Hiiren pesä keittiön kaatikossa

21.7.2015 paljastui hiiren pesä keittiön nurkasta olevasta yhdestä vetolaatikosta.
Ihmettelimme pistävää hajua,minkä vuoksi ruvettiin tutkimaan keittiön laatikoita ja muita sopukoita.
Vetäsin sitten erään lipaston pienen vetolaatikon auki,jolloin heti paljastui hajun lähde, sekä papereiden alta pilkistävä hiiren kuono.
Laatikko varovasti kiinni ja suunnitelman tekoon....etsin laatikon kokoisen vanerilevyn ja hiljaa laatikkoa auki vetäen, jujutin samalla levyä laatikon päälle.
Sitten vain laatikko pihalle ja levy päältä pois...jummi-jammi, siitä loikkasi kaksi hiirtä eri suuntiin pihan puskiin.
Rupesin sitten poistamaan hiirien pissalla ja kakkaraisilla tuhoamaa paperitavaraa,jolloin paljastui että pohjalla oli hiiren poikanen.
Poikanen on, siis on, aikalailla puolet vanhempiensa koosta ja jo karvapeitteen saanut. Vaikka laatikon reunat ei ole kuin 7cm korkeat, niin siitä huolimatta se ei pystynyt kiipeämään yli vaikkka yritti. No, nyt sitten lapsi sanoi että sitä raasua ei saa tappaa, vaan säästää henki, jos vaikka emot palaisi sitä ruokkimaan. Nyt se on siinä löytölaatikossa ulkona odottelemassa. Koska laatikko on jo pilalla, niin jätin pesätarpeet paikalleen..lisäsin silputtua käsipaperia sekä muutaman revityn mainoslehden. Laitoin jyrsijöitten raksuja,auringonkukan siemeniä ja banaania. Sitten peitin laatikon levyllä, jättäen 3cm raon emoja varten.Painoksi laitoin kiviä, ettei kisut pysty sitä siirtämään.
Kun ulkona alkoi illan aikana satamaan, niin laitoin vielä väljän muovin päälle.
Jos tätä nyt joku lukee, niin mitkä on arviot emojen paluusta ja poikasen selviämisestä, mikäli emot ei palaa ?
Jos tässä nyt ihan kaheliksi aletaan, niin mitä tälle poikaselle voi yrittää juottaa,tai mitä se osaa, jos osaa jo syödä ?
Onhan tässä näitä poikaskokemuksia jo aiemminkin ollut...Viime kesänä löytyi jostakin pesästä pudonnut tervapääskyn poikanen. Soitto Korkeasaareen asiasta.....josta kerrottiin, että poikanen ei syö ihmisen kädestä. Ja jos söisikin, niin tehtävä on vativa, joten se kannattaa vaikka autun pakokaasulla lopettaa.
Enhän minä sitä tehnyt, enkä uskonut selitystä ruokkimisen vaikeudesta...eikun toimeen.
Alussa piti pieni suu avata sormin, että sai hunajavettä sekä pelkkää vettä tippa kerrallaan pienestä suusta alas. Sama kärpästen,pienten matojen ja jauhelihan kanssa.
Lopulta sitten pääsky oppi omin päin ottamaan pinsetillä tarjotun ruuan vastaan...sama veden kanssa toimien.
Kun sitten pienokaisen oli aika lähteä "pesästä" niin se tuli levottomaksi, ja puoli väkisin pyrki häkin raoista ulos,katsoen taivaalle, että "tuonne minunkin on päästävä"
Isä ymmärsi yskän ja vei lapsensa isolle nurmikentälle lentoharjoituksiin.
Ensimmäinen yritys 10m ja turpasukellus.
Toinen yritys, sama juttu, mutta 20m
Kolmas yritys 50m ja pusikkoon.
Ajattelin ettei lapsukainen ole vielä valmis, joten laitoin sen takaisin auton katolla olevaan kuljetuskoppaan.
Mitä vielä, lapsukaiselle tuli tosi hätä, että ei kai tämä tähän loppunut...ikäänkuin se olisi sanonut, että "vielä kerran"
Mikäs siinä yritetään nyt sitte ainakin kerran vielä.
Tällä neljännellä kerralla tuuppasin lapsukaiseni kunnolla yläilmoihin...ja siitähän se lähti. Kerran lennon alkuvaiheessa kävi "notkahdus", mutta pysyi ilmassa ja alkoi sitten saada korkeutta, häviten kerrostalojen kattojen yli kaukaisuteen.
Olisi ollut kiva saada myöhemmin tietää, kuinka ottolapsellemme tulee elämässä käymään, mutta rengastaja muisti soittaa vasta sitten, kun oli jo "myöhäistä"
Pääskyä asutettiin pehmustetussa kissan kuljetuskopassa.

Niin että tämmöinen tapaus