Eikö pientalosuunnittelijoilla todellakaan ole minkäänlaista totuuspohjaista käsitystä suunnittelemiensa talojen rakennuskustannuksista, vai eivätkö edes kysy asiakkailtaan budjettia, tai eivätkö vain välitä paljonko menee ylitse rakennusbudjetin. Taas tuli tarjouskysely, jonka liitteenä oli ihan mukava 3D-kuva pohjapiirroksineen ja leikkauksineen, siis ihan kaunis talo. Se oli suunniteltu paikassa joka mainostaa itseään myös kustannuslaskennan, rakennuttamisen yms. erikois-osaajana. No hyvä kun ennen laskentaa sitten selvitettiin budjettia tuolle talolle, uskomatonta mutta totta - se oli alle puolet sen talon tiukasta, siis ihanteellisesti sujuneesta todellisesta tarjoushinnasta. Siis mikä oikein mättää. Mistä noita kustannusarvioita oikein taiotaan, eivät ne ainakaan perustu todellisiin toteutuviin kustannuksiin, eikä edes tietoihin niistä, eli tekevätkö noita kustannusarvioita aivan ammattitaidottomat yleismiehet vai mistä ne syntyvät. Pitäisi myös luoda järjestelmä jossa kustannusarvion tekemisestä korvauksen ottanut firma tai henkilö myös vastaisi sen oikeellisuudesta ja paikkaansa pitävyydestä myös taloudellisesti. Alkaisi pikkuhiljaa tulla realismi mukaan näille rakentamista suunniteleville.
Kustannustietous.
USman
171620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
eläkä valita, suunnittelija suunnittelee ja sinä lasket mitä sen tekeminen maksaa.
Jos maksaa liikaa laitetaan suunnitelmat toiselle kierrokselle.
Kun suunnitelmat on valmiit ja tarjoukset saatu itse talosta niin sitten selvitetään erkoissuunnitelmien perusteella mitä talo lopulta tulee maksamaan.
Eli ei sitä budjettia etukäteen laadita paitsi pankkien laskureilla voidaan suuntaa ottaa.
Ja mihin sinä tarvitset rakentajan rahoituskykyä, tai tietysti se olisi hyvä tietää, että näkisi miten ylös tarjouksen voisi sovittaa ilman tarkempaa laskemista.
Oikein malliesimerkki miksi pientalorakentamisessa budjetit eivät pidä, eihä niitä taloja näköjään edes haluta suunnitelvan budjettiin sopivaksi. Suunnittelu kun on ainoa vaihe jossa niihin kustannuksiin voidaan vaikuttaa.
budjetoida etukäteen. Fiksu varautuu aina +/- 10% heittoon loppusummassa - sitä sitten pelataan niillä sisustusmateriaaleilla ja kaapisto yms valinnoilla. Näin me tavalliset rakentajat olemme talon tehneet.
Kun talo suunnitellaan järkevään, eli oikeaan kokoiseen budjettiin ja se suunnitellaan valmiiksi, jolloin myös kustannukset ovat selvillä. Totta on että pieni pelivara pitää olla, mutta sisustusmateriaaleilla ei juurikaan budjettia pystytä säätelemään, olettaen että alunperin ollaan käytetty järkeä. Eikä siis verrata mökkimuovimattoa ja Italialaista käsintehtyä savikaakelilattiaa tms. Eli suunnittelussa ne talon rakennuskustannukset määräytyvät. Maarakentaminen onkin sitten se paikka joka yleensä syö sen "fiksun" varaaman pelivaran moneen kertaan, kun siinäkään ei tahdota uskoa paljonko se maarakentaminen oikein tulee maksamaan - mutta se siitä.
Pientalosuunnittelija (arkkitehti) ei vastaa reaalikustannuksista. On täysin mahdotonta määritellä esim. työkustannuksien osuutta elleivät työntekijät ole omilla palkkalistoilla. Rakennuttaja ja urakoitsija, jotka siis myös maksavat palkat ja materiaalit, voivat luvata rakennuskustannukset tietyissä rajoissa. Pientalorakentamisen "ongelma" on usein juuri se, että rakentaja on asukas itse. Kustannuslaskelmia voi käyttää vain kun verrataan erilaisten talojen keskinäistä hintaa. Reaalikustannukset voivat olla sitten melkein mitä vain. Hyvä esimerkki on asuntomessutalojen ilmoitetut hinnat. Niillä toki voi verrata talojen hintoja toisiinsa, mutta todellisista kustannuksista ne eivät kerro mitään.
arviointi tuntuu olevan suunnittelijoille mahdotonta, sitä se kyllä ei tosiaankaan olisi, mikäli heillä olisi edes kiinnostusta asiaan. Urakointihinnat ovatkin sitten oma maailmansa, mutta kyllä asiansa osaavalta suunnittelijalta voi edellyttää myös jonkin asteista asioiden tuntemusta myös työmaalta. Muuten todella suuria yllätyksiä odotettavissa.
Silloinhan urakoitsijat tietävät, että voi tarjota vaikka miljoonalla sadan tonnin homman, koska suunnittelija maksaa erotuksen ja voitto pannaan puoliksi rakennuttajan kanssa.
Kyllä ökyrikkaat arkkitehdit todellakin joutavat maksamaan tilaajiensa hankkeet omasta pussistaan.
kustannustiedosta, ja jolla nimenomaan vältetään tuollaiset yli-ampuvat rahastukset urakoinnissa. Mutta kieltämättä se tuntuu olevan todella hankaalaa suomalaisen rakennuttajan ymmärtää että hinta ei määräydy hänen rahojensa mukaan, vaan talon ja tehdyn työn mukaan - siis silloin kun koko projekti toteutetaan osaavasti ja ammattitaitoisesti.
Mikään laki ei velvoita urakoitsijaa tarjoamaan 'oikeiden' kustannusten pohjalta, vaan hinta perustuu niiden lisäksi markkinatilanteeseen ja urakoitsijan työtilanteeseen. Periaatteessa urakoitsija tarjoaa niin korkean hinnan kuin olettaa rakennuttajan suostuvan maksamaan (suhteessa kilpailijoihin, tietysti.)
Muista että kun on korkeasuhdanne, urakkatarjoukset ovat kymmeniä prosentteja korkeampia kuin matalasuhdanteessa; rakennuskustannukset ovat kuitenkin teknisesti samat.
Isoissa projekteissa, joissa on mukana ammattimainen kustannuslaskija, yllätykset kuoria avattaessa ovat aivan yhtä suuria: konsultit eivät kerta kaikkiaan voi tietää paljonko joku tulee maksamaan. Eivätkä tiedä urakoitsijatkaan: meneehän niitäkin konkkaan kun on tarjottu töitä alihintaan. Ja toiset urakoitsijat suorastaan lapioivat rahaa samaan aikaan, kun ovat onnistuneet saamaan tuottoisia (=ylihintaisia) urakoita. Ilmiön nimi on markkinatalous.
Siksi juuri pitää tietää mitä on tullut suunniteltua ja mitkä ovat realistiset kustannukset sen toteutuksesta. Noita "kokeilevia" urakoitsijoita on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta pitkän tähtäimen ja jatkuvuutta hakevat toimijat tekevät kyllä viellä aivan järkevästikin hommia. Noistahan ne "kilpailuttajat" juuri saavat tuulta purjeisiinsa kun kertoilevat säästöistään. Ottavat lähtökohdaksi tuon huu-haa-tarjouksen, ja pitävät saamaansa oikeaa hintatarjousta saavutuksena, ja pelkästään sen takia ettei ole ollut tiedossa sitä oikeaa kohtuu hinta siitä toteutuksesta. Siinä sen juju, tuolla systeemillä häviäisivät pikku hiljaa nuo "pikarahastusta" kokeilevat "markkinataloudessa" toimivat urakoitsijat ja kustannustaso palautuisi normaaliksi - ilman noita ylilyöntejä.
toinen rakentaa vuokratelineillä talon, toinen tekee levoista telineet, toinen tekee talvella ja huputtaa rakennuksen, toinen rakentaa aurinkoisina päivinä, mitenkä siitä repii oikean kustannusarvion??
Kustannusarvio on arvio eli arvaus mitä talo voisi laskijan mielestä maksaa ja arvaus mitä rakentaja on siitä valmis maksamaan.
Mutta miten se, että suunnittelija olisi vastuussa siitä mitä urakoitsijat tarjoavat, auttaisi?
Millä elämän ja elinkeinotoiminnan alueella joku on vastuussa kolmannen osapuolen toiminnasta ja hinnoittelusta?
"Noistahan ne "kilpailuttajat" juuri saavat tuulta purjeisiinsa kun kertoilevat säästöistään. Ottavat lähtökohdaksi tuon huu-haa-tarjouksen, ja pitävät saamaansa oikeaa hintatarjousta saavutuksena, ja pelkästään sen takia ettei ole ollut tiedossa sitä oikeaa kohtuu hinta siitä toteutuksesta."
Rakennuttajalle ei ole etua siitä, että urakoitsijat laskevat tarjoushinnan väärin. Kun urakoitsija menee konkurssiin seuraa työmaasta iso sotku, vastuukysymykset menevät sekaisin ja urakasta tulee kallis kun joku sitä jatkaa.
Yrittäjäle kuuluu työstään kate, rakennuttajat tietävät sen.
Rakennuttajat lakettavat suunnitelmista kahdentyyppisiä kustannusarvioita. Pelkkien tilatietojen pohjalta lasketaan tavoitehinta-arvio ja suunnitelmien pohjalta lasketaan rakennusosa-arvio. Projketin johtoa on sitten ohjata hanketta siten, että asetettuihin tavoitteisiin päästään.
Rakennuttaja tietää suunnitelman hinnan. Jos suhdannetekijät nostavat hintaa niin on kaksi vaihtoehtoa: joko nousu hyväksytään tai suunitelmia karsitaan.
Suunnittelijat eivät missään tapauksessa voi olla vastuussa urakkatarjouksien toteutuneista hinnoista.
Mutta mitä tekemistä tällä keskustelulla on arkkitehtuuri-kategoriassa?
muutamia ammattiryhmiä, epäpätevinä, roistoina ja varkaina. Kuten tässäkin muutamien kirjoitukset kertovat, pitäisi antaa "vapaasti kukkaro" käyttöön, kun ei voida etukäteen tietää ..... ahneiden ja epäpätevien selittelyä. Eikä muuten pidä paikkaansa ettei voida etukäteen hinnoitella erillaisia ratkaisuja. Ehkä te ette siihen osaamattomuuttanne ja kokemattomuuttanne kykene, mutta onneksi on paikkoja joissa siihen kyetään. Kyseessä ei ole mikään arvaus tai kuvitelma paljonko siitä voisi saada, vaan perustuu kyllä aivan tosiasioiden pohjalle ja selvälle laskennalle. Kieltämättä se on vaatinut vuosia perehtymistä ja ennen kaikkea kiinnostusta aiheeseen, sekä suunnittelijoilta, tehtailta ja urakoitsijoilta jotten sellaiseen kyetään. Mutta kyllä ollaan opittu yhdessä jopa keittiöt piirustuksiin saamaan, ja rakenteet ajattelemaan jo etukäteen. Ei se niin vaikeaa ole kun on halua ja osaamista.
Ei siis mitään tekemistä noiden kuvailemiesi huijarien latojen kanssa, joissa useimmissa tapauksissa rakennuttajan saisi suoraan viedä linnaan kulkematta lähtöruudun kautta, niin ovat sontaa ja huolimattomasti toteutettuja, myös suunnittelu. Mikä olisi oikea foorumi koettaa saada järkeä tähän suunnittelumeininkiin ja koettaa jotenkin sitoa asioita nippuun, jotta ne olisivat jotenkin ennakoitavissa. On tietysti vaikea suunnitelijan ajatella että olisi oikein vastuussa jostain, mutta jonkun on uskallettava ottaa askel siihen suuntaan että kun hehkuttaa osaamistaan ja ammattitaitoaan, ja viellä laskuttaa siitä. Pitäisi myös osata ohjata asioita sellaiselle uralle että rakennuttaja voisi uskoa olevansa osaavissa ja luotettavissa käsissä. Tuollaisella suunnittelijalla on yleensä myös kontaktit luotettaviin urakoitsijoihin, jotaka kohteita toteuttavat. Kun kaikki jaksavat ja viitsivät toimia pitkäjänteisellä linjalla, päästää kokonaisvaltaiseen laatuun ja luotettavuuteen. Vierasta, mutta kehittelemisen arvoinen asia, jota jo tiedän toteutettavan.
että yksityisten hankkeissa budjetit eivät pidä, aikataulut mättävät, laatu ei ollutkaan sitä mitä piti, jne., ostettiin talokaupasta valmis paketti, mutta siitä puuttuivatkin perustukset ja yläpohjan lämmöneristys?
Johtunee siitä, että rakennuttamisprosessia ei ole mietitty, tarjouksia pyydetään huonoilla tarjousasiakirjoilla jne. Sama rakennnuttamismalli kuin muillekin rakennuksille toimii kyllä pientaloillekin, siinä ei ole kahta sanaa. Rakennusosia voi helpommin kilpailuttaa kun rakennuksesta on tehty ns. hankintapaketit joilla hankinnat voidaan kilpailuttaa osa kerrallaan (ovet, ikkunat, kalusteet, jne.) Normaalisti pientalon suunnitteluttaja ei näitä piirustuksia teetä vaan säästää suunnittelukustannuksissa.
Suunnittelussa on kilpailutuksessa menty jo yli kohtuuden. Suunnittelijat eivät pysty suunnittelemaan, he piirtävät ratkaisun kerran eivätkä halua tehdä enää muutoksia.
Rakennuttajat ovat huomanneet tämän ja käyttävät enenevässä määrin tarjousten valinnassa arviointimenettelyä jolloin hinta ei yksin ole määräävä tekijä.
Jolta onnistui suhteellisen hyvin tuo talon suunnittelu mieleiseksemme siihen käyttöön varaamallamme rahamäärällä toteutettuna. Eikä tarvinnut tehdä kaavakkeita ja juosta monien suunnittelijoiden kanssa keskustelemassa ja palaverista palaveriin vaeltaen.