Perämoottori vs. sisäperämoottori

26 jalkaa ja 2800kg liukuvaa matkavenettä vie sisäperällä bensaa 1,8 L/maili. Tänä vuonna huoltoon menee rahaa noin 700eur, ensi vuonna 200eur, seuraavana varmaankin 1300eur, kun otetaan taas vetaria auki ja vaihdellaan tiivisteitä ja palkeita. Tulpat ja remmikin. Kestävyydestä, 8-vuotiaalla merkkarilla ollut toistaiseksi yksi öljyvuoto vetarin tiivisteestä.

Jos on hankkimassa uutta venettä voi moottorin valintaan silloin vaikuttaa. Uutta ja myös käytettyä hankittaessa lähinnä riippuu siitä millaiseen käyttöön vene/moottori tulee ! Matkaveneilyyn ja etenkin jos ajetaan paljon ehdottomasti diesel sisäperä. Jos taas on kyseessä pienehkö ht- tai muu yhteys vene niin silloin perämoottori on hyvä vaihtoehto. Yli 25 jalan matkaveneet ovat yleensä dieseleitä! Nykyisin on myös 250 hv ja suurempia perämoottoreita. Ne painavat myös aika paljon jolloin veneen painopiste on taaempana ja ylempänä kuin sisäperämoottoreissa. Lisäksi niissä on vähintään yhtä paljon tietokoneohjattua elektroniikkaa kuin nykyaikaisissa diesel sisäperämoottoreissa.
Huoltokustannukset sisäperä bensa/dieselissä suunilleen kuten ed. kommentoija kertoi.

Akselivetoinen on kaikkein huolettomin, mutta kulutus on hieman suurempi. Vene on tasapainoisempi koska moottorit eivät ihan perässä, mutta koneet vievät paljon tilaa, jota voisi käyttää muuhun tarkoitukseen. En kuitenkaan vaihtaisi akselivetoa vetariin.

Pieneen veneeseen perämoottori, hieman suurempaan vetolaite ja isoon ei muuta ole saatavanakaan kuin akselivetoa.

Huonoimpana vaihtoehtona pidän vetolaitetta. Veneen painopiste on takana, pito huono hitailla nopeuksilla ja vetarin huoltokustannukset. Käytännössä kahdellakaan koneella et pärjää ilman keulapotkuria.

Järkevä valinta on siis perämoottorin ja akselivedon välillä. Valinnan määrää veneen koko, vaihtoehdot eivät kilpaile keskenään.

Perämoottorin valinnasta veneen moottoriksi edelleen sama mielipide kuin aikaisemmassa kommentissani eli tarve ja käyttömäärä ratkaisee.
Minulla ollut akselivetoisia alle 30 jalkaisia ja nykyinen 32 jalkainen Vp DPH vetolaitteella. Akselivetoinen on tosiaan huolettomampi, aloittelijalle ehkä yllätyksettömämpi ja suuntavakaampi pienillä nopeuksilla. Kylkikiinityksestäkin lähtö onnistuu harjoittelun jälkeen etenkin jos keulapotkuri. Aisaväliin ajettaessa ei väliä oliko peräsin missä asennossa tahansa. Pakki päälle eikä perä juurikaan siirry puoleen tai toiseen. Toista se on DPH:lla jarrutettaessa. Ensimmäisessä ei keulapotkuria, mutta seuraavissa oli. Helpottaa huomattavasti laiturimanoveerejä ahtaissa paikoissa.
Huoltokustannukset etenkin Vp DPH vetolaitteissa selvästi kalliimpia, etenkin kun paljekumien vaihto ja samalla vetolaitteen suuntauksen yms. tarkistukset osaavan ammattilaisen erikoistyökaluilla tehtäviä töitä. Nyt kuitenkin sorruin vetolaitteelliseen veneeseen joten näillä mennään.

