Minun elämäni muuttui viime vuoden lokakuussa, kun uusi rakkaus astui elämääni yllättäen.
Olen ollut naimisissa 23 vuotta. Lapset on kasvatettu, elämä tasaista ja tyyntä. Koskaan en ollut vaimoani pettänyt.
Sitten tapasin työmatkalla naisen. Rakastuin oikopäätä. Millekään muille tunteille, saati järjelle ei ollut sijaa. Rakastuin kiihkeästi ja rakastan häntä edelleen sydän roihuten.
Tunne on molemminpuolinen.
Olemme molemmat naimisissa. Päätimme pitää suhteemme salassa, kun muut ratkaisut tuntuivat niin vääriltä. Aluksi kaikki onnistuikin hyvin.
Nyt minä en enää jaksa/voi jakaa häntä perheensä kanssa. Polttava ikävä ja kaipaus repii mieltä aina kun olemme erossa. Aluksi se ikävä oli vain kutkuttava ja miellyttävä tunne, kunnes muuttui piinaksi.
Helvetinmoinen tilanne. En kestä olla hänestä erossa, enkä kestä ajatusta että tuottaisin pahaa mieltä perheelleni ja hänen perheelleen.
Rakkauden tunne ei ole yhtään laantunut, kasvanut vaan.
Olen ollut naimisissa 23 vuotta. Lapset on kasvatettu, elämä tasaista ja tyyntä. Koskaan en ollut vaimoani pettänyt.
Sitten tapasin työmatkalla naisen. Rakastuin oikopäätä. Millekään muille tunteille, saati järjelle ei ollut sijaa. Rakastuin kiihkeästi ja rakastan häntä edelleen sydän roihuten.
Tunne on molemminpuolinen.
Olemme molemmat naimisissa. Päätimme pitää suhteemme salassa, kun muut ratkaisut tuntuivat niin vääriltä. Aluksi kaikki onnistuikin hyvin.
Nyt minä en enää jaksa/voi jakaa häntä perheensä kanssa. Polttava ikävä ja kaipaus repii mieltä aina kun olemme erossa. Aluksi se ikävä oli vain kutkuttava ja miellyttävä tunne, kunnes muuttui piinaksi.
Helvetinmoinen tilanne. En kestä olla hänestä erossa, enkä kestä ajatusta että tuottaisin pahaa mieltä perheelleni ja hänen perheelleen.
Rakkauden tunne ei ole yhtään laantunut, kasvanut vaan.
Vastaukset 45
Vanhimmat
jotenkin huvittavalta kuunnella aikuisen ihmisen suusta noin ääliömäistä vuodatusta, sie tiijjät varmasti itekkii, että vain sinun se ratkaisu on tehtävä - puoleen tai toiseen.
Tai heitä arpaa.
harmi jos joltakin tunteet latistuu iän mukana.Jää paljosta vaille!
sannoovathan ne kyllä, ettei se rakkaus ou mikkää peruna...
noin pönttöä miestä ei ole syntynytkään tähän maailmaan.
Jonkun hömerehtivän muijan novellia!
sana-lorsua?Kyllä vaan voi mieskin rakastua keski-iässä että on jopa valmis hylkäämään perheensä.Vai onko kukaan kuullut tallasta.
Tuohan on ihan arkipäivää Suomessa!
Erotaan ja mennään uudelleen naimisiin.
mitä harvinaista ja kummasteltavaa tuossa nyt on?
Tuollaisista tunteista ne erot lähtee.
ihmetellä,miten jotkin on vuosikymmeniä saman kanssa!Se on jo taitolaji!
kestävyyslaji, tuo "ylipitkä" yhdessolo/avio. Vai liekö mielen tylsyyttä? Harvassa lienee ne parit, joiden olo on yhtä auvoa vielä 10-15 v:n jälkeen, vai?
olleet jo yhdessä 35 vuotta ja suhde sen kun paranee,pitää vain ottaa huomioon puolin ja toisin niin sillä pysyy ja paranee suhde.Lapset on jo olleet maailmalla pitkään niin voi elää vapaasti ja nauttia toinen toisesta ja toteuttaa niitä mitä nuorena jäi vain haaveeksi eikä ollut aikaa niin paljon toiselle,näin pitkän yhdessä olon jälkeen tuntee toisensa perinpohjaisesti.
