uskon sokeasti
omaan
maailmaani
.
miten korkealta
kaikki näyttääkin
pieneltä
.
sähiseviltä
ääriviivoilta,
jotka tuovat
väristyksiä
tuntoaisteihini
.
epätodellisuuden
lumeita
.
luotaantyöntäviä
hikikarpaloita
kaiken karuudesta
.
voisinko hengittää
tuota
vinoutunutta
syyllisyyttä
.
pystyäkseni
myymään
.
muutakin kuin
pelkkien pehmeiden
poskien ja
ikuisen auringon
unelmaa
.
nyrkkiin
puristettua inhoa
.
sellaista, joka
syleilisi
pimeyttään
ja haluaisi suudella
.
nuolla
toista satua,
elämääni
.
palaa
suurta kiveä,
jota en jaksanut
kantaa
.
hengittämääni
yksinäisyyden
elohopeaa
.
saaden
aikaan
unien voiman
illuusioita
.
valmistellen
mieltäni taisteluun
.
.
.
.
.
.
.
.
rakastanko,
rakastanko riittävästi
.
koko sydämelläni
.
yksinäisiä huulia,
maata,
jolla on
nimetön kaiku
.
ja onko
se intohimoa,
kun hengitys
.
maistaa kielellä
mettä,
ihmistä, jonka
loputon huuto
hakee laukeamisen
rajaa
.
muistoa,
johon palata,
kun vallasta
ja kunniasta
taistellaan
.
tummien pilvien
keräämiä
vihan kieliä
.
karkottamaan
ymmärryksen,
tuhon ja alistamisen
vastakohtaisuudet
.
kuka taluttaa ketä
.
katson silmiä,
käsien liikkeitä
voidakseni
lukea
.
täyttääkseni
janoni
vapaudesta
.
uhraten
näköalani
uskollisuuden
.
päästäkseni
syvemmälle
levottomuutta
.
mitä täydelliset huulet
ja hymyn kare
uskottelevat
paratiisin olevan
.
taistelua
voimassa ja
heikkoudessa
.
suudella toivoni
ja
kaipaukseni
tuskaa
.
jotta ilo ja riemu
olisivat lohtunani
viisaudessa valita
tie vajavaisuudelleni
.
liekki, joka
häätää pelon
ja tyhjyyden
.
synnyttää
murusia, jotka
olisivat vastakohtia
pohjattomuudelle
.
näköalattomuudelle, jota
luulen uskonnoksi
.
kohtalon
vapahtajaksi,
vapauttajan miekka
käsissään
.
rukoillen anteeksiantoa
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
rakkauden uskontoni
on väärä,
valheellinen
saalistaja
.
kylmyys palaa
iholleni,
sokeus mieleni
sopukoihin
.
olen taas lähtöpisteessä,
pimeän
houkutuksia vaille
.
painaen suuta
suulle,
etsiäkseni viattomuudelle
nimeä
.
maailmaan,
jossa rakkaus
tekisi meidät
ehjäksi
.
olisi
tyhjänpäiväisyyttä
enemmän
.
näköala, joka
riuhtomisesta huolimatta
kestäisi
intohimon myrskyt
.
levottomuuden aallot
murtumatta,
osaten asettua
.
kerraksi,
hajottaa ja hallita
rikki mennyttä
ihmistä
.
uuteen huomiseen
.
uuteen elämään
.
tekemään meistä
rakkauden palvelijoita,
ettemme kuolisi
jokaisen
rakkaudenteon jälkeen
.
sieluttomuuttamme
.
vaan sitä seuraisi
elämää ylläpitävä
levottomuuden tuoksu
.
intohimoa kasvaa
näköalattomuuden suota
suuremmaksi
.
.
.
.
.
.
.
.
olisipa kerran
elämäni sivu
ja
kasvoillani
sielu unohdetun
.
haaveineen ja pelkoineen
.
kaulavaltimolla
leiskuvat sanat
.
sellainen elämä
jonka jokainen haluaisi
sen olevan
.
rakkautta enemmän
kuin sitä
jaksaa
kaatumatta kantaa,
juomatta juoda
.
olipa kerran
.
vaan se
kaikki
häipyi
lämpöön rinnan
.
satuun,
hapuillen kättä
.
kantaen huulillaan
öisen suudelman
humalan makua
.
olisipa kerran
nimeni mun
.
