Hei. Olen 13-vuotias tyttö ja menen pian seitsemännelle luokalle. Olen jo hyvin pitkään halunnut koiran. Ja ei nyt heti tarvitse tulla kommentoimaan että: "Odota että kasvat aikuiseksi ja saat oman asunnon. Sinulla on vielä opiskelut edessä eikä sinulla jää aikaa koiralle jne.". Tiedän että koira on vaativa lemmikki ja sitä pitää osata hoitaa oikein mutta te ette tiedä kunka kauan ja kuinka paljon olen lukenut tietoa koirista esim: saako pentua ulkoiluttaa alle 12-viikkoisena ennen rokotuksia, mistä pystyn ostamaan rodulle sopeutuvat turkinhoitoaineet ja tarvikkeet, miten koiran kynsiä leikataan, pestäänkö koiran hampaita ja kuinka usein, miten pentua sosiaalistetaan ja kaikkea muuta mahdollista. Voisi sanoa että tiedän koirista jo kaiken ja olen sanonut siitä vanhemmilleni jo vaikka kuinkamonta kertaa ja kertonut kuinka kovasti haluan koiraa ja että olen miettinyt jo valmiiksi nimen, missä tulee olemaan koiran peti ja ruokakuppi, millainen ulkoilutuslenkki tulee olemaan ja kaikkea mahdollista mutta heidän vastauksensa on ainavaan: "sinä et tiedäkkään kuinka paljon sen jätöksiä pitääkään siivota ja sinä et varmistikkaan jaksa hoitaa sitä sen koko eliniän ajan. Ei ei ei ei!". Minulla ei ole muutenkaan juurikaan ystäviä ja olen jo ensimmäisestä luokasta asti ollut kiusattu ja syrjitty. Olen huomanut lähiaikoina kuinka alakuloinen olen ollut joten päätin tehdä masennus testin ja yllätysyllätys minulla on masennus. Syy masennukseen on yksinäisyyteni koska minulla ei ole ystäviä ja tunnen siksi itseni huonommaksi kuin muut ja joudun aina olemaan yksin. Siksi toivonkin koiraa enemmän kuin koskaan sillä se olisi minulle todella tärkeä ja edes se välittäisi minusta eikä koskaan jättäisi minua yksin ja sille voi puhua kun on surullinen ja se tukee aina sinua. Ja minun vanhempani eivät tiedä masennuksestani sillä en ole halunnut aiheuttaa heille huolia ja olen yrittänyt näyttää heidän silmissään iloiselta ja normaalilta tytöltä. Ja jos vain saisin koiran se muuttaisi elämäni kokonaan: olisin enemmän ulkona, minulla olisi ystävä johon voi luottaa ja joka ei paljasta salaisuuksia, sen kanssa voi leikkiä ja minä en olisi enää niin yksinäinen kuin ennen ja sen kanssa voisi aloittaa jonkun koiraharrastuksen ja sitä kautta löytää muita ystäviä. Ja sanon vielä että en voi pyytää keneltäkään tuttavalta koiraa hoitoon tai lenkitettäväksi sillä naapuristossa ei asu ketään jolla olisi koira tai ei ole ketään muutakaan tuttavaa jolla olisi koira eikä se ole muutenkaan sama asia kuin oma koira. Joten pyytäisin nyt teiltä apua että kuinka saisin vanhempani suostumaan koiraan. Olisin hyvin kiitollinen kaikista neuvoista. :-)
yksinäinen haluaa koiran
yksinäinentyttönen
16270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tavallisesti olisin sanonut tuon ikäiselle ei, ei, ei, mutta koska selvästikkin tiedät koiristä paljon ja olet valmis sitoutumaan, vastaan sinulle. Älä kinua vanhemmiltasi tai edes sano haluavasi koiraa, lainaa kirjastosta 15 koirakirjaa ja levittele niitä ympäri taloa jätä tietokoneen näytölle koira sivut aina auki ja latele vanhemillesi joka välissä jotain turhanpäiväistä koira tietoa esim. "tiesitkä että 21,4%:lta italianvinttikoirista on murtunut etujalka keskimäärin 11 kuukauden ikäisenä" tai muuta vastaavaa näytä heille että tiedät asiasta nimittäin teot ovat tuhatkkertaa tärkeämpiä kuin se että sanot haluavasi koiran.