Minulle kävi samoin, tosin olin se petetty osapuoli. Mieheni löysi toisen 23 v:n jälkeen. Erosimme. Teet niin tai näin tuotat kuitenkin paljon tuskaa perheellesi ja rakastettusi perheelle. Sillä luuletko, etteivät perheenne saa koskaan tietää asiasta? Jos ihan oikeasti et halua tuottaa tuskaa muille kuin itsellesi ja rakastetullesi, lopeta suhteenne. Älkääkö koskaan kertoko perheillenne suhteestanne. Mutta ei sekään mikään tae ole. Kyllä pitkäaikainen elämänkumppani huomaa, jos toinen on erityisen onnellinen tai onneton.
tuo sana,lopeta on liian helppo-käytäntö on toinen,ei sitä niin vaan voi kun on rakastunut.
Ihmisen mieli on arvoituksellinen. Ei ole on/of nappulaa, josta vääntää rakkauden pois päältä tai päälle.
Niinkuin tuolla aikaisemmin joku totesi, sellaista sattuu Suomessa.
Ihmiset rakastuu, eroaa ja solmii uusia liittoja. Jotenkin itsestäni tuntuu, että paras on, jos rakastaa ihan silmittömästi toista, niin kaikkien osapuolten kannalta on parasta silloin lyödä hynttyyt yhteen. Miksi riutua vuosikaudet huonossa suhteessa, jos oven takana on ihminen jota rakastaa? Velvollisuudesta?
Älä päästä käsistäsi ihmistä, joka on tullut noin rakkaaksi. Muuta en osaa sanoa.
niin ei kenenkään tarvitse tuhlata elämää olemalla velvollisuuden tunnosta ihmisen kanssa jota ei rakasta.
Samaa mieltä olen minäkin, vaikka minut jätettiin. Mutta Karin on syytä muistaa, että jokainen osapuoli tulee saamaan jonkinlaisen haavan, siitä ei voi välttyä. Eikä sen takia tule jättää kipeitäkään ratkaisuja tekemättä tai elämä jää elämättä.Haavat paranee aikanaan, ja uskon että jos vaimosi tietäisi rakkaudestasi, hän väistyisi ja antaisi sinun mennä. Ei ketään väkisin voi pitää. Perheenjäsenenne toipuvat aikanaan elämään omaa elämäänsä. Tuska helpottaa ajan myötä. Paljon työtä se vaatii, mutta siitä selviää. Älä pelkää kipua!
en voinut väkisin pitää miestäni minäkään kun hän rakastui siinä ei puheet auttaneet vaikka kaikkemme tehtiin.Nyt kun rytäkästä pääsin jaloilleni,tajuan että se vatsa tuskallista olisi ollut jatkossa jos väkisin olisin häntä pitänyt jo pystyyn kuolleessa avioliitossa.Aika haavat parantaa ja ahdistuksessa on elämä kurjaa.
joka on todella ystäväsi, hän näkee mistä kaikesta joudut luopumaan uuden rakkauden vuoksi.
Hän pystyy tarkastelemaan asiaa ilman tunteita ja antaa sullekkin ehkä uusia katsantokantoja.
Olen itse joskus naimisissa ollessani joutunut samaan tilanteeseen. Kun huomasin että elämä oli liian piinallista, katkaisin välit, vaikka sieluun sattui niin että luulin kuolevani.
Nyt on uusi elämä ja hyvä mieli kun ajattelen että ex-rakastettuni perhe säilyi ehjänä ja lapsenlapset saivat pitää rakastamansa ukin lähellään.
Olisko niin että ihminen valitsee itse rakastaako jotakuta vai ei. Vai pamahtaako rakkaus kuin salama kirkkaalta taivaalta, jotenkin yliluonnollisesti? En ihan jaksa uskoa tähän. Aika vain oli otollinen ja tunsit tarvitsevasi muutosta elämääsi. Nyt on sitten tilinteon aika ja katsoa kumpi vaakakuppi painaa enemmän.
varmaankin tämän vastauksen.
Paljon voi itse tehdä valintoja, voi alkaa ruokkia intohimon tunteita ja voi nämä tunteet myös suunnata johonkin muuhun.
Hyvin harvoin on tällaisissa suhteissa loppujen lopuksi kyse jostakin "korkeammasta rakkaudesta", intohimo ja kemiat vaan pelaa "tavallista" paremmin.