Viimeisessä akselivetoisessa veneessä tuo ruorikulmamittari oli. Ehdin siinä tottua sen antamaan tietoon. Ei tosin ollut välttämätön, koska veneessä oli kaapeliohjaus, joten ääriasennot oppi hyvin tuntemaan.
Nykyisessä hydraulinen ohjaus ja olen sitä kaivannut heti alusta alkaen, mutta sen hankinta Vp:n mittarina on aika tyyris yli 400 €, ja asennuskaan ei niin yksinkertainen kuin akselivetoisissa. Voi olla, että tulee kuitenkin syksyllä hankittu ja asennus kun vene telakalla.
Öljyn olen vaihtanut vetolaitteeseenkin joka muun syksy syyshuollon yhteydessä. Öljy on aika kallista, mutta vain Vp:n omaa täyssynteettistä öljyä olenkäyttänyt. Taitaa olla liioittelua, mutta varmistuu ainakin se ettei öljyssä ole vettä.
Vähän lipsuttiin alkuperäisestä aiheesta, mutta perävetolaitteeseen asia kuitenkin liittyy.

Käy vaikka kirjastossa katselemassa testiveneiden kulutuksia, pääsee aika hyvin jyvälle. Huollot rupee nykyperämoottoreissakin maksamaan ellei tyydy vanhaan ja toimintavarmaan 2t koneeseen. Toki sisäkoneiden huolto jos perävetolaite on kallein ylläpitää mutta mutta, riippuu niin käytötarkoituksesta. Ja ylipäätään veneily maksaa.
Jos lyhyitä pyrähdyksiä perämoottori, muutoin sisäperä, pidemmillä matkoilla saa lämpöäkin mitä perämoottoriversio ei salli.
Molempia ollut käytössä.

Onhan tuota jonkin verran tuntumaa sekä vene- että laivamoottoreista teholuokissa 7- 7000 kW, konemestarin opintosuunta teknillisessä oppilaitoksessa kun on tullut muun opiskelun ohessa sekin tallotuksi läpi.
Sisäperäkoneessa on suoraa akselivetoa enemmän tehohäviötä aiheuttavia kitkatekijöitä ja enemmän mahdollisia vika- ja huoltokohteita. Em. seikkoja ei pidetä kuitenkaan ratkaisevina kun sisäperäkone korvaa samalla käytännössä peräsimen ja tekee ohjaamisesta helpompaa.
Toki perämoottorikin korvaa peräsimen mutta mutta kun veneessä olisi hyvä saada ihan turvallisuussyistäkin paino mahdollisimman alas niin sisäperämoottori palvelee siinäkin suhteessa paremmin.
Ns. liukuvissa puoliliukuvissakin veneissä joilla tavoitellaan karkeasti ottaen 17- 20 solmun matkanopeuksia, sisäperäkone on oiva peli, hidas vähemmän polttoainetta huutava fiskarinopeus, sellainen suunnilleen ns. runkonopeus, sitä ajellaan sitten pienillä tehoilla.
Mutta voihan tuollaiseen joten kuten fiskaria muistuttavaan veneeseen kaikkine vahvistuksineen isommankin koneen laittaa, se taitaa nyt olla SE- fiskariksi venettään kehuvalla kaverilla kone noin 1000 kW.

Tuoreessa Venemestarissa tehdään Targasta perämoottoriversio. Eduiksi mainitaan ehkä hieman paradoksaalisesti hiljaisempi käyttöääni. Ehkä aluksen sisälle päin näin onkin.

Diesel perämoottorit tulevat syrjäyttämään sisäperät varmaan ihan lähitulevaisuudessa.

Eiköhän sisäperät ala pikkuhiljaa poistumaan kuvioista. Hyvä niin

Heti kun päivität sen perämoottorilla.

Samaa mieltä. Ne ovat vakaita ja turvallisia. Peräprutkut ovat kiikkeriä ja vaikeasti hallittavia. Yhtenä etuna on myös hienot äänet, kun laittaa kuivat putket. Kaverilla on ja meteli on mahtava. Perämoottori voi pudota kesken ajon. Enolla putosi ja matka loppui siihen. Sen muija on vielläkin vihainen vaikka siitä on jo monta vuotta.

Joo,pintaputket ehdottomasti! mikä onkaan sen hienompaa kuin tyynenä kesäyönä antaa kasikoneen laulaa.
Siinä tuntee messiaanista riemua.

Hienoa, että joku viellä ymmärtää taidetta. Mikään ei voita kasin sinfoniaa tyynessä suviyössä,paitsi tietysti kahden koneen duetto. Parasta mitä voi tehdä vaatteet päällä, näin se vaan on