On kesä. Naisten näkeminen ahdistaa.
Naiset voivat tehdä kaikenlaista kivaa ulkonäöllään, kuten pukeutua kivaan mekkoon tai puseroon, lakata kynnet kirkkaalla värillä, pitää isoja korvakoruja ja kauniita ranneketjuja, meikata ja pitää kauniita kesäkenkiä. Naiset voivat shoppailla koko päivän alusvaatteita ja meikkejä itselleen. Naiset voivat voivat ostaa bodyshopista ruusun tuoksuista suihkusaippuaa ja vartalovoidetta ja hemmotella niillä itseään shoppailupäivän jälkeen. Naiset voivat ostaa kaupasta palan suklaakakkua rasiassa ja syödä sen pieneltä posliinilautaselta teen kanssa.
Miehet käyvät töissä, istuvat sohvalla ja katsovat urheilua. Miesten kynnet on likaiset ja sukat haisee jalkahieltä. Mies syö makkaraa.
Naiset voivat tehdä kaikenlaista kivaa ulkonäöllään, kuten pukeutua kivaan mekkoon tai puseroon, lakata kynnet kirkkaalla värillä, pitää isoja korvakoruja ja kauniita ranneketjuja, meikata ja pitää kauniita kesäkenkiä. Naiset voivat shoppailla koko päivän alusvaatteita ja meikkejä itselleen. Naiset voivat voivat ostaa bodyshopista ruusun tuoksuista suihkusaippuaa ja vartalovoidetta ja hemmotella niillä itseään shoppailupäivän jälkeen. Naiset voivat ostaa kaupasta palan suklaakakkua rasiassa ja syödä sen pieneltä posliinilautaselta teen kanssa.
Miehet käyvät töissä, istuvat sohvalla ja katsovat urheilua. Miesten kynnet on likaiset ja sukat haisee jalkahieltä. Mies syö makkaraa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mielenkiintoinen haavemaailma sinulla, kirjoista vai muotilehdistä opittua? En ole tänä kesänä tehnyt mitään tuosta listastasi ja silti koen olevani täydellinen nainen.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tässä on toinen nainen, jonka päässä ei moiset asiat kovin paljoa risteile. Uskon että moni mies ajattelee ja tekee ulkonäkönsä vuoksi enemmän vaivaa kuin minä ja myös hemmottelee itseään ruualla, miehisillä turhuuksilla olutta ja saunamakkaraa.
Ja mikä sinua mies, estää shoppailemasta ja nauttimasta herkkuja posliinikukkalautaselta. Tee vain reilusti vaikka minun puolesta, kun en viitsi vaikka olen nainen.
No ei kyllä kolmannenkaan arkeen kakkuset posliinilautaselta kuulu. Aika hassu kuva sinulla naisen arjesta.
Tässä taas kommentoijat eivät oikein ole tajunneet millä palstalla kommentoivat.
Niinkuin kaikissa trans-asioissa, ei ihmiset vaivaudu ajattelemaan sinun tunteita vaan sanoa paukattavat aina mitä mieleen tulee, vaikka se olisi loukkaavaa.
Tuo mistä kirjoitat, sitä kutsutaan dysforiaksi.
Nuo on vielä pieniä, mutta tärkeitä asioita joista jää herkästi paitsi kun syntyy vastakkaisen sukupuolen kehoon. Yleensä tätä vaikeus alkaa lapsena kun sinut pakotetaan leikkimään junilla ja autoilla, vaikka nuket oikeasti kiinnostaisivat. Sitten et pääse kavereittesi kanssa samoihin juttuihin vaan sinut, mitään kyselemättä pistetään poikalauman sekaan selviytymään esim urheilusta.
Lopulta saa katsoa vierestä, miten ystävät pariutuvat ja perustavat perheet yms jatkavat 'normaaliaä elämää ja sinä edelleen pukeudut suihkuun, kun et kestä nähdä omaa kehoa. Sitten jos karaistut niin paljon, että päätät korjata epämuodostuneen kehosi, ihmiset huutelevat: et sinä ole oikea nainen. Olet edelleen kromosomaattista sukupuoltasi. yms. sitä mikroaggressioiden määrää ei mittaa järki.
Aloittaja kertoi, miten hän toteuttaisi omaa naiseuttaan, jos se olisi mahdollista. Nuo saattaa kuulostaa cis-sukupuolisista varsin triviaaleilta asioilta, mutta ne on juuri niitä pieniä elämän iloja joista jää kokonaan paitsi, kun syntyy vieraaseen kehoon.
Cis-sukupuoliset ovat hyvin onnekkaita. Heille hyvin yksinkertaiset asiat, joista t-sukupuolinen joutuu taistelemaan, ovat itsestäänselvyyksiä.
