ajattele tai ole mitenkään tekemisissä entisten kiusaajien kanssa.


      • skdjfhfrgtytgthyhj
        Niin.se.vaan.on kirjoitti:

        No jotkut kiusaajat ihan oikesti hieman aikuistuvat ajan myötä ja ymmärtävät toimineensa silloin aikaisemmin väärin. Ehkä kaipaavat juurikin sitä synninpäästöä, valitettavasti usein vain omaa mieltään parantaakseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että entisen kiusatun täytyisi heidän ystävikseen ruveta tai edes antaa anteeksi kun joku yrittää kuitata pahimmillaan vuosien kiusaamisen muutamalla "sori hei" -lauseella.

        Minä olen antanut muutamalle kiusaajalleni anteeksi, kun olen huomannut että he ovat oikeasti muuttuneet ihan fiksuiksi ihmisiksi. Mieluiten silti en edes ajattele tai ole mitenkään tekemisissä entisten kiusaajien kanssa.

        Mitä koulukiusaamisasiaan tulee, minun ainakin on ollut hyvin helppo antaa entisille koulukiusaajilleni anteeksi mielessäni. Olen antanut heille anteeksi, mutta tekemisissä entisten koulukiusaajieni kanssa en todellakaan halua millään muotoa tai missään olla.

        Koulukiusaamista joskus kokeneen ei kannatakaan antaa kiusaajilleen anteeksi _ kiusaajien takia_, vaan itsensä vuoksi, koska anteeksianto kiusaajille auttaa kiusattua paremmin unohtamaan vaikeat kokemukset ja pääsemään niistä henkisesti yli. On tietysti hyvin helppoa sanoa jos koulukiusatuksi joutumisesta on jo kauan aikaa kuten minun tapauksessani, olen jo aikuinen ihminen. Jos kiusaaminen on parhaillaan jatkuvaa, kiusaamisen keskellä voi ehkä olla kovinkin vaikeaa kokea anteeksiannon tunteita kiusatun kiusaajiaan kohtaan, mutta tosiaan kiusatun itsensä takia kaunaa ei kiusatun kannata kiusaajiaan kohtaan kantaa.

        Kun kirjoitin tilanteesta, että olin pöyristynyt entisen koulukiusaajani käytöksestä tulla minulle muina naisina juttelemaan - en ollut sitä ihmistä moniin vuosiin nähnyt enkä missään hänen kanssaan jutellut teiniaikojen jälkeen, niin sen ihmisen käytöksessä minua järkytti ainoastaan se, että kyseisen ihmisen käöytöksestä huokui, että kyseinen ihminen ei ilmeisesti millään muotoa ollut koskaan edes ajatellut tai ihmetellyt, että olisiko hänkin mahdollisesti ollut jotenkin osallisena siihen, että nuorena alaikäisenä jouduin vaihtamaan koulua toiselle puolen Suomea ja että todella melkein sekosin täysin siihen koulukiusaamiseen ja mielenterveyteni pelastui ja palautui ennalleen vain muuttamalla... Ei, käytöksensä oli ennallaan. Tuntematta täysin minua ihmisenä niin se sama alentava kohtelu ja puhuttelutapa, josta hänen ja kaikkien kaltaistensa takia jouduin koko peruskouluaikani ja lukion ensimmäisen vuoden kärsimään. Tuli siinä niin elävästi mieleen, että nyt ymmärrän että mistä syystä minä olin niin ahdistunut aina koulussa yläasteaikoina ja muuta... Kyseinen koulukiusaaja kavereineen oli vieläpä sellainen,että vaikka tiesivät etten pidä tietystä lempinimestä jolla minua aina puhuttelivat pilkkamielessä - olisin halunnut että minua olisi puhuteltu normaalisti etunimellä eikä viitattu eläinperäisiin termeihin pilkkapuheissa ja muuta, pakkomielteisesti kutsuivat minua pilkkanimillä, monta vuotta koulussa jouduin sitä kestämään ja ne muka "kavereita". Tosin aika monillehan jossakin yläasteella oli joitakin epämairittelevia pilkkalempinimiä eikä sitä kai itsekään aina ihan enkeli ollut ( joskaan minkäänlainen koulukiusaaja en koskaan ollut, sen verran empaattinen tyyppi), mutta minun kohdallani niiden tyyppien olis pitänyt olla ystäviäni ja ne esiintyivät ystävinäni, jotka siten käyttäytyivät, että piti ihan koulua vaihtaa.

        Siksi minusta oli niin järkyttävää, että joku sellainen entinen koulukiusaajatyyppi ns. "kaveri" ihminen tulee pokkanaamalla vuosien tauon jälkeen juttelemaan mulle ja ilmeisesti vieläpä luulossa että olisin jotenkin muka kiinnostunutkin hänen ja kavereidensa entisten koulukiusaajatyyppien kuulumisista, kun koulukiusaaminen on sen verran vakava ilmiö, että se aiheuttaa koulukiusaamisen uhreille joskus jopa taloudellisia menetyksiä
        ( koulun vaihto ei ole ilmaista, jos ei pysty omalla paikkakunnallaan kouluaan loppuun suorittamaan ja jos siksi joutuu alaikäisenä muuttamaan kotoa), kouluarvosanat saattavat laskea koulukiusaamisesta johtuvan stressin vuoksi ja terapiaa usein tarvitaan. Joten ei ole ihan harmitonta aina lukioikäistenkään kiusaamiskäytös. Eikä siitä todellakaan riittäisi sana "sori" anteeksipyynnöksi, jos vuosia on jotakin ihmistä rääkännyt koulussa siten, että toisen köulunkäynti vaarantuu ja pitänyt elää pelossa käydessään koulua. Ei entinen koulukiusattu sinänsä ilahdu siitä mitenkään, että "uuh miten ihanaa, entinen koulukiusaajani haluaa pyytää anteeksi!, vertauskuva".

        En ole aikuisiällä ole kiusaamista kokenut. On ollut onni ja on onni omata fiksuja ystäviä. Mutta ei niitä menneitä kokemuksia ikinä unohda ja minun koulukiusaajani vaikuttavat elämääni yhä siten, vaikken missään tekemisissä minua kakarana koulukiusanneiden kanssa olekaan, että aina olen joutunut joka paikassa selittelemään sitä,että miksi muutin niin nuorena kotoa - on ollut uteliaita ihmisiä, jotka jotkut on kummastelleet että miksen kirjoittanut ylioppilaaksi kotipaikkakunnallani - ei siihen ole viitsinyt sanoa, että syynä oli se, että jouduin koulukiusatuksi kotipaikkakuntani koulussa, koska ei halua että menneet koulukiusatuksi joutumisen kokemukset vaikuttais yhtään enää enempää nykyelämääni. Haittansa kiusaajani saivat tehtyä. Edes kaikille läheisimmille ystävilleni en ole kertonut olleeni joskus koulukiusattu. En kaipaa kenenkään sääliä, olen kohtuullisen normaalisti ( tai mitä sanaa nyt voisikaan käyttää) elämässä pärjännyt ja jos minua joku asia ärsyttää, niin se että miten niihin rohkeisiin jotka uskaltautuu julkisuudessa koulukiusatuksi joutumisestaan kertomaan, suhtaudutaan kuin olisivat aivottomia ja sääliteltäviä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2240
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      39
      1792
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      1563
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      237
      1295
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      63
      1287
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      19
      1106
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1041
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      61
      1006
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      107
      722
    Aihe