Voisiko vesi olla noin puhdasta?

Oletpa hyvinkin oikeassa tuossa vesien saastuttamisessa, sillä lapsuudessani Saimaan vettä voi ottaa suoraan kahvipannuun, kalasoppaan ja juodakin, mutta ei enää, siis silloin ranalla.

Meillä samensi vedet Saimaankanavan syväruoppaukset, kuten joidenkin suoalueiden ojitukset.

Lapsuuteni ihana hiekkainen uimaranta katosi, kun lehmät aidattiin pihattoihin ja lampaat karsinoihinsa, jotka olisivat olleet oivallisia "maiseman parantajia", kuten nyt olen huomannut, että toisinkin voi olla, ainakin jonkun mielestä, koska nyt näitä elikoita osataan hyödyntää.

Tänään tulisi telkkarista (olikohan jo klo 17?) mielenkiintoinen ohjelma Leningraadin piirityksestä? Siinä olisi Ruunellekin asiaa kirjoittaa, koska hän muistaisi ainakin silloisista sodista omakohtaisesti, kun me toisethan luetaan vain kirjoista.

Olikohan sekin totta, että Mannerheim ei silloin sallinut suomalaisten tekevän mitään hyökkäyksiä sinne, koska ainakaan kirjassa "Leningraadin 800 pv" siitä ei käy ilmi sellaista?

Ja paskat tämä kone, tai siis, mitä lähetin! Mitään ei hyväksy ja on hidas, kuin etana.

Nyt varmaan hyväksyy, kun mitään mielipidettäni ei tule ilmi?

Ei ongelmaa vedestä! Olin 1956 kesäkuun kuorimassa propseja ja tukkeja Saimaan Mietisaaressa. Tein 6-päiväistä viikkoa nukkuen havumajassa eväinä teetä, sokeria, suolaa, näkkileipää ja hevosenlihasäilykettä.
Kaiken veden, tee- ja juomaveden otin pöllityömaani rannasta.
Tuon kuukauden aikan minulle ei ollut vähäisintäkään vaivaa vatsasta.
Itikat ja uintireisulla vedessä vastaan tullut kyy olivat ainoat riesat.

Ja mitä kuivatukset ovatkaan saaneet aikaan joissa ja lammissa!
Lapsuudenkotini lähellä oli kolme lammikkoa, jossa jopa mahtui vetämään muutaman uimavedon. Vuosikymmeniin ei lampia ole enää ollut olemassa.

Puro, joka virtasi metsästä ja alitti tunelia pitkin maantien, on muisto vain, ja siitä muistuttaa myös edelleen paikallaan oleva tunneli.

Paljon entistä puroa leveämpiä eivät ole ne kaksi jokea, jotka ennen järven kuivatusta olivat muulloinkin kuin keväällä ääriään myöten täynnä vettä ja komeita kaikessa leveydessään.

Sic transit uudistuksien myötä paljon muutakin kun mainen kunnia.

2015 ja käytämme mökillä purosta tulevaa vettä kaikkeen. Siis juomme, keitämme kahvit ja peseydymme yms muut. Vesi aina raikasta kirkasta ja hyvää. Ympärillä peltoja, lehmiä ja vanhaa metsää. Nurmikkoa ei ole koskaan lannoitettu saatikka kasteltu ja aina vihertää. Kuin myös kaikki kukat, ja puut ja marjapensaat. Lintuja ja perhosia myöskin runsaslukuisesti, yön lepakoita unohtamatta.

Tuttujuttu

Hikiällä maajussit pilasivat joen rahanahneuttaan, sut ojittelemalla päättömästi. Aikanaan joen vesi oli kirkasta, siitä otettiin juomavesi ja kalasteltiin jne. Ojituksien jälkeen joku ruskea ja haiseva. Kalat pahanmakuisia, vesi kammottavan makuista. Sinällään vesi ei ole kai myrkyllistä, siinän vaan niin hitosti humusta, että ei sitä voi enää käyttää, ruskeaa velliä.

