Tää tais tulla mutta en löydä enää. Kerron tän vähän lyhyempänä. 2 poikaa,mun poikaystävä ja uus poika. Oon ollu yhes poikaystäväni kans tasan 8 viikkoa. Tutustuin just n.viikko sit uuteen poikaan. Juttelen uuden pojan kans useemmin ja enemmän kuin mun poikaystävän kanssa. Kaikki me kolme asutaan eri paikoissa,mut nähdään silti. Menen poikaystäväni kans samalle luokalle ja uus poika menee ihan eri kouluun. Mulla ja 'uudella pojalla' on tosi paljon yhteistä,ja tiiän sen verran mun tunteista,että olen ihastunut,ainakin vähän. Mut en ole nähny mun poikaystävää pariin viikkoon,enkä tiedä mitä tunnen sitä kohtaan. Jos sanon mun mielipiteen jostain,nii se on sen mielestä ihan hyyi,mut uus poika on mun kans samaa mieltä. Se 'uus poika' tietää et mulla on poikaystävä,mut on silti jatkanu mulle jutteluu. Mitä mä teen? Otanko asian puheeksi poikaystäväni kans? Entä uuden pojan kans? Apuaa
Auttakaa,en tiiä enää
Itkenjokapäivä
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä väliä mitä teet? Lasten leikkiähän tuo teidän touhu selkeästikin on.
Sitä väliä,etten haluu loukata kenenkää tunteita. Eikä kyllä ole lasten leikkiä. Oli varmaa sit vika kerta ku tuun pyytää apuu mistää. Kaikki muutki asiat iha paskana.
Voi näitä 9-vuotiaiden hiekkalaatikkosuhteita...
Voi perkeleen vittu voisitteks te oikeesti yrittää auttaa!? Tällä hetkellä kaikki asiat kusee alle! Olis kiva saada ees yks asia mun elämäs kuntoo. Toivon et täl palstal on viel niit hyväsydämisii ihmisii jotka edes yrittää auttaa,eikä oo sellasii paskiaisii jotka vaan dissaa. :'(
"Eikä kyllä ole lasten leikkiä."
No ei, ei missään nimessä. :D 8vko yhes ja ei oo nähty 2vkoon ja vko sitten ilmesty uus ihastus. Kuulostaa aika vakavalta, millon tanssitaan häitä?
Faktan kertominen ei tee ihmisestä paskiaista, tämänkin ymmärtäminen tulee sitten iän kanssa.
Ei olla nähty kahteen viikkon ihan vaan siks ku asutaan eri paikois eikä paljoo kyytei saa,koska vanhemmat koko ajan töissä. Viikko sitten menin yhteen viikon kestävään tapahtumaan ja tutustuin siellä tähän 'uuteen poikaan'. Ja yrittäkää jo vittu pliis ymmärtää etten oo mikää "9vee pikkulapsi hiekkalaatikolla". Mulla on ikää. Ja tiiättekö,et mun itsetunto on iha maas eikä tää paranna sitä yhtää.
Miksi sitä vittua pitää tunkea jatkuvasti noihin viesteihin, luulisi että asian saisi sanottua ihan kiroilemattakin. Noita kuvioita kun katsoo mitä kerroit avausviestissä, niin aika pirun vaikea uskoa, että olisit kovin paljoa yli 9v.
Anteeks ruma puhe,mut ei ilmeisesti vaan meinaa mennä jakeluun,et en oo mikään 9v. Mul menee kirjaimellisesti KAIKKI asiat niin huonosti,et voimasanoja tulee herkemminkin. Kävin tiistaina lääkärissä,ja mulle todettiin masennus. Tää ei auta yhtään mitään. Mul ei oo ketään tukemassa mua missään asiassa,joten voisitteko olla kilttejä ja yrittää auttaa,tai jos ei oo mitään hyvää sanottavaa koko asiasta nii olkaa hiljaa....
Eiköhän se kannata istua alas ja miettiä mitä hyvää on poikakaverissa, mitä hyvää toisessa pojassa. Ja miettiä myös huonot puolet. Ja puhu molempien kanssa myös, puhumalla asiat selviää paljon helpommin ja todennäköisesti et loukkaa ketään.
Kiitos. Löytyyhä näitäki jotka haluu auttaa,tuntuu et mul ei oo ketää :(