Muista vielä että älä vetoa masennukseen missään tilanteessa. itse ajattelen nimittäin periaatteella koiralle etsitään ihmistä ei ihmiselle koiraa.
Hei ! Sinun kirjoituksesi on hyvä. Vaikka olet nuori niin annat ymmärtää että olet tosissasi ja myös harkinnut koiran hankkimista jo jonkun akaa. Sinulla ei ole paljon ystäviä joten koirasta tulisi sinun kaikista tärkein kaveri. Minulla on 13 vuotias poika jolla on paljon kavereita, kauhea meno päällä jatkuvasti. Meidän kotona on monta koiraa, kasvatamme koiria. Välillä poika joutuu kuitenkin hoitamaan sekä aikuisia koiria että pentuja aikuisten ollessa töissä ym. Poika pärjää hyvin, on vastuullinen. Ehdottaisin että näyttäisit tämän viestiketjun vanhemmillesi jotta he ymmärtäisivät tuntemuksesi, masennuksesi ym. Voit tietysti kertoa asiasta myös koulun opelle, terveydenhoitajalle, kuraattorille jne. Älä jää murehtimaan tätä asiaa vaan laita töpinäksi. Sitten kannattaa muistaa että pentua/rotua kannattaa miettiä tosi tarkkaan. Älä ota koiraa epämääräiseltä myyjältä/kasvattajalta ! Tutustu rotuun ja kasvattajiin, ota rohkeasti yhteyttä rotujärjestöihin jne .Rotujärjestöt kaipaavat usein vapaaehtoisia ihmisiä mukaan toimintaan. Sitä kautta voisit saada uuden harrastuksen (sekä näyttöä siitä että osaat toimia koirien kanssa), aluksi ilman koiraa mutta ihan varmasti saat hankittua itsellesi sopivan koiran ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä !
Mikä rotuista koiraa haluat? Oletko perehtynyt kyseiseen rotuun hyvin ja tiedätkö sen mahdolliset sairaudet yms? Voit toki myös hieman varovaisesti mainita vanhemmillesi koirasta, mutta älä kinua. Jos et vielä tiedä niin kysäise heiltä että onko heillä itsellään ikinä aiemmin ollut koiraa. Jos on, niin sano heille että kun hekin näköjään tietävät koirista niin eikös sitten olisi ok jos vielä yksi koira perheeseen mahtuisi kun kerran ovat aikaisemminkin koiran omistaneet. Tsemppiä! ;-)
Itsellä on sama ongelma kuin sinulla. Vanhemmat ei suostu koiraan, vaikka tiedän paljon koirista ja juuri mitä sinäkin sanoit. Aina tulee vastaukseski et sinä kuitenkaan jaksaisi sitä hoitaa vaan se jäisi meille. Olen itse halunnut koiraa niin pitkään kuin vain muistan. Olen melkein joka viikko tekemisissä serkkuni koirien kanssa. Ja ne koirat ei ole siitä helpoimmasta päästä. Vaikka mitä sanoisin ja vaikka mitä tekisin en tule saamaan koiraa niin kauaa kun vanhempien luona asun. Itsekkin olen aika yksinäinen asun vähän kauempana kavereistani ja he ovat monesti niin kaukana minusta siis vaikka kaupungin toisella puolella ja heidän muut kaverit, joita en tunne on heidän kanssaan. Niin en halua mennä tehdä mitään heidän kanssa. Itselläkin taitaa jonkun sortin masennusta olla, mutta se aina unohtuu kun olen koirien/jonkun muun eläimen kanssa. Mutta minulle on tehty niin selväksi etten tule koiraa saamaan etten edes vaivaudu enää kysymään. Joten nyt vain joudun kestämään masennuksen. Otan koiran sitten kun olen aikuinen se on minun ainut vaihtoehto. Mutta joka tapauksessa toivotan sinulle onnea vanhempien suostutelun kanssa:) toivottavasti saat koiran.
