Kiitos, on pieni sana, mutta

Yeap, silloin kun sitä käytetään liikaa, kaiken aikaa ja 'väärissä' tai olemattomissa paikoissa, joissa se osoittaa enemmänkin aivan jotain muuta kuin kiitosta.

Entä tervehtiminen? Sanotko hei, kun tulet tai menet? Miksi? Sanotko hyvää yötä, mitä sillä tarkoitat, miksi sanot?

En ehkä loppuun asti tajua mitä "suu.tukkoon" tarkoittaa, mutta kyllä kiitos-sana kaiken aikaa lausuttuna pienistä ja mitättömistä jutuista alkaa kuulostaa saivartelulta tai alkaa kuulostamaan siltä, että sillä tarkoitetaan ihan jotain muuta kuin kiitosta.

Suu.tukkoon kirjoitti:

Entä tervehtiminen? Sanotko hei, kun tulet tai menet? Miksi? Sanotko hyvää yötä, mitä sillä tarkoitat, miksi sanot?

Päivää ja näkemiin on sanoja tavatessa/erotessa. Hei!, on huomiosana kohdatessa. Ei niilläkään ole mitään merkitystä, mutta sanaton kohtaaminen voisi tuntua oudolta, jos sellaiseen ei ole tottunut.

Yhtä luonnollista olisi ilman turhia sanojakin, jos siihen oltaisi totuttu.
Nähdään, sanoi sokea, vaikkei näkisikään.

Mistä "köysistä" sinä puhut?

Hullut laitetaan tasaväliajoin köysiin rauhoittumaan ja joskus vanhukset on pakko sitoa kun ei pysy sängyssä muulla tavoin..Mun köydet on lähinnä esteitä ajan puutteessa tai gsm verkon puuttumista jos vaellan liian kaukana linkeistä..

Yeap, köysillä on vain erilainen nimi sekä hulluin huoneella että vanhusten hoitopaikoissa. Jos on vaeltaja luonteeltaan niin luulisi että on onnellinen jos edes joskus pääsee irti ja kauas kaikista "linkeistä".

Linkin juurella taas ja vastaan kyllä..Että teki hyvää rauhoittua keskellä ei mitään

Olen kanssasi samaa mieltä. Loma tekee hyvää myös tästä tanan toosasta. Maisema rauhoittaa ja antaa mielen kulkea toisenlaisia latuja. Metsässä tosin piti pitää puhe-elin taskussa ihan vain turvallisuuden takia, saa nopeasti apua jos sitä on tarvis.

Niimpä.Vuosi vuodelta on helpompi sanoa "Kiitos ei"Puelimille,tanan-koneelle ja tv:lle.Kiitos ei pörssikurssit ja ikävät asiat ja lomaa aivoille myös.Jo kuukauden korvasaasteen pois jäämisen huomaa mielen rauhoittumisella,eikä vaivaa lainkaan se ettei tiedä missä rattijuoppo törttöili tai joku murhasi perheesä ja itsensä.Tiedon tulva on nykyisin niin kovaa että mun yliherkkä mieli ottaa kaikelaista sisäänsä ja se näkyy stressinä ja vie jopa unet.Jonkin aikaa siis tätä ja sopivalla hetkellä irtiotto kaikesta ja kiitos ei..

Yeap. Ja miten käykään niissä tapauksissa, kun jonkun "yliherkkä mieli" turtuu jatkuvasta viihteellisestä väkivallan täyttämästä pelaamisesta tai muusta katselusta eikä sitä osaa enää lainkaan katkaista. Normaali elämä ja taju totuudesta alkaa olla kuin veteen piirretty viiva - jos sitäkään.

Pelaamisesta tuli monia asioita mieleen kuten katkera lapseni kommentti aikoinaan.."kuolemattomuus koodi"Isi mun täytyy saada sellainen.Hurja nimitys pelikoodille.Selitin asian,ettei sellaista oikeasti ole olemassa,mutta peliin saatavana ollut koodi antaa sinun pelata vaikka et osaisikaan edetä pelin suunnittelijan muodostamasta tehtävästä.
Jo silloin kauan sitten mietin tulevan polven ajatusmaailmaa.kuolemattomuuskoodi..
Onhan toki aina ollut ihmisiä joiden todellisuus on hämärynyt,mutta alttiutta varmasti lisää jos yöt pelaa ja kun on muka pakko..Väsymyksen ja oikean todellisuuden raja voi mennä hukkapiiloon.
Karkasi aihe vähän mut mitäs tuosta.

Ehkä se ei niin kauas karannutkaan. On olemassa lapsia, joille kukaan ei selitä, pidä ajan tasalla ja tässä maailmassa pelien välissä. Silloin kiitokset ja muutkin tapakulttuuriin kuuluvat asiat jäävät unholaan ja niitten tilalle tulee aivan muunlainen 'kulttuuri'. Sellainen, missä ihmishengellä ei ole mitään arvoa eikä oikeutusta.

Amerikkalaiselokuvaa" :) Sattumoisin kai otsikko ja kiitelyn ylenpalttisuus jenkeissä on jotain mitä meidän on vaikeaa ymmärtää ja vähän hymyilin vakavalle asialle..

Kasvatuksen puutetta tai laiskuutta on olla opettamatta lapsilleen todellisuus..
Olen onnekas kun oppi on mennyt perille ja kuullut hyvää palautetta siitä että aikuiset lapseni osaavat fiksut käytöstavat kuten kiittämisen.
Kriittisyys pelimaailmaa kohtaan on myös tuottanut tulosta,siten että malli minkä he antavat omille lapsilleen on samankaltainen kuin itse opetin.
Kerroin myös miksi ei saa lyödä toista ja mitkä voivat olla seurauket.
Tositapahtumaan perustuen kerroin miehestä joka tönäisi päällekarkaajaa ja tönäisyn saattamana päällekarkaaja kuoli lyötyään päänsä katukiveen.
Esimerkki on aika raadollinen ja kuolemantuottamuksen seurauksena vankeutta tuli sen verran että elämä on piloilla..Tahatonkin pieni tönäisy,saati lyöminen voi olla kohtaloksta.
Isänsä mallin mukaan lapseni yrittävät aina selvitä tilanteista puhumalla.
Mottona..Puolusta itseäsi väkivalloin vain pakon edessä.

Paras kiitos mitä lapseni voivat antaa on se että käyttäytyvät ihmisiksi ja ovat inhimillisiä toisia kohtaan.