Eiköhän tässä vastaajat pyrkineet poistamaan ne vaaleanpunaiset lasit pois aloittajalta jotta hän havahtuisi ettei se maailma muutu yhtään erityisemmäksi vaikka sukupuoli olisi vastakkainen. Jotkut transsukupuoliset haaveilevat ennen prosessia koko maailman avautuvan ja kaiken olevan auvoista kunhan vaan saa prosessin läpi. Kun se elämä ei muutukaan odotetuksi, petytään.
Vitsi taas mikä kommentti.
Kuule kyllä se elämä vaan muuttuu ihmeenpaljon helpommaksi, kun ei enää tarvi elää vastakkaisen sukupuolen kehossa, usko tai älä! :D Siksi transsukupuoliset käyvät maailman vaikeimman terveydenhoidollisen prosessin läpi. Ei oo mikään huviajelu. Kukaan hullu ei niitä hoitoja yms. sietäisi ellei olisi pakko.
Twoman, transtaustaisena naisena aika hyvin tiedän mille palstalle kommentoin. Ruusunpunaiset lasit on hyvä ottaa pois silmiltä ennen prosessiin lähtöä. Ei tule sitten itku, kun kaikki ongelmat eivät ratkenneetkaan prosessilla. Ja kyllä, elämä on osin helpompaa kuin ennen prosessia, kun dysforia ei enää vie energiaa ja voi keskittyä siihen arkeen. Elämä on oikein mukavaa kyllä vaikkei itselläni muistutakkaan aloittajan utopiaa. Niin ja sanoin että elämä on osin helpompaa, osin koska koska yhteiskunta on misogynistinen. Huomaat sitten rajan tällä puolen mikä naisen asema monen miehen mielestä on, jos siis tänne päin olet matkalla.
Puhutko omasta kokemuksestasi vaiko vain luulon perusteella? Minulla on kokemusta jo vuosien ajalta naisen elämästä prosessin jälkeen eikä siinä ole noita aloittajan maalailemia haaveita. Jouduin elämään kauan myös väärässä sukupuolessa, joten opin jo painamaan dysforian haitat mahdollisimman pieneksi, joten muutos oikeaan sukupuoleen ei ollut valtava. Samanlaista arkielämää se on edelleenkin.
Minulla on ollut aivan samanlaisia kaihoisia tunteita kun aloittaja mainitsi, ja muutama lisääkin. Vähitellen sitä on turtunut iän myötä ja pala palalta hyväksyy oman kohtalon tylsänä miehenä. Tuulimyllyjen kanssa taistelu ei nappaa, menköön ne hormonihoitoihin ja leikeltäväksi kellä on rahaa ja uhrattavia sukulaissuhteita, minulla on jo tarpeeksi vähän kaikkea jo ennestäänkin. Hyvää syksyn jatkoa, ainakin aloittajalle
Taidat olla pahasti pessimisti, ehkä se on syy tai seuraus kohtaloosi tyytymiseen.
Tuulimyllyjä vastaan ei tarvitse tapella, eikä rahaakaan tarvita kovin paljon, Ehkäpä 1500-2500 euroa koko hoitoprosessin ajalle jakautuneena (usealle vuodelle).
Kummallisia sukulaisia sinulla jos sukulaisuussuhteet häviää transprosessin myötä. Varttunut ihminen ei edes tarvitse "kainalosauvaksi" sukulaisia, varsinkin jos ovat noin ahdasmielisiä.
Hyvin tässä on porskuteltu eteenpäin vaikka itsekin olin jo luovuttanut mielessäni. Onneksi peruin päätökseni ja lähdin prosessiin ja se oli elämäni paras päätös.
Joo, täälläkin on yhdellä samoja tunteita...Tosin itsellä ne ovat aika lailla vuoden ympäri samoja.
On se vaan v*tuttavaa olla mies. Tai miehen kehossa, miten sen haluaakaan ilmaista. Ei voi ikinä tuntea itseään kauniiksi tai haluttavaksi. Jatkuvasti pitää ajella ihokarvoja ja ostaa oikeanlaisia vaatteita jotta näyttäisi edes siedettävältä. Ja joskus ei edes tiedä miten käyttäytyä. Kun aina mielessä on se tieto siitä että ei ole tarpeeksi hyvä. En ole tarpeeksi mies, mutta naistakaan minusta ei saa.
Ja kaikenmaailman korjausprosessit lähinnä hirvittää. Ja työttömänä nuorena ei ole mitään rahoja. Ja tuskinpa mua edes kelpuutettaisiin hoidettavaksi kun en ole jatkuvasti itsemurhan partaalla. Se mikä mulla on, on jatkuva vitutus ja yleinen ahdistus itseni suhteen. Eikä se mihinkään diagnooseihin riitä.