.
https://www.youtube.com/watch?v=Oxj2JMMLXys
omaan
maailmaani
.
miten korkealta
kaikki näyttääkin
pieneltä
.
sähiseviltä
ääriviivoilta,
jotka tuovat
väristyksiä
tuntoaisteihini
.
epätodellisuuden
lumeita
.
luotaantyöntäviä
hikikarpaloita
kaiken karuudesta
.
voisinko hengittää
tuota
vinoutunutta
syyllisyyttä
.
pystyäkseni
myymään
.
muutakin kuin
pelkkien pehmeiden
poskien ja
ikuisen auringon
unelmaa
.
nyrkkiin
puristettua inhoa
.
sellaista, joka
syleilisi
pimeyttään
ja haluaisi suudella
.
nuolla
toista satua,
elämääni
.
palaa
suurta kiveä,
jota en jaksanut
kantaa
.
hengittämääni
yksinäisyyden
elohopeaa
.
saaden
aikaan
unien voiman
illuusioita
.
valmistellen
mieltäni taisteluun
.
.
.
.
.
.
.
.
rakastanko,
rakastanko riittävästi
.
koko sydämelläni
.
yksinäisiä huulia,
maata,
jolla on
nimetön kaiku
.
ja onko
se intohimoa,
kun hengitys
.
maistaa kielellä
mettä,
ihmistä, jonka
loputon huuto
hakee laukeamisen
rajaa
.
muistoa,
johon palata,
kun vallasta
ja kunniasta
taistellaan
.
tummien pilvien
keräämiä
vihan kieliä
.
karkottamaan
ymmärryksen,
tuhon ja alistamisen
vastakohtaisuudet
.
kuka taluttaa ketä
.
katson silmiä,
käsien liikkeitä
voidakseni
lukea
.
täyttääkseni
janoni
vapaudesta
.
uhraten
näköalani
uskollisuuden
.
päästäkseni
syvemmälle
levottomuutta
.
mitä täydelliset huulet
ja hymyn kare
uskottelevat
paratiisin olevan
.
taistelua
voimassa ja
heikkoudessa
.
suudella toivoni
ja
kaipaukseni
tuskaa
.
jotta ilo ja riemu
olisivat lohtunani
viisaudessa valita
tie vajavaisuudelleni
.
liekki, joka
häätää pelon
ja tyhjyyden
.
synnyttää
murusia, jotka
olisivat vastakohtia
pohjattomuudelle
.
näköalattomuudelle, jota
luulen uskonnoksi
.
kohtalon
vapahtajaksi,
vapauttajan miekka
käsissään
.
rukoillen anteeksiantoa
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
rakkauden uskontoni
on väärä,
valheellinen
saalistaja
.
kylmyys palaa
iholleni,
sokeus mieleni
sopukoihin
.
olen taas lähtöpisteessä,
pimeän
houkutuksia vaille
.
painaen suuta
suulle,
etsiäkseni viattomuudelle
nimeä
.
maailmaan,
jossa rakkaus
tekisi meidät
ehjäksi
.
olisi
tyhjänpäiväisyyttä
enemmän
.
näköala, joka
riuhtomisesta huolimatta
kestäisi
intohimon myrskyt
.
levottomuuden aallot
murtumatta,
osaten asettua
.
kerraksi,
hajottaa ja hallita
rikki mennyttä
ihmistä
.
uuteen huomiseen
.
uuteen elämään
.
tekemään meistä
rakkauden palvelijoita,
ettemme kuolisi
jokaisen
rakkaudenteon jälkeen
.
sieluttomuuttamme
.
vaan sitä seuraisi
elämää ylläpitävä
levottomuuden tuoksu
.
intohimoa kasvaa
näköalattomuuden suota
suuremmaksi
.
.
.
.
.
.
.
.
olisipa kerran
elämäni sivu
ja
kasvoillani
sielu unohdetun
.
haaveineen ja pelkoineen
.
kaulavaltimolla
leiskuvat sanat
.
sellainen elämä
jonka jokainen haluaisi
sen olevan
.
rakkautta enemmän
kuin sitä
jaksaa
kaatumatta kantaa,
juomatta juoda
.
olipa kerran
.
vaan se
kaikki
häipyi
lämpöön rinnan
.
satuun,
hapuillen kättä
.
kantaen huulillaan
öisen suudelman
humalan makua
.
olisipa kerran
nimeni mun
.
.
https://www.youtube.com/watch?v=Oxj2JMMLXys
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.