Näin kirjoittaa nyt onnellinen nainen, jonka sydän sykkii lämpöisesti ja kiihkeästi eräälle itäsuomalaiselle miehelle.
Oletko varma, että tunteesi on rakkautta? Alussa intohimo voi sokaista niin, että sitä tunnetta kuvittelee rakkaudeksi.
Itse olen kokenut,(kauan sitten) että se tunne mitä luulin rakkaudeksi, osoittauttuikin muutaman kuukauden kuluessa pelkäksi intohimoksi. Toisinaan se "kielletty hedelmä" houkuttaa, enemmän kun tuttu ja turvallinen elämä.
Kauan aviossa olleena kerronpa omasta liitostani, joka koki samantyyppistä kuin Kari nyt.
Kymmenen vuotta sitten mieheni toi eteeni yllättäen nuoremman naisen. Kertoivat menevänsä yhteen, kun ovat löytäneet toisensa ja aidon rakkauden. Minun tulisi lähteä yhteisestä kodista, olin siinä liikaa.
Kummasti heräsi leijonaemo kuoreni alta ja päätin taistella asian eteen. Näin, että miehen tilanteessa oli kysymys ikäkriisistä, nuori nainen oli pokannut hyvän sauman. Järkipuheet eivät auttaneet alkuun, ystävät ja ammattiauttajat koettivat puhua järkeä. Mutta se kolme kuukautta, minkä sanotaan intohimon kestävän kuumimmillaan, tuli apuun ja laukaisi tilanteen. Nuori nainen väsyi odottelemaan ja vältyimme erolta.
Se millaisena avioliittomme jatkui, olikin sitten toinen juttu. Opiksi oli kaikille, paitsi sille naiselle, joka on nyt kymmenen vuoden aikana kolmannessa avoliitossa. Kypsyyttä ratkaisuun tarvitaan, teet niin tai näin. Omien nautintojen sijaan voi olla järjenkäyttö eräs ratkaisu. Vasta myöhemmin voi katua kumpaakin päätöstä, jäinkö vai lähdinkö.
Et kertonut, korjaantuiko liittonne? Kiinnostaisi kuulla, kuinka usein tällainen paikattu liitto on onnellinen. Pystyykö petetty puolisko unohtamaan ja katkeroituuko se osapuoli, joka oli lähdössä uuteen suhteeseen?
NAUTI TÄYSIN MITÄ ON KOSKA HUOMISTA EI TIEDÄ MITÄ TUOPI OLE RAKASTETTU JA RAKASTA SÄÄKIN HÄNTÄ
OLEN KOKENUT SAMOIN
Rakkaus on mahtava asia. Sille ei mitään voi. Se tulee ja ottaa valtaansa. Olen sitä mieltä, että rakkauskin kuolee joskus. Jos on onnellinen toisen kanssa, miksi ihmeessä kituuttaa vuosikymmenet kuluneessa liitossa, jossa kumpikaan ei ole onnellinen.
Merkillistä, että kun mies kirjoittaa tänne palstalle tällaisesta asiasta, niin epäillään että se on "naisen horinoita". Kun nainen kirjoittaa, niin seurauksena on valtava ryöppy kannanottoja, miten miehet on "roistoja, jotka pettävät".
Mutta kiistos vastauksista.
Noin se menee, niinkuin Kari kirjoitit.
Ottakaa välillä järki käteen (mikä järki tuossa tilassa). Kerratkaa ja verratkaa taloudellisia kysymyksiä lapsia unohtamatta. Mieti mikä tuossa uudessa saattaisi leipäännyttää samoin, kuin nykyisessä kumppanissasi. Mun mielestä tuo tilanteenne on niin herkullista, ettei sen soisi muodostuvan arjeksi. Oikeudenmkaisuutta kaikille osapuolille.
Kuuleppas Kari, rikkoa koti ja oman puolison tunteet on aivan vaarin, teki sen mies tai nainen.
Tuo mita tunnet ulkopuolista kohtaan on tuhlattua energiaa.
Mieti sen sijaan mita sinun pitaisi tehda ohjataksesi nuo ajatukset ja tunteet puolisoasi kohtaan. Henelle ne kuuluvat!
