Onko muilla samoja tuntemuksia kuin minulla? Odotin kovasti eläkkeelle pääsemistä ja muuttoa takaisin synnyinseudulleni. Nyt olen sitten eläkkeellä ja minun pitäisi olla tyytyväinen ja onnellinen, mutta tunnen usein vain tyhjyyden tunnetta. Kävelylenkit ovat onneksi tuoneet vähän piristystä. Mistä saisin taas elämäniloni takaisin?!
Eläkkeelle siirtymisen jälkeinen tyhjyyden tunne
plus63
39374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Muutto takaisin synnyinseudulle, suurin virhe mitä ihminen voi tehdä.
Miksi: Siellä ei ole enää yhtään tuttua "näin monen vuoden jälkeen".
Tuttujako?
Rollaattoreiden parkki rivit hautausmaan portilla kertovat ihan muuta. Samoin nimet hautakivissä - tuttuja on pilvin pimein. Ken maailmalle onkin mennyt, he ovat palanneet tavalla tai toisella. Itsekin tiedän kovin monta "arkku-paluumuuttajaa".
Tulet saamaan toinen toistaan hohdokkaampia kertomuksia auvoisesta onnesta ja ohjeita sen saavuttamiseksi.
Valikoi parhaat!
No kolmen kuukauden päästä koittaa se "ilon hetki". Saas nähdä miten se vapaus alkaa ja jatkuu. Mitään suunnitelmia eikä odotuksia minkään suhteen ei ole tehty, pitäiskö tehdä vai ei, tiedä sitten.
Tuskin minäkään synnyinseudelleni muutan, mutta pääkaupunkiseudulta ainakin pois, ei ole ihmisille tarkoitettu paikka.
Arkeen pitää sisältyä normaali " huusholli " . Viihde onkin juttu erikseen , ehkäpä hakeutuminen toisten eläkeläisten rientoihin . Sinä elät nyt omaa elämää josta duunin tuomat kontaktit ovat poissa . Aikaa aikaa siitä se
Olen onnellinen eläkeläinen. Ei ole kertaakaan tullut ikävä töihin. Aika kuluu liiankin nopeasti, välillä ihmettelen kuinka ehdin tehdä kaikkea työn lisäksi kun nyt tahtoo aika karata käsistä.
Parasta mitä tiedän on kiireettömät aamut, saa nukkua rauhassa miten kauan haluaa ja valvoa vaikka aamuyöhön. Iloni ovat vaatimattomia, mutta arjen pienistä hetkistä elämän onni tulee.
Tuo ajan liian nopeasti kuluminen minullekin oli eläkkeellejäämisessä hienoinen pettymys.
Olin kuullut jo eläkkeellä olevien valittavan ajan pituutta ja olin hyvilläni, että sitten minullakin tulee olemaan aikaa vaikka mihin.
Eipä se niin mennyt. Nyt ihmettelee, miten sitä on joskus joutanut käymään töissäkin.
Mieti mikä sinua kiinnostaa ja ala sen mukaan järjestellä harrastuksiasi. Harrastukset tuovat mukanaan saman henkisiä kavereita.
Minä aion jatkaa työntekoa osa-aikaisena eläkkeelle pääsyn jälkeen niin pitkään kuin voimia riittää. Olin pitkään kotiäitinä lasten ollessa pieniä, joten työnteko on minulle hyvin tärkeää juuri varmaan sen vuoksi. Ja se myös lisää eläkkeen määrää.
En ole vielä hakenut eläkkeelle, mutta olen eläkeputkessa eli en putoa enää ansiosidonnaiselta. Olen myös ollut pitkään aikanani kotiäitinä, joten eläke jää pieneksi. Kansaneläkkeen lisäosaa aletaan maksaa vasta 65-vuotiaana ja olen kohta 64-vuotias.
Otetaanko tämän ikäisiä esim. julkiselle sektorille osa-aikatöihin, vai millaisiin osa-aikatöihin olet ajatellut mennä? Onkos nykyään yli 60-vuotiaille korvamerkittyä työllistämisrahaa? Olen kuitenkin vielä virkeä ja nuorekas ihminen ja tulen hyvin toimeen nuortenkin ihmisten kanssa.
Lähdetään kaikki sinne Portugaliin, perustetaan suomikerho. Uidaan Atlannin aalloissa ja juodaan Vinho verdeä.
Kannatetaan! Milloin lähdetään oikein koko tiimi.
Potkitaan rantaa ajautuvia ruumiita hieman sivummalle ; (
Ei niitä Atlannin puolelta tule, Välimerestä ehkä.
Eikös kadonneen Malaysia Airlinesin lento MH370 lentokoneen osia oleteta löytyneen aivan eri suunnalta kuin oletettiin?
Kyllä. Osia on löytynyt. Mutta ei läheltäkään Eurooppaa.
Mitä tulee Savulihoihin eivät ole niin tyhmiä, että alkaisivat Atlantin kautta valloittaa Eurooppaa.
Tosin poikkeuksiakin on. Rullaturpia on ajautunut Kanarian saarille. Mutta he kuuluvat eri gentreen ja matkustusluokkaan, kuin nuo kumiveneissä tunkeilijat.
Ei mikään tapahdu hetkessä. Ota aikaa ja tutustu pikkuhiljaa muutoksiin. Mulle sattui eläköitymisen aikoihin myös yksi elämäni suurimmista muutoksista. Ja muuttokin, mutta ei synnyinseudulle. Olen luonut uuden elämän. Eniten uusia tuttavuuksia ja toimintaa on tuonut paikallinen eläkeläisyhdistys. Yksityiselämän tilanne on sellainen, että puuhaa riittää. Voi valita, mitä tekee.
Työasiat kun menettävät merkityksensä, jää paljon tyhjää tilaa. Päähänkin, ei ole työelämän aivovoimistelua,pähkinöitä purtavaksi.
Työelämä pitää ihmisen pienessä paineessa, se vie eteenpäin.
Nyt se liikkeellepaneva voima puuttuu, olet nyt oman itsesi herra, johtaja.
Olet johtaja ja alainen:)
Kyllä varmaan moni on tuntenut samoin.
Täällä voit pyöriä aamusta iltaan kun tulet riippuvaiseksi palstaan voit ottaa nukkuma ajastakin hyvä että syömään kerkiät.
Tässähän voi syödä samalla.
Minä istun mukavasti nojatuolissa netillä ja tässä voi välillä vetäistä penet torkutkin, kunhan osaa erottaa sitten, mikä oli palstalta luettua ja mikä unta, ettei törmää vastaamaan sellaiseen, mitä tänne ei ole kukaan kirjoittanutkaan.
Muista myös. Syömisestä ja leivästä ei ole yhtään avausta lähi ajoilta.
Noh. Muutitko takaisin synnyinseudulle vai jämähditkö eläkeläisen keinutuoliin?
Hirveesti on sulle vastattu. Portugali ois ehkä hyvä. . Mut..aattelin.. ehkä haluaisit ystävän? Ihmettä voit odottaa. . Voisin olla sun ystävää. . Koto paikka on pettymys.. . Jaa..Miksikö? Minäkin tarvitsisin ystävää. No aattelin.. ei ole kyse mistään pervosta. . Olen nainen Suomen rannikolta. Voisin olla ystävä?
Rannikolta myös, mukava , raitis, siisti mies.
Ystävystyisimmekö ?
Lie sangen yleistä, että kun joku elämänprojekti tulee päätöspisteeseen esim. nuorena opiskelut sitä seisoo hetken ikäänkuin tyhjän päällä. Eläkkeelle siirtyminen ei tuottanut minulle vaikeuksia. Tosin nykyisin joskus kun katselen työpaikkailmoituksia herää outo tunne, hakisiko tuota työtä ; )
Työeläkeikä täyttyy loppulomien kanssa kolmen kuukauden päästä. Olin jo ajatellut pyynnöstä jatkaa mutta tässä säästötilanteessa esimies todennäköisesti muuttaa mielensä ja hyvä niin, kyllä nuorille pitää työtä olla.
En koe pääseväni eläkkeelle, joutumista on lähellä. Nyt jo harrastan paljon, en edes viitsi luetella yhdistyksiä joissa toimin, on lapsenlapset ja liikunnat. Energiaa piisaa.
Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin ja juuri tuo tyhjyyden tunne tullee minuakin kalvamaan. Työ on ollut niin tärkeä, motivoiva ja iloinen asia. Hyvä että toiset osaavat nauttia eläkkeellä olosta, minä en taida kuulua heihin. Olen etsinyt alani keikkatöitä, mutta ei ole tärpännyt. Vain työn kautta tunnen itseni arvokkaaksi ihmiseksi, enkä voi sille mitään, se on pitkälti kasvatuksen tulos, jota en osaa pitää vääränä. Saa moittia asennettani. Iloa en eläkkeelle pääsemisestä tunne.
Aloittajalle;
Kun työ on meille, jo ajankäytön kannalta, merkittävä osa elämää, se myös yhteisö ja määrittää identiteettiämme.
Ei ole mitenkään ihmeellistä, että tyhjyys on yksi tuntemuksista tietyn hämmennyksen lisäksi. Varmasti on aloja, joista jäädään eläkkeelle jopa helpottuneina, mutta jos työ on kovasti palkitsevaa, luopuminen on prosessi, joka vie aikansa. Eläkeläinen sanalla on harmaan värinen massaleima, mikä on mielestäni nykyisellään täysin väärä.
Elämä on vaan elettävä, millaiseksi se muotoutuu on valinnoistasi kiinni.
Yhdistysaktiivina kehotan toimimaan aktiivisesti jossain sopivassa yhdistyksessä. Tämä ikäluokka osaa jo käyttää tietokonetta ja hyvälle sihteerille on paikkoja tarjolla. Tehtäviä riittää. Hyvä yhdistys kouluttaa aktiivijäseniään ja uusia ihmisiä tapaa. Itse olen ollut yhdistyksen kustantamana monella kurssilla. Vastapalveluna olen tietenkin tehnyt työtä yhdistyksen hyväksi. Ja tavallaan yhdistystoiminnan kautta löysin uuden elämänkumppaninkin, vaikka sellaista en todellakaan etsinyt. . Lisäksi voi luoda uuden urapolun yhdistyshierarkiassa. Sitäkään en oikeastaan halunnut. Muut ovat pukanneet eteenpäin. Aioin jo kokonaan luopua ja antaa tilaa nuoremmille.
Kuten kerroin edellisessäkin eläke-jankutuksessa.
Suunnittelin asian 2007 alkaen.
Kun kello sitten aikanaa kävi, olin riemu-mielin.
Rahaa tilillä, lisää tuli.
Jaa että tyhjää?
Hi..hi...hih...
Teidän mieli-kuvituksettomien aloitajien kanssa.
H.
Olet jo kertonut ainakin sata kertaa että sinun tililläsi on rahaa ja eläkkeesi hyvä. Uskotaan, uskotaan.
Minunkin eläkkeelläni pärjää, välillä jää ylikin. Se on hyvä, kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
"eirahaoleitseisarvo"
Eläke ei ole onnen-kauppaa.
Eläkkeestä saa olla tietenkin onnellinen.
Kuten mekin saamme ansaittua saadessamme olla.
En painottanut kommentissani rahani määrää, painotin sen säännöllisyyttä ja
ansaittua arvostusta.
Kautta rantain viittasin aloituksen typerään tyhjyyteen.
Joka kaikuu kuin röyhtäys tyhjässä, potkitussa tynnyrissä.
H.
Meillä on jotain rahaakin arvokkaampaa jonka saimme juuri samaan aikaan kun pääsimme eläkkeelle, eli siis toinen toisemme. Se on asia jonka rinnalla kalpenevat kaikki pankkitilien koot. Eläkkettäkin on sen verran että pärjätään. Aika menee nopeasti ja en kadehdi ketään, varsinkaan kun vielä varpaankynnetkin joutuu nyrsimään ihan yksinään.
Ei ssis tyhjää tunnetta harrastuksia ja huushollia riittää, elämää parhaimmillaan, ilman pakotteita.
Melko pitkälle samoja tuntemuksia. Ensimmäisen virkkeesi merkitystä korostaa meillä sekin, että viimeiset vuodet olin puutteen torjunnassa muualla ja vain viikonloput kotona.
Tosin harjoittelin muutaman viimeisen vuoden tuota kotona oloakin pätkissä. Oli hyvää totuttelua.
Voin vilpittömästi sanoa, ettei mielikuvitukseni riitä hahmottamaan meille nykyistä parempaa elämää. Vain materiaalitarkoituksessa voisi kuvitella jotain mutta kohtuuden puitteissa ei.
Kävelylenkki on tooosi hyvä juttu ja piristyksen lisäksi hyväksi terveydelle. Mutta henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi se ei riitä. Liiku myös harrastuksiin ja matkoille ja minne vain tekemään mitä vain minkä tunnet omaksesi.
Minä tein 3-vuorotyötä eli olin työvuodet epäsäännöllisessä rytmissä ja ei ollut harrastuksia. Kun pääsin eläkkeelle aika terveenä niin liityin kansalaisopiston toimintaan: käyn jumpassa ja kertaan kieliä ja tulevana syksynä aloitan sukututkimuksen. Olen myös nauttinut eläkeliiton toiminnasta,siellä tutustuu ihmisiin ja tehdään kivoja retkiä ja matkoja. Olen nauttinut eläkepäivistä ja rauhalliset aamut ovat luksusta. Mene rohkeasti mukaan!
Missä on AP sun harrastukset? Kiinnostaako sinua kuorolaulu? huonekalujen entisöinti? harrastajateatteri? vesijumppa? Kannustan myös liittymään johonkin eläkeläisyhdistykseen: tutustut uusiin ihmisiin ja heillä on monenlaisia retkiä ja liikuntaryhmiä ja kulttuuria. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.
Nautin oman kodin rauhasta. Jos aika käy pitkäksi, lähden lenkille tai uimaan. Ratkon sanaristikoita rahasta jne. Kansalaisopistolla on paljon hyviä kursseja, että sinne vaan.
Alotukseen:
Annan hyvän neuvon,
sinun täytyy rakastua, jopa elämä alkaa tuntua mielenkiintoiselta.
Kunnes tulee bänät ja itkeskely ja itsesääli alkaa...
Tässä iässä ei jaksa enää altistaa itseään sydänsuruille. Miehet hakee vain liukkaita naisia joiden lävessä voivat luistella.