Ettei lysti loppuisi siihen. Maajussit keksivät rahanahneuttaan, että jokeen pitää tehdä pohjapatoja, virtausten sääntelemiseksi. Tarkoitti käytännössä sitä piti saada altaita, missä vedenpinta korkeammalla, että helpompi pumpata kasteluvettä pottupelloille. Noh, nyt joki koostuu mtänevistä pashavesialtaista. Ei ole virtausta, joten vesi seisoo ja mätänee ikäänkuin lammikoissa. Ja nyt haisee aidosti se paljon puhuttu paska.

Ei niitä montaa maajussia ollut, jotka päättivät aikanaan asioista, sitäkin itsekkäämpiä ja lyhytnäköisempi kylläkin. Kylässä kuitenkin useita tuhansia ihmisiä, muutama ahne maajussi pilasi kylän joen. Ainoa, mitä jotain korvauksia saatu, tupakintumpeilla kasvatettua kirjolihta istutetaan vuosittain tietty määrä jokeen turveyhtiön toimesta. Silloin isännät laittavat verkot jokeen ja täyttävät pakastimensa lohella. Kala ei ehdi muuttua pahanmakuiseksi, jos se nopeasti istutusten jälkeen pyydetään pois paskajoesta. Jos se ehtii olla siellä muutaman kuukauden, sama, jos söisi huussinalusta.

Mutta tollastapa se, tehomaatalous. Huvittavaa, nyt keuhkotaan turpeesta kauheasti, siis kepuloisten toimesta. Samat isännät asialla taas. On totta, turve on uusiutuva luonnonvara. Ainoa vaan, kun kun turvesuo kuivataan ja poltetaan energialaitoksessa, kestääkin muutama sata vuotta, ennenkuin saadaan uutta tilalle. Tosiasiassa käytetyt turvesuot muuttuvat metsämaaksi, just maajussien hyödyksi. Puu taas, se kehno energiavara sekin, puun kasvaminen täysokokoiseksi kestää 25 vuotta.

Että tässä energia-asiassa kannatan ydinvoimaa. Se on puhdas, tirvallinen, energiatehokas. Ja sen ongelmat koskevat vasta tulevia sukupolvia, ei mua. Paljon kivempi juoda raikata vettä, syödä hyvänmakuista kalaa, uida puhtaissa vesissä, kuin ei.

=DW=

Miten kirkasta vesi onkaan, pikkukalat näkyvät selvästi, hopenhohtavat salakat ja viirukkaat ahvenet, punaiset evät hentoine liikkeineen laiturin raosta tuijottavan pikkutytön silmiin. Pohjan pikkukivet hohtavat kuin jalokivet, värit välkehtivät. Tyyni järvenselkä hijastelee sinistä taivasta ja poutapilviä. Sorsaemo soutelee poikueineen luottavaisena, hyvin voi kauhaista kämmenkuoppaansa vettä juodakseen.

Hiljattain on tullut uusintana Petteri Saarion dokumenttisarja Järviemme helmet jossa käsitellään subjektiivisia järvikokemuksia :

"Jokaisella suomalaisella on suhde järveen. Suomesta on lähes mahdotonta löytää pitäjää, jossa ei olisi vettä.
Järvikansa on ikuisessa kiitollisuudenvelassa järviluonnolleen. Suomi asutettiin rantatörmille ja reittivesien varsille; ilman niitä ei olisi syntynyt suomalaista kulttuuria eikä koko suomalaista elämäntapaa."

Huonosti on Suomi kohdellut luontoperintöään eikä ole oppinut edes soiden ojituksen tuhoisista vaikutuksista. Lukemani mukaan varsinkin Pohjanmaalla ojitetaan ja raivataan soita pelloiksi, koska tehokarjatalous tarvitsee peltoja lannanlevityspaikoiksi. Sekä soista valuva aines että karjanlanta valuvat vesistöihin. Suoja-alueet eivät ole tarpeeksi tehokkaita.

-80v luvuilla ajelin Kuusamossa ja tie kulki Kitkan vesien yli. Sillalla huomasin pohjan näkyvän metrien syvyyteen asti. Tietenkin pysähdyin rannalle ja kävelin sillalle ja näin siinä rannalla Sitikan' ranskalaisin tunnuksin, ranskalainen pariskunta oleskeli siinä ja mies kauhoi pohjan mutaa ja tarkasteli sen eliöitä kiinnostuneen näköisenä. Ihan tiedemies oli ehkä.
Kirkkain näkemäni järvivesi oli siinä.