kissanpennun kesä

Kissanpentu

Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.

Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.

Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.

Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.

Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.

Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.

Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.

Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.

Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.

Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.

Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.

Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.

Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.

Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.

Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.

On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.

Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.

On toive sillä kaunoinen,

et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,

eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.

--------------------------------------------------------

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.

Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.

On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.

Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.

Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.

Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.

Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.

Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.

Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.

Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

tämän runon löysin kissat- osastolta. Lukekaa ja kopoikaa edelleen. tekijästä ei tietoa, vaan asiansa osaa sanoa