Tänäänkin on vaikea mennä ovesta ulos kun ei tiedä miten pukeutuisi, meikkaisiko vaiko ei...Ja ulkona joutuu näkemään niin paljon kauniita tyttöjä ja olemaan jatkuvan halun ja kateellisuuden vallassa.
Olisi helppoa olla toisenlainen, mutta kun ei vaan voi.
"Ja kaikenmaailman korjausprosessit lähinnä hirvittää. Ja työttömänä nuorena ei ole mitään rahoja. Ja tuskinpa mua edes kelpuutettaisiin hoidettavaksi kun en ole jatkuvasti itsemurhan partaalla. Se mikä mulla on, on jatkuva vitutus ja yleinen ahdistus itseni suhteen. Eikä se mihinkään diagnooseihin riitä."
Rahaa ei prosessiin juurikaan kulu ja ne mitä menee kuluvat useamman vuoden ajalla. Itsemurhan partaalla keikkuminen olisi todennäköisesti este diagnoosille. Saisit masennusdiagnoosin ja kehoitettaisiin hoitamaan se kuntoon ja palaamaan sitten asiaa, koska henkisten voimavarojesi riittävyyttä epäiltäisiin. Jatkuva vitutus ja ahdistus itsesi suhteen kuulostavat hyvin tutulta tuolta menneisyydestä. Kyllä niillä diagnoosin sai. Prosessin jälkeen noita tuntemuksia sitten ei enää olekkaan ollut.
"On se vaan v*tuttavaa olla mies. Tai miehen kehossa, miten sen haluaakaan ilmaista. Ei voi ikinä tuntea itseään kauniiksi tai haluttavaksi. "
Miten kauniina ja haluttavana oleminen liittyy sukupuoleen?
Minä olen heteronainen ja pidän monia miehiä kauniina ja haluttavina.
Oletko homo? Haluaisitko olla nimenomaan miesten silmissä kaunis ja haluttava? Jos olet homo, niin tyytymättömyytesi olisi ymmärrettävä. Silloin haluaisit olla haluttava heteromiesten silmissä, eli haluaisit olla sellainen, jota heteromiehet haluavat, eli haluaisit olla nainen.
Entä ihan vain homomiehenä eläminen? Yrittäisit olla haluttava miesten (homomiesten, mutta mitä väliä?) silmissä. Jos homomiehet eivät pitäisi sinua kauniina ja haluttavana, voisit vaikka treenata itsellesi lihaksia, pyytää vinkkejä tyylikonsultilta, kohentaa miehekästä ryhtiäsi jne. Eihän sinun naiseksi tarvitsisi muuttua.
Näyttää siltä, että naiseus ei ole se mitä haluat, vaan kauneus ja haluttavuus. Itse asiassa, sinähän itse sanoit juuri niin!
Sekä naisissa että miehissä on homssuisia, lihavia, huonoihoisia, epäviehättäviä ihmisiä.
Jos olet biologisesti mies (eli jos sinulla on y-kromosomi), voit kohentaa ulkonäköäsi miehenä. Se, kenen halun kohteena haluaisit olla, riippuutaas seksuaalisesta suuntauksestasi eikä sukupuolestasi. Jos olet homomies, pyrit kohentamaan ulkonäköäsi toisten homomiesten silmissä. Jos olet heteromies, pyrit kohentamaan ulkonäköäsi heteronaisten silmissä.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on peruskäsitteissä jotain vääristymää, aivan kuin sekoittaisit keskenään sukupuolen ja seksuaalisen suuntauksen käsitteet...?
En ole homo. Joskus kyllä mietin että varmaan elämänlaatu olisi parempaa jos olisin vaan homo. Homokulttuuri vaikuttaa olevan monessa mielessä hyvin suvaitsevainen ja liberaali. Mutta kun en vaan halua muuta kuin naisia. Miehet eivät kiinnosta tippaakaan. Itse asiassa miehuuteen liitetään usein niitä piirteitä jotka haluan kaikkein eniten hävittää itsestäni.
Haluaisin joskus kokea että nainen haluaisi minua. Mutta en ole heteroille tarpeeksi miehekäs ja komea ja lesboille en tietenkään kelpaa...Tunnen olevani asian suhteen jonkinlainen väliinputoaja, joka ei koskaan ole riittävästi sitä tai tätä. En taida vain olla seksuaalisesti haluttavaa tyyppiä oikein kenenkään mielestä. Etenkään itseni. Koen olevani vastenmielinen. Kukaan ei ole koskaan minulle sitä sanonut, mutta pystyn aistimaan sen ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä. Kukaan ei vaan kiinnostu minusta seksuaalisesti. Luulen että joku läski juoppokin saa useammin seuraa.
