Lasten näkeminen

"Etävanhemman rooli suomessa on ottaa kaikki vastaan kuivana kakkoseen mitä ikinä on tullakseen".

Vai niinkö. Oman käsityksen ja kokemuksen mukaan se menee juuri päinvastoin. Lähivanhempi äidin on otettava kaikki vastuu lapsista eron jälkeen. Isä osallistuu jos huvittaa. Ai niin, mutta äidithän ovat liiton aikanakin kantaneet lapsista suurimman, ellei kaiken vastuun. Isä kun osallistuu liiton aikanakin lasten hoitoon, vastuuseen ym. jos sattuu huvittamaan. Eli äidin on aina otettava se mitä vastaan tulee. Pahassa tapauksessa yritettävä suojella lapsia isän mieli- tai jopa väkivallalta. Siinä on lapset todella huonossa asemassa. Mitä siitä jos äitiä, ja lapsiakin ahdistaa, pelottaa, stressaa, kiristää. Sen päälle taloudellinen ahdinko. Nämä kaikki on vain henkistä, ei väliä. Etenkin kun on kyse vaan äidistä. Äidin nyt pitää luonnollisesti kestää ja sietää mitä tahansa.

Mitä tuohon asumiseen sitten tulee. Jos toinen vanhempi asuu kaukana, niin se ei ole vanhempien eriarvoisuutta. Se on käytännön sanelema järjestelykysymys, jossa saa käyttää järkeä.

Tiedän muuten lukuisia isiä, jotka ovat olleet liiton aikana työmatkalla min. 250 päivää vuodessa. Äiti hoitaa yksin lapset liiton aikana, kuka muu sitten? Samoin käy eron jälkeen. Mutta saako äiti koskaan ns. sulkaa hattuun, että pakosta joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista? No ei. Jos isä inahtaakin eron jälkeen, että hoitaisi lapsiaan, hänestä tulee lähes pyhimys. Vaikka suurin osa isistä haluaa esim. 50/50 lastenhoitojärjestelyä, koska elareita saisi hivutettua alemmaksi.

Myös minun exällä, lasten isällä heräsi eron aikoihin ihmeellinen huoltajuusvietti. Sitä ei ollut aiemmin ollut, lähes 15 vuoteen (vanhin lapsi 15). Sitten eron aikaan, humps vaan. Hänkin tahtoi 50/50 huoltajuuden. Asiasta neuvoteltiin lastenvalvojalla ihan riesaksi asti, kunnes nuoriso sanoi tulevansa mukaan ja esittämään mielipiteensä asiasta. Tästä kun päästiin eteenpäin, niin lasten isä keksi, että tapaamisoikeudesta voi myös vetkutella, ja elatusmaksuista! Niihin sitten juututtiinkin kiinni, koska isän esitykset olivat ihan ufoja. Minun olisi pitänyt suostua sopimukseen, jossa sitoutuisin maksamaan lasten lentoliput vaikka toiselle puolelle maailmaa muutaman kerran vuodessa, JOS HÄN sattuisi pääsemään ulkomaille töihin!!! Ja että maksaisi elareita kahdesta lapsesta yhteensä 50e/kk. Meillä oli samat (suhteellisen pienet) tulot. Laskuri näytti, että hänen niin kuin kuin minunkin elatuksen osuus on 250e/per lapsi/kk. Mutta hän vain intti, ettei ole varaa. Siihen ei osannut kommentoida miten minulla olisi ollut varaa lähes molempien osuudella vastata lasten elatuksesta, noiden saman suuruisten tulojen vuoksi.

Ei vitsit. Lopetan nyt ennen kuin saan taas hermoromahduksen :D. Hyvä asia, että pääsin exästä eroon, ja lapsetkin rauhaan.

Ei sullakaan helppoa oo, mutta älä nyt yleistä että miehet rahan vuoksi haluaa 50/50 soppareita. Eiköhän suurimmalla osalla ole motivaattorina rakkaus lapsia kohtaan.

Jokunimimerkki kirjoitti:

"Etävanhemman rooli suomessa on ottaa kaikki vastaan kuivana kakkoseen mitä ikinä on tullakseen".

Vai niinkö. Oman käsityksen ja kokemuksen mukaan se menee juuri päinvastoin. Lähivanhempi äidin on otettava kaikki vastuu lapsista eron jälkeen. Isä osallistuu jos huvittaa. Ai niin, mutta äidithän ovat liiton aikanakin kantaneet lapsista suurimman, ellei kaiken vastuun. Isä kun osallistuu liiton aikanakin lasten hoitoon, vastuuseen ym. jos sattuu huvittamaan. Eli äidin on aina otettava se mitä vastaan tulee. Pahassa tapauksessa yritettävä suojella lapsia isän mieli- tai jopa väkivallalta. Siinä on lapset todella huonossa asemassa. Mitä siitä jos äitiä, ja lapsiakin ahdistaa, pelottaa, stressaa, kiristää. Sen päälle taloudellinen ahdinko. Nämä kaikki on vain henkistä, ei väliä. Etenkin kun on kyse vaan äidistä. Äidin nyt pitää luonnollisesti kestää ja sietää mitä tahansa.

Mitä tuohon asumiseen sitten tulee. Jos toinen vanhempi asuu kaukana, niin se ei ole vanhempien eriarvoisuutta. Se on käytännön sanelema järjestelykysymys, jossa saa käyttää järkeä.

Tiedän muuten lukuisia isiä, jotka ovat olleet liiton aikana työmatkalla min. 250 päivää vuodessa. Äiti hoitaa yksin lapset liiton aikana, kuka muu sitten? Samoin käy eron jälkeen. Mutta saako äiti koskaan ns. sulkaa hattuun, että pakosta joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista? No ei. Jos isä inahtaakin eron jälkeen, että hoitaisi lapsiaan, hänestä tulee lähes pyhimys. Vaikka suurin osa isistