Ruotsalainen hieno dekkari "Silta" tuli uusintana. Kiinnostaisi tietää, mitä tunnusmusiikki kertoo. En saa siitä selvää. Netissä siitä on useita versioita "Hollow Talk". Erikoinen kappale. Videotkin upeita.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kun mitään ei tullut kotiuduttuani telkusta, niin katsoin sen saksalaisen ja myöhemmin vielä Maria Langin jutun ja menin sitten kun se vihdoin saatiin loppuun nukkumaan.
Sängyssä en saanut unta kuten aina tavallisesti, vaan mielessä pyöri että mikä murha se oli tai siis kumpi oli se kun penis leikattiin siltä mieheltä joka murhattiin kun siitä ei ollut enää- en jaksa kirjoittaa- ja oliko se Silta jossa ihminen sahattiin keskeltä poikki ja tuotiin molemmat puoliskot sillalle-
Suomen televisio-nuorisomme paljon katsoma-
Valinnanvaraa ei ole.
katsoisin vaikka pelkkää hunajaa ja siirappia
En nyt sentään!
Katsoisin todellisuutta suoraan silmiin mieluummin.
Nyt tulee pian Lauri Tähkän konsertti klo.21.00, jonka aion katsoa ja kuunnella.
Myös ajankohtaisohjelmat kiinnostaa enemmän, kuin nuo kaameat rikoselokuvat.
Ei ole ihme, jos väkivalta lisääntyy, kun tuollaisia tulee telkusta!!
Katsokaa ja kuunnelkaa You Tubesta se tunnusmusiikki. Siitä on useita versioita.
Aloituksessani sanoi sarjaa "hienoksi", mutta en pohdi sitä, vaan tunnusmusiikkia.
"Hollow Talk"
Anteeksi että tungen itteäni tänne, jos mä nöyrästi pyyhin jalat, saanko tulla?
Kun tuo musa kiinnostaa aina.
Tuo biisi kertoo tuskasta. Jokin piinaa ja vaivaa, värisee ontossa sielussa. Kun se tuska (ei paha, ei hyvä, ei uusi, vaan totuus) leikataan pois, kaikki palaa alkuun.
Ei tarvitse pyyhkiä jalkojakaan, hiekkaa saa olla varpaitten välissä,
eikä henkkareita myöskään kysellä -
varsinkin, kun olet musiikkia ymmärtävä henkilö, nainen luultavasti.
Tervetuloa palstalle toivotan omasta ja koko palstan puolesta.
Uudet viestit ilahduttavat varmaan muitakin kuin minua, niin uskon.
uusia saa tosiaankin tulla, ketään ei syrjitä.
No, kävin kuuntelemassa...kun kerroit sen nimen:
https://www.youtube.com/watch?v=Vy7yuj-UrNI
Minulle tuo Hollow talk-musiikki tuo jonkinlaisen toivottomuuden tunteen, tunteen oudosta onttoudesta, peruuttamattomuudesta,
orpoudesta -
-- sekä niiden tunteiden aiheuttamasta tuskasta.
Siinä mielessä siis makriina yhdyn arvioosi, musiikki sopii siihen ohjelmaan.
nykyjään paljon opetetaan murhaamista.
Yeap, sello soi syrämen sopukkaan asti niin kuin aina. Oliko ne lintuja vai hyönteisiä jotka kuvassa muodostivat kuvioita?
Minun mielestäni lintuja.
Lintuparvi tuossa linkissä näkyi. Euroopassa ehkä kottaraisia, tropiikissa miljoonalintuja. Musiikkiin.
Lauantain toivotuissa tuli ehkä kansanlaulu, jos voisin laulaa kuin >lintunen <. Kuten ennen kuulutettiin, Lauloi baritoni Sauli Tiilikainen.
On sellainen ajatus, että tuo kaunis kokonaisuus, sanat ja melodia on puraissut meikää hyvin pienenä.
https://www.youtube.com/watch?v=wfG5h8LtUrU
'Sillan' teemamusiikki on hieno ja samoin on tällä hetkellä keskiviikkoisin Femmalla esitettävällä kymmenosaisella mystisellä rikossarjalla 'Maan povessa'.
En ole onnistunut sitä kappaletta vielä netistä löytämään, onnistuisikohan joku muu.
ps. olen tykästynyt noihin ruotsalaisten tekemiin rikossarjoihin, jotka ovat monimutkaisuudessaan haastavia seurattavia.
Tässä 'Maan povessa'-sarjassa näyttelee muuten Ville Virtanen.
Silta oli jännittävä ja aika hyvä sarja vaikka ahdistava aiheineen olikin. Miksi ihmiset eivät osaa ottaa kantaa eivätkä hoitaa asioita muuten kuin tekemällä pahaa toisilleen?
Tällä hetkellä kiehtoo Outlander-sarja, sekä tunnusmusiikki että aikuisten satukin. Mieltä kutkuttaa ajatus aikamatkasta ja tapahtumista aivan jossain muualla mutta omassa elämässä. Ja varsinkin siitä, että olisi ollut olemassa joskus aikaisemminkin.
Sarjojen juonet syntyvät kirjoittajien ajatuksien tuloksena, jotka osin elävästä elämästä mutta myös mielikuvituksesta.
En katsele näitä moralisoiden vaan kiinnostaa kuinka taitavan juonirakenteen tekijä on pystynyt tekemään.
Parhaimpia ne joissa ratkaisu on monimutkaisuutensa vaikea, joita nämä Arne Dahlin ja nyt nähtävä ruotsalaissarja edustavat.
Klassiset Poirotit ja neiti Marplet kuuluvat hienostuneisiin klassikoihin, erikoisesti sijoittuessaan tuonne 1900 luvun alkukymmenille. Saksalaissarjat ovat mielestäni hyvin tehtyjä tunnin juttuja, joissa syyllisen arvaaminen on helppoa jo sen vuoksi että näyttelijävalinnoista sen näkee, kun samat naamat ovat rosvoroolissa.
Tavoite on tietenkin sarjojen tekijöillä saada sarjansa kaupaksi, siis luonnollisesti tienata leipänsä.
Eivät kaikki tietenkään ole kiinnostuneita noitsa jännityspähkinöiden ratkaisemisesta, kun yksioikoisesti näkevät ohjelmien opettavan ihmisiä muraajiksi ja olevan pahuuden ihannointia. Mielestäni se on liioittelua.
Hyvää draamaa ei voita mikään ja oikeassa elämässäkin tapahtuu murhia ja tappoja. Amerikkalaisia toimintaelokuvia ja -sarjoja en kestä kun ei niillä ole minkäänlaista todellisuuspohjaa, niissä tapahtuu asioita, joita oikeassa elämässä ei voi tapahtua. Raaka väkivalta on inhottavaa ja iljettävää tapahtuupa sitä missä tahansa.
Mutta näyttelijän naamasta en kuitenkaan ikinä keksi tai saa selville sitä, kuka on syyllinen tai mikä milloinkin. Kyllä ne kaikki juonen käänteet ja muut väänteet selvittävät sen asian joskus heti ja joskus ei ollenkaan.
Ajattelen hyvin samantapaisesti näistä sarjoista kuin Katleija. Pitäähän meidän jo lapsina oppia erottamaan satu ja todellisuus, oikea ja väärä, emme halua noita-akoiksi tai susihukkasiksi, vaikka niistä kuulemme , luemme ja jännitystä koemme.
Suomalaisista draamasarjoista "Helppo elämä" on mielestäni realistisesti ja myös tunteisiin vedoten käsitellyt rikollisen ja rehellisen elämäntavan rajapintoja. Näyttelijävalinta osaltaan teki sarjan suosion, isänä Carl-Kristian Rundman, äitinä Anu Sinisalo, ja perheen aikuistuvat tyttö ja poika näyttelivät osansa myös hienosti. Vanhemmat etsivät makeaa elämää, helppoa rahaa, upeaa kotia, täydellistä perhettä. Vanhemmat ovat häikäilemättömiä mutta myös lapsiaan syvästi rakastavia, pitävät yhtä. Lopulta kaikki murenee, poikakin ajautuu rikoksiin, tytär hyväksikäytetyksi ja uskonlahkoon. Näitä ihmisiä kohtaan voi kaikesta huolimatta tuntea sympatiaa ja sääliä.
Elokuvamusiikissa on paljon helmiä, jotka elävät myös "ulkopuolella". Nyt pulpahti mieleen Coppolan ohjaama Kummisetä , Corleonen mafiaperheestä kertova elokuvatrilogia. Raakuuden ohella siinä näkyy perheenjäsenten välinen suojelu ja herkät tunteet. Elokuvan teemamusiikki "Puhu hiljaa rakkaudesta" soi kauniina ja hiukan surumielisenä. Kappale on tuttu myös hitaana vassina tanssittuna. Laitan Tapani Kansan tulkinnan, hän on laulaja minun makuuni. :)
https://www.youtube.com/watch?v=akBFIbE3FVQ
Nyt menee ojasta allikkoon juttuni itse aiheesta. Sillasta tämäkin setti kertoo, itse maestro Andre Riuen puikosta lähtee tämä boogie, sävelmänä oikeutetusti
Kweijoki.
https://www.youtube.com/watch?v=RbHQ3FY2bqo
Jatketaan allikkoon menoa, mutta sillalla pysytään kuitenkin.
https://www.youtube.com/watch?v=vuNJaj9olU8