Jos saisin valita vapaasti, haluaisin kuolla ja syntyä uudelleen oikeana naisena. En halua korjausprosesseihin ja hoitoihin, koska niillä en koskaan saavuttaisi sitä mitä eniten haluan. Minusta tulisi vain typerännäköinen transu. Olen liian miehekkään mallinen. Mitkään toimenpiteet eivät auttaisi. En oikeastaan edes mieti niitä asioita, koska tiedän sen olevan turhaa.
Minut on vain vangittu tähän vastenmieliseen ja ahdistavaan kehoon. En varmaan koskaan pääsee elämään haluamaani elämää.
Mutta miksi liität ongelmasi _sukupuoleen_? On paljon ihmisiä, jotka kokevat olevansa vastenmielisiä. Miksi haluaisit syntyä uudelleen _naisena_, mikset vain yksinkertaisesti komeampana ja haluttavampana, viehättävämpänä miehenä?
Osaatko vastata EiVaanVoi?
Se on vain tunne joka minulla on pitkään ollut. Olisi ihanaa jos aamulla herätessään huomaisi olevansa naisen kehossa. Ja näyttäisi hyvältä. Enkä nyt puhu jostain fetisistisestä fantasiasta saada huippumallin kroppa ja isot tissit, vaan ihan minkälaisesta naisen kehosta tahansa. Rakastan naisellisuutta ja kadehdin ihmisiä jotka ovat syntyneet naisiksi.
Miehenä koen itseni vain kömpelöksi, rumaksi ja epäsopivaksi sekä epäseksuaaliseksi. Jokin sisälläni sanoo etten voi koskaan kokea itseäni haluttavaksi. En vaikka jostain ihme syystä saisinkin kumppanin tai useamman. Kun katson peiliin ja näen kehoni, en vaan voi olla tyytyväinen. Enkä ole mitenkään epämuodostunut, en ole yli- tai alipainoinen ja objektiivisesti katsottuna olen varmaan ihan hyvännäköinenkin. Mutta en vain itse hyväksy itseäni.
Entä jos heräisitkin rumana naisena?
Minä olen biologinen nainen. En halua olla mies, mutta haluaisin esim. kuukauden ajan olla miehen ruumiissa ja kokea millaista olisi olla mies. Vaihdetaan kuukaudeksi ruumiita! Olisi jännää herätä aamulla miehenä ja lähteä ulos katsomaan millaista elämä on kun on mies. Mutta sitten kuukauden kuluttua vaadin vaihtoa takaisin :)
Hurjasti tsemppiä sinulle EiVaanVoi. :) Kyllä sinä voit, voit tehdä ihan mitä vaan haluat. Aluksi voi tuntua, että kaikki menee päin persettä ja tuttavat hylkää. Mutta elämään astuu uusia ihmisiä, uusia ystäviä, uusia työtovereita. Mieti tarkkaan, mitä haluat elämältäsi. Mitä tekisit jos asuisit autiolla saarella?
Olen itse käynyt hankalaa ajatusprossia päässäni huomattuani olevani lesbo ja uskon, että sinäkin selviät omista pohdinnoistasi.
Hyvin ymmärrän, mikä on tuo tunne, vaikka se nyt ei kaikilta osiltaan ole realistinen/kaikkia naisia koskeva. Tuskin kukaan pikkutyttö, joista lapsena on ollut ok kasvaa naiseksi, ei ole unelmoinut mistään ruman naisen tulevaisuudesta, mitä se nyt tarkoittaakaan... AP on tavallaan samassa asemassa hakiessaan omaa toivekuvaa naiseudesta, vaikka monet asiat eivät siitä sitten toteudukaan - aivan kuten ne eivät toteudu jokaisen pikkutytön kohdalla.
Sitä sen sijaan en ymmärrä, miksi täällä on tapana nälviä, haukkua, vähätellä ja muutenkin kaataa oma paha olo itseensä nähden toisella tavoin ajattelevien päälle, vaikka he olisivat selkeästi avun tarpeessa.
Kun ei haaveile liikoja, ei pety jos elämä hiukan potkii polveen. Transprosessissa ei kannata olla liian optimistinen niin selviää paljon paremmin tulevassa elämässä.
Totta on, että elämä ei aina anna sitä mitä toivotaan, sen tuossa jo mainitsinkin, On vain kovin monta tapaa auttaa pitämään jalat maassa. Tölviminen ja pilkkaus eivät ole niistä parhaimpia.