Tänään ilta-sanomissa oli taas lohdutonta luettavaa. Äiti oli menettänyt pienokaisensa tulipalossa, 1- ja 2-vuotiaat veljekset. On varmasti ollut sanoinkuvaamattoman kauheaa nähdä rakkaiden lasten katoavan liekkeihin voimatta tehdä mitään. Rukoilen voimia ja jaksamista pienokaisensa menettäneille vanhemmille, suru ei varmasti hellitä koskaan.
Kauhea suru
Serafin
5960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei. vihdoinkin löysin jonkun kirjottavan aiheesta mikä muhun myös sattuu. tunsin tämän perheen, lapset on samanikäsiä ku mun omat. äidin olen tuntenut n.15vuotta. ei ole pitkään aikaan olla oltu missään yhteydessä, asumme eri kaupungeissa ja nyt suututtaa kun en ole edes soittanu. olisin halunnut nähdä pojat vielä. iloisia lapsia. ja ihana äiti. paras mahdollinen. toivotaan vaan kaikki että äiti jaksaa. toivottavasti näen hänet joku päivä. en ole nyt saanut soitettua hänelle, hän varmaan tarvitsee ystävää mutta ehkä parin päivän päästä. levätkää pojat rauhassa.
Sanotaan, että ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kestää.
Sanonta, ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, ei mielestäni pidä paikkaansa.
Minua lohdutettiin syöpä-diagnoosini jälkeen tuolla lauseella...
Menehtyneiden lasten vanhempia se tuskin lohduttaa. Tätini menetti poikansa ja hänen mukaansa se on pahinta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut (nyt 70-v.). Voimia vanhemmille.
Onko tämä se sama tapaus, josta äiti on nyt pidätettynä epäiltynä palon sytyttämisestä?
En ollut uskoa kun näin pidättämis uutiset. Kuinka joku voi tehdä jotain niin kauheaa omille lapsilleen. Kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisen elämästä sillä lailla, vaikka itsellä olisikin vaikeaa...lapset olisivat silti voineet elää ihanan elämän, kasvaa aikuisiksi, mennä naimisiin ja saada omia lapsia. Nyt he ovat poissa.