monen mielestä parasta kahvia. Itse pidän ihan tavallisessa keittimessä valmistetusta kahvista. Ehkä muistot kultaavat. Olihan se elämys keittää nuotiolla kahvit Tuorbumoaivilla juhannuksena 1967.
Nokipannukahvi on
tammukkainen
591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oli siinä jotakin taikaa, kun mökkikylässä maaliskuussa keitettiin nokipannukahvit, ja istuttiin auringossa toppatakit päällä ja "ryystettiin kaffetta"
Mukvia muistoja se tuo mieleen, samoin saaristossa missä veneellä mentiin autiosaariin Ahvenanmaan rajoille. Kyllä siellä priimuskeitin mukana oli ja virvelöinnin ja uimisen jälkeen oli kahvittelun vuoro. Lettutaikinakin oli valmiiksi tehty jo omalla saarella, ja räiskäleiden hypyttely pannulla oli isännän bravuuri:D Kyllä ne maistui, lapsetkin polttivat hyppysensä kun pannulta suoraan kärttivät isältään vuorotellen.
Saarten valloituskahvit ovat ikimuistoisia, mutta ensin pitää kiertää saari , hypellä rantakiveltä toiselle, uida vilpoisassa kimmeltävässä vedessä ja antaa auringon ja tuulen kuivattaa iho. Miten ihanan lämmin aurinkoa varastoinut silokallo on vielä iltamyöhään ! Silokalliolle ei saa tehdä nuotiota, siitä jää siihen ikuiset arvet. Vanha luotettava trangia on ollut meillä vuosikymmenet ahkerassa käytössä, kahvi-ja lettupannuineen , kattiloineen.
Lettutaikinan saattaa tehdä veneen hyvin säilyvistä perustarvikkeista milloin vain, heinäkuussa saa jo mustikoita, jos on metsäinen saari. Kalan höysteeksi löytyy karuimmaltakin luodolta ruohosipulia . Nykyisin ei autioita saaria ei juuri löydä, vesi on ollut koko kesän liian kylmää uimiseen ... mutta kahvi merellä maistuu aina yhtä hyvältä, vaikka sen joisi saaren suojan puolelle ankkuroidun paatin kannella termarista tihkusateessa.
Jokaiseen aamuun kuuluu aamukahvi, se on arkinen nautinto ja jotain puuttuisi ilman sitä. Se tavallinen kahvi aamuisin on itselläni tavallinen Juhla-Mokka ja loraus kevt-maitoa, mutta laadukkaampienkin kahvien maun erotan.
Pannukahvi on erilaista kun suodatinkahvi, varsinkin kun sen pavuista jauhaa joka kerta.
Kotonakin joskus hieman paremman kahvinautinnon saa vähän väkevämmällä kahvilla ja kerman kera (aina vieraille).
Faktaa on että kahvinautintoon vaikuttaa se missä ja kenen kanssa kahvia nautit ja vielä sekin mitä sen kahvin kanssa nautit.
Voileipä on eri asia kun kakut yms.
Ensimmäisenä tuli mieleen kinkerikahvit lapsena. Kahvi keitetiin isossa kuparipannussa ja kinkerisaliin levisi hieno kahvintuoksu. Sota-ajan jälkeen kranssipullan palakin oli iso tautinto.
Kahvinautinto Itävallassa pienen vuoristokaupungin kahvilan terassilla kahvi ja Sacher-torttu mit Sahne jäänyt mieleen.
Kyproksella mentiin sateen suojaan rähjäiseen kuppilaan, jossa väkevän kahvin joukkoon lorautettu prosenttijuoma (en tiedä minkäniminen)lämmitti märkää viluista olemusta. Se kahvi oli hyvää.
Ilman muuta metsässä siellä ulkoilmassa nuotiolla oksan nokassa pannussa keitetty kahvi on ihanaa, se tuoksukin siinä.
Aika kultaa muistot, parhaimmat muistelot pysyvät mielessä tai tulvahtavat mieleen milloin minkin asian yhteydessä. Paljon on muistoja pitkin matkaa, lapsuudesta näihin vuosiin saakka. Elämäni ruuhkavuodet lasten kanssa matkustellessa joko telttamajoituksessa, parhaimmat muistelot asuntovaunu retkissä milloin missäkin, kun aamupesut suoriteetiin läheisen huoltiksen saniteetti tiloissa.
Muistojani kultaa Eija-Sinikan esittämänä Variksen saappaat, on niin täynnä joka lause maalaisympäristössä tapahtuvia elämyksiä. Länsi-Päijänne on ja säilyy muistoissa samoin maalaistalossa vietety lapsuusaika, me lapset itse keksimme leikkimme ja menomme - hauskaa oli kuten laulun sanoma asian ilmaisee:
https://www.youtube.com/watch?v=whPMOUuZxO8
Täältä mökiltä, kävin kirkolla ostin presitentti pannukahvia aattelin pitkästä aikaa pannukahvit entisestä muistan kourallinen kiehuvaan veteen sitten kuohautus parikertaa nokallinen maahiselle, viisiminuttia tekeytymiseen ja valmis nautittavaksi.