Oma puoliso saattaa tuntua turvalliselta ja ah.. niin tutulta, kuitenkin nyt sinulla on elamasi tilaisuus uudelleen sytyttaa valillanne palava liekki oikeaan roihuun; liekki joka on vuosien satossa tottunut palamaan kauniisti ja tasaisesti lammittaen kaikkia ymparilla olevia.
Joten voitat niin paljon enemman kun jatat ulkopuolisen omaan oloonsa repimatta hanen perhettaan ja kohdistat mielenkiinnon sinne minne se kuuluu.
Kylläpä elämä olisi yksinkertaista, jos se menisi noin. Järki vaan käteen ja ajattelemaan, että oma puoliso on kuitenkin se rakkaampi ja mukavampi.
Miten sen teet, jos sydämesi on muualla. Oletko koskaan ollut rakastunut???
Tottakai olen! Ensimmaisen kerran kymmenia vuosia sitten ihmiseen joka vastasi tunteisiini samalla mitalla. Tama sama ihminen on puhaltanut kanssani samaan liekkiin kaikki nama vuodet. Joskus liekki on palanut hiukan pienemmin, silloin jompi kumpi on puhaltanut kovempaa kunnes yhteinen liekki on taas sopuisasti leiskunut.
Onneksi olkoon. Sinulle on sattunut kohdallesi Elämäsi Rakkaus ensimmäisellä kerralla!
Kerran näin 8-kymppisen pariskunnan kävelevän käsi kädessä. Silloin ajattelin, että vau.
Ja he olivat olleet naimisissa 60 vuotta : )
Mutta kyllä harvempia noin lykästää!
Noinhan se on minustakin. Jos rakkaus sammuu, se sammuu. Ei siinä auta vaikka kuinka liekkiä puhaltaa. Ja jos uusi rakkaus on tullakseen, se kannattaa ottaa vastaan. Ei rakkautta roskiin voi viedä.
Itse olen kokenut elämässäni suuren muutoksen.
Olin naimisissa 20 vuotta ja jokseenkin aina mieli oli masennuksen puolella. Oli koti, mies ja lapset. Tietysti oli paljon mistä olin onnellinen. Mutta koko ajan tuntui kuin olisin vieraan kanssa naimisissa, henkinen yhteys oli tosi vähäistä ja asioista ei puhuttu.
Sitten minäkin löysin työelämään palattuani uuden rakkauden. Siitä on kohta kymmenen vuotta, mutta ne ovat olleet ONNELLISIA vuosia kaikki. Tuottihan se tuskaa aluksi, itselle ja muille, kun kerroin mitä oli käynyt. Mutta ihmiset tottuivat ja loukatutkin osapuolet löysivät uuden elämän. EX-miehenikin on varmasti nykyään paljon onnellisempi kuin minun kanssani.
Joskus se vain on näin.
Joskus pitää ajatella itseäänkin. Miten itse olisi onnellisin. Ei kannata "uhrata" elämää vanhassa liitossa, jos kaikki on päin männikköä.
Mitä päästin rakkaani menemään kun lapset olivat murroiässä. Asetin heidät kaiken edelle kuten kuuluu tehdä. Nyt he ovat lentäneet ympäri maailmaa. Elän siinä kuluneessa liitossa, jonka valitsin lasten vuoksi.
katkeroitunut ja näkyykö se arjessasi miten?
En tiedä kuinka paljon katkeroituminen ulos päin näkyy. Olen aika hyvä peittämään mielialoja. Mutta sisällä päin se tuntuu joka päivä.
Olet todella vaikeassa tilanteessa, mutta ennenkuin teet mitään hätiköityä mieti tarkkaan, mitä olet tekemässä. Kaksi perhettä rikkoutuu. Lapset kärsivät aina, jopa vaikka olisivat aikuisiakin. Tiedän sen työni puolesta. Ja toiset osapuolet. Olette yhdessä olleet niin kauan, joten varmaan sen varaan on turvallisempaa rakentaa... Niin usein ne uudet lemmet roihahtaa, mutta sammuvat myös yhtä nopeasti, senkin tiedän työni puolesta todeksi. Kun arki koittaa, niin ollaan tulossa entisen luo takaisin, mutta aina hän ei enää huolikkaan. Kehoitan todella miettimään tarkkaan, onko rakkautesi kaiken sen tuskan arvoista mitä tuotatte monelle syyttömälle osapuolelle. Sanonta vanhassa vara parempi, pitää yllättäen usein paikkansa, hetken huumassakin.
Moi!
Tuo siun viesti kuulostaa ikävästi samalta kuin yhden miun tutun. Sille kävi silleen, että oli monta vuotta suhteessa naiseen, jota rakasti- ja se kuultiin myö kaverit jatkuvasti, mutta oli naimisissa. Sopivat viiiimein, että nyt tästä on tultava loppu, ja että mies ekkuna ottaa eron ja tää naispuolinen sitten. Joka sit teki oharin.. Tarkotan sitä, että nyt tämä mies on vailla sitä kotia, ja vailla sitä naista, jota niiiiin ylikaiken rakasti. Koetin sille selvittää, että se oli sille naiselle mukavaa, vaan niin kauan kun se oli kiellettyä. Sitten kun se olis ollu sallittua, siitä ois menny hohto. Ja näin se vaan oli. Sillä oli kohta toinen, varattu sekin, muuten ei ois voinu ikinä uskoo. Että, elä oo lian sinisilmänen, ja kaikkee hyvää muuten!
Sinulla on vain tuo monen kohdalle osunut villitys.
Anna mennä ohi vaan.
löytyy mielestäni vain sillä, että kuuntelee itseään todella tarkkaan.
Sitä lopulta, vain itse tietää, mitä toinen itselle merkitsee.
Syvän ja aidon rakkauden rinnalla, talot ja tavarat tuntuvat kovin vähäpätöisiltä asioilta, ja vaikka lähimmäisten satuttaminen itseen sattuukin, niin sisimmässään tietää, että se ei tule itseä kuitenkaan tappamaan. Ja ennenkaikkea tietää, että niinä vaikeina hetkinä ja aikoina, saa voiman kestää siitä, että voi pitää kumppaniaan kädestä.
Sen varaan ratkaisuaan ei voi jättää, että tukea saisi keneltäkään ulkopuoliselta. Jokainen ratkaisusi kyseenalaistaa. Osa siksi, että eivät koskaan itse ole rakastaneet ja osa siksi, että kokevat turvallisuuden rakkautta tärkeämmäksi. On myös niitä, jotka painiskellessaan oman kateutensa kanssa siitä, että eivät itse ole kokeneet sellaista rakkautta, näkevät mieluusti toisenkin onnessa jotain likaista.
Luulen, että tämä tänne kirjottama juttusi, on osa tuota itsesikuunteluprosessia ja ehkä myöskin tapa, purkaa sitä ahdistusta, mikä näin suureen asiaan ja ratkaisuun liittyy.
Kaikkein tärkeintä, lienee kuitenkin se, että puhut ja puhut ja puhut, tästä asiasta tämän rakkaimpasi kanssa. Kysehän on teidän yhteisestä ratkaisustanne. Puikaa keskenänne kaikki ahdistukset, pelot, uhkakuvat, ristiriitaiset tunteet jne. Koska silloin myös opitte tuntemaan toisenne heikkoina.
Jos suhteenne kestää sen, ja silti haluatte olla yhdessä, ei sillä mitä muut ajattelevat, ole enää kovinkaan paljoa merkitystä ja kykenette ratkaisussanne toimimaan niin, että minimoitte toisten tuskan.
Teitpä lopulta mitä tahansa, muista tehdessäsi:
-Kuka kiduttaisi ansassa olevaa kettua, leikkaamalla jalkaa irti säie säikeeltä. Parempi on tehdä niin yhdellä viillolla.
Se uusi rakkaus on loppuelämäsi ehkä suurin päätös. Se vie onneen. Tai onnettomuuteen.
Kukaan ei tiedä huomista, on kuunneltava sydämensä ääntä. Ei sinua kukaan neuvoa voi. Kukaan ei tiedä mitä sinun on tehtävä.
selviää onko sydämmessä vikaa...
näin kävi minulle myös ,mutta leskimieheen rakastuin en voi elää ilman häntä päiväkään kyllä 50 voi seota rakaudesta
Ei katso ikää tuo rakastuminen :- )
Minäkin olen huikean rakastunut.
Ja samaa sanoi tyttöni 6-vuotiaasta hoitolapsestaan, joka on rakastunut yhteen ekaluokkalaiseen poikaan.