Itselläni oli tuossa iässä sekä nuorempäna että vanhempana toive että saisin oman koiran. Ja vaikka kuinka toivoin ja toivoin niin sitä ei meille tullu. Samoin luin koirista niin paljon kun vaan pystyin ja vanhemmilleni anelin ja anelin. Ei tullu koiraa eikä mitään lupauksiakaan että koskaan koiraa saisin, mutta kun täytin 18 (asuin silloin vielä kotona) vanhempani kysyivät että koira vai ajokortti ja silloin vastasin koira enkä ole päivääkään katunut :) Kyllä se vastuu on aina vanhemmilla. Jos vaikka vanhempasi eivät halua ottaa vastuuta koirata vaikka kuinka vakuuttaisit että hoitaisit sen?
Lisäyksenä ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, mutta eihän sitä tiedä kun menet ylä- asteelle etteikö sieltä voisi ystäviäkin löytya. :)
Ymmärrän, miksi haluat koiran. Kuitenkin, vaikka kuinka jaksaisit koiraa hoitaa, niin vähintään taloudellinen vastuu koirasta on aina vanhemmilla. Koira nimittäin maksaa, rotukoirat yleensä vähintään 1000€. Ainoa oikea ostopaikka on oikealta kasvattajalta, toivon ettet missään nimessä et edes harkitse mitään "halpaa" rakkauslapsi-mixiä. Ja hankintahinta on vain pieni osa kuluista, mikäli koira sairastuu yllättäen viikonloppuna, voi päivystysaikaan lasku olla useita satasia. Ja ihan arkiaikaankin eläinlääkärikäynnit maksaa hunajaa (esim. pelkkä rokotuskäynti helposti 50-70€, ja näitä tulee pentuaikana kaksi lyhyellä aikavälillä). Alle 18-vuotiaalle ei vastuullinen kasvattaja koiraa edes myy.
Sitten vinkki vanhempien suostutteluun: yksi tapa, millä voisit osoittaa vastuullisuutesi vanhemmillesi, on lelukoira. Hoidat sitä aivan kuin oikeaa pentua. Viet ulos vähintään kolme kertaa päivässä (oli sää mikä hyvänsä), aamulla ennen koulun alkua, koulun jälkeen pidempi lenkki, ja illalla vielä vähintään kerran ulos. Pentua toki pitää käyttää pihalla vielä useammin. Muista myös kouluttaa lelukoiraa päivittäin, ruoki vähintään kaksi kertaa päivässä, harjaa sitä, tee kaikkea mitä tekisit oikeankin koiran kanssa! Jatkat tätä tarpeeksi pitkään, niin ehkä vanhempasi huomaavat, että jaksaisit hoitaa myös oikeaa koiraa.
Järjestetäänkö paikkakunnallasi 4H:n dogsitter-kursseja? Sitä kautta voisit saada hoitokoiria, ja arvokasta koirakokemusta tulevaa omaa koiraa varten.
Koita vakuuttaa vanhemmillesi että pystyt hoitamaan koiran.Pennussa on aika iso homma,entä jos näyttäisit vanhemmillesi esim rescue sivuilta kotia etsivistä koirista kuvia?Voisitte ottaa vanhemman koiran,joka olisi jo sisäsiisti.Yksi hyvä tapa voisi olla se että näytät että jaksat lenkittää sen kolmesti päivässä.Teet aamulla,päivällä ja illalla n.20 minuutin lenkin joka päivä esim puolen vuoden ajan.Yritä keksiä hyviä perusteluja sille,miksi koira olisi positiivinen juttu.Mm.ulkoilu on terveellistä ja koiraa pitää ulkoiluttaa.Koira opettaa vastuuntuntoa.Koira on(periaatteessa) halvempi hankinta kuin mopoauto.Se on ympäristöystävällisempi,ei kuluta bensaa,sen "tankkaaminen" on halvempaa,se maksaa vähemmän...Näytä vanhemmillesi ilmoituksia myytävistä aikuisista koirista."tää ois just meille hyvä" Meillä on kotona 2 koiraa,toinen omani.Sain omani kun Facessa oli ilmoitus kotia etsivästä koirasta.Koira vaikutti juuri meille sopivalta ja laitoin sitten viestiä,kun äiti ei sanonut ehdotonta eitä.Niin sitten menimme katsomaan Almaa ja haimmekin sen parin päivän päästä kotiin,rahaa siihen on jo mennyt ruokien lisäksi mm.rokotukset ja sirutus(80euroo),lokakuussa? Leikkaus(yli 600 euroo) uudet valjaat ja hihna yhteensä 90 euroo,että aika kallista ainakin aluksi..Lisäksi koiran hinta taisi olla 150 euroo(seropi) No mutta toivotaan että saisit koiran
Ei kyllä voi suositella rescueta 13-vuotiaalle ensimmäiseksi koiraksi. Rescuet ja kodinvaihtajat kun yleensä ovat enemmän tai vähemmän ongelmatapauksia, ja niiden kanssa on kädet täynnä kokeneemmallakin koiraihmisellä. Ei toki voi yleistää että kaikki olisivat ongelmakoiria, mutta ottaessa rescueta tai kodinvaihtajaa, on melko suuri riski saada moniongelmainen, huonosti koulutettu (tai jopa kokonaan kouluttamaton) ja stressaantunut koira.
Ja 20 minuuttia lenkkiä kolme kertaa päivässä on harvalle koiralle riittävästi. Pennulle toki riittää alkuun lyhyemmät lenkit, mutta nuorelle ja aikuiselle koiralle tuo 20min on lähinnä pikainen pissatuslenkki.
Voisin yhtyä useampaan edellä olevaan mielipiteeseen. Kuulostat kypsältä kantamaan vastuuta koirasta, mutta on kieltämättä totta, että ainakin rahallinen vastuu, ruoat, koiran kuljettaminen eläinlääkärille ym. jää kuitenkin vanhemmillesi. Ovatko he suostuvaisia rahallisesti siihen, vaikka saisitkin itsellesi puhutuksi koirakaverin?
Pari lisävinkkiä ylläolevien lisäksi kuitenkin:
-Pystyisitkö säästämään omista rahoista koiran hankintahintaa varten edes osan? Se voisi osoittaa vanhemmillesi kuinka paljon koiraa haluat.
-Voisiko joku pienempi lemmikki, esim. hamsteri, joka elää vain pari vuotta olla hyvä kaveri alkuun? Sen hankinta ja ylläpito ei ole yhtä kallista, mutta jos osoittaisit hoitavasi hyvin pienemmän lemmikin, saattaisit parin vuoden päästä saada isommankin.
Minun perheessäni on ollut koira siitä asti kun menin kolmannelle. Sain ulkoiluttaa sitä paljon, ja myöhemmin sen ulkoilutus jäi minulle lähes täysin, mutta rahallisesti en tietenkään ollut siitä vastuussa. Omina lemmikkejä, joille ostin omista rahoistani ruoat ja pientarvikkeet, sain pitää undulaatteja ja hamsteria. Ikioman ensimmäisen koirani (ihana ihana chihuahua, jo 11 vee) sain kuitenkin ostaa vasta omaan kotiini, vaikka rahat olisivat olleet säästössä jo vanhempieni kodissa asuessani.
Tsemppiä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Tee minkä voit, mutta jos se ei tuota tulosta, ei kai auta kuin odottaa. Ja miettiä minkä ihmeen koirulaisen otat ensimmäiseksesi.
Lisäisin vielä edelliseen, että vaikka tietäisitkin koirista paljon, niin ne lopulta ovat yksilöitä kuitenkin. Toinen entaa hoidattaa kyntensä ja karvansa, toinen ei sitten millään. Toinen on ihana, kiltti ja helppo, toinen taas todella jäärä, itsepäinen ja ärsyttävä, vaikka hoito olisi sama. Kokemus opettaa. Tsemppiä edelleen.
Koiraharrastus olisi varmasti hieno tapa saada ystäviä. Et sinä voi masennusta koiralla parantaa, mutta lemmikistä on ehdottomasti hyötyä jaksamisen kannalta. Lemmikki antaa hyvän syyn nousta ylös sängystä ja olla toimelias.
Meillä on aina ollut eläimiä. Tällä viikolla menetimme vanhan kissamme sairaudelle ja nykyinen koiramme on sekin jo vanha. Siksi meille onkin tulossa lähiviikkoina huskyn pentu. Koska lapseni ovat jo teini-iässä (13v. ja 15v.) he ovat kyllin taitavia auttamaan koiran hoidossa. 13-vuotias kuopukseni on erityisen kyvykäs ja hallitsee koiraa vaikeammissakin tilanteissa. En siis pidä sinua liian nuorena saamaan koiraa.
Neuvoisin sinua tekemään selvän suunnitelman. Kirjoita ylös ihan kaikki koiran hankintaan ja hoitamiseen liittyvät tavarat ja toimenpiteet päivärutiinista (ulkoilutukset, syötöt) kynsienleikkuuseen, rokotuksiin, koulutukseen (lähialueellasi järjestettävät pentukurssit, harrastustoiminta johon haluat koiran kanssa osallistua) ja välineisiin (kynsileikkurit, harjat, shampoot, hihnat, pannat/valjaat, ruoka ym.). Selvitä kustannukset ja millä tavalla aiot aikatauluttaa ulkoilutukset ja kouluttamisen.
Loppuun laita rotutoive ja kerro miksi juuri se rotu (syynä pitää olla muutakin kuin söpöys), ja arvio hinnasta, mitä pentu maksaisi. Sitten kysymys tyyliin: "Tahtoisin koiran ja olen valmis hoitamaan sen itse. Tiedän, että koira vaatii työtä ja on kallis. Voisinko ansaita sen jotenkin?" Laita kirjoittamasi "tietoisku" vaikka vanhempiesi yöpöydälle ja anna heidän lukea se rauhassa.
Äitinä arvostaisin hirveästi sitä, että nuori osoittaa tietävänsä, ettei raha kasva puussa ja koira on iso ilo, mutta myös iso velvollisuus. Osoita vanhemmillesi, ettei kyse ole vain koirasta, vaan harrastuksesta.
Koira ei koskaan korvaa ihmisseuraa muista se.
Koira ei ole mikään ystävän korvike herranjumala
On se ystävä, parhain!!!! Ole sinä hiljaa siinä, kun et tiedä koirista hölkäsen pöläystä.
Kirjoitettu anonyymeille jotka laittoivat viestinsä, toinen 20.9.2021 klo 14.40. Ja toinen laittoi 20.9.2021 klo 20.12. sekä muille ärsyttäville koirien vihaajille. Mistä sitä tietää vaikka pikkupentujen vanhemmat ei suostu koiraan ja suuttumusta pitää purkaa niille onnekkaille jotka saavat! SUU KIINNI KOIRIEN VIHAAJAT! TEILTÄ EI KYSYTÄ TÄLLAISISSÄ ASIOISSA MITÄÄN! Menkää kotiin nukkumaan, että jaksatte huomenna mennä kouluun.
Hei!:))))))
Minusta sinä olet valmis koiraan jos lupaat yhden asian: hoidat sitä hyvin sen koko elinajan. Jos lupaat tuon, olet valmis. Minusta sinun pitäisi kertoa masennuksestasi vanhemmillesi ja sanoa, että koira tukisi ja lohduttaisi sinua parhaiten. Lupaisit huolehtia koirasta hyvin. Kyllä vanhempiesi pitäisi hyväksyä koira, jos kerrot saman jutun heille kuin tänne. PS suosittelen ehdottomasti tiibetinspanielia, on todella mukava, pieni seurakoira rotu. On uskollinen omistajalleen. Maailman söpöimpiä ja pehmeämpiä!:)