Unohdetun kylän kolkkoja ihmiskohtaloita

Kyläpahasessa asui oli muutama asukas, joita elämä oli kaltoin kohdellut.
Yksi heistä oli Metusaalemin ikäluokassa painiva Mummo-Mamma.
Talvisodan aikana hän oli toiminut Armeijan viestikeskuksessa radiosähköttäjänä.
Siitä ajanjaksosta oli hänelle jäänyt pakonomainen tarve pistekirjoitukseen.
Tämä vanha ammattitauti ohjasi vieläkin elämänmenoa.

Mutta eräänä päivänä hän joutui tilanteeseen, joka muutti elämän kertaheitolla.
Mummo-Mamma oli tilannut Anttilan postimyynnistä halpoja ruokalautasia.
Lähetys tuotiinkin ihan rivitalon rappusille saakka.
Kun paketti oli sisällä ja laatikko aukaistiin, huomasi entinen morsettaja lautasten suojana olleen, neliön kokoisen kuplamuovimaton.
Tutkittuaan hetken tätä pakkaussuojaa hänelle tuli mieleen ammattimuistoja:
Jotenkin siinä olevat kuplat muistuttivat suurta pistekirjoitusta...

Talonmies saapui seuraavana aamuna asentamaan keittiöön uutta perunalinkoa.
Vessaan mennessään hän odotti järkyttävä näky.
Lavuaarin ja pöntön välissä kontallaan olevan Mummo-Mamman silmät olivat suuret ja pyöreät kuin postimyynnistä tulleet soppalautaset, sormet puristivat rystyset valkoisina kuplamuovin palasta ja tötterölle jäykistyneitten huulien välistä kuului vaimea soperrus:

"Iiihhii...iihhihiii...tämä se vasta ovela vehje onkin...aina kun painaa kirjoituspistettä, kuuluu vaan että poks!Ei muuta kuin uutta informaatiota eetteriin!
Eihän tätä kohta enää kestä vanha Örkkikään...
MAYDAY!MAYDAY!...SOS...SOS...SOS!
RIKS!RAKS!POKS!"

Talonmies talutti nirvanassa kieppuvan mummon kiireesti terveyskeskukseen ja lääkärin vastaanotolle.
Tämä huomasi tilanteen niin vakavaksi, että kirjoitti heti lähetteen kylän vaivaistaloon.
Mutta nyt oli Mummo-Mamma onnellinen:

Hän sai oman siistin huoneen ja yhden lämpimän aterian kerran viikossa.
Kun hänelle vielä luvattiin tuoda puhtaat alushousut kolmen viikon välein, sai se tämän näppylänäppäilijän kyyneliin:
"Nyyh!Ihanko peräti joka kolmas viikko uudet kalsarit?
Tulee elävästi mieleen se oma armeija-aika meidän viestikeskuksessa.
Mutta en minä siellä koskaan mitään alushousuja pitänyt!
Sen verran vikkeliä miehiä ne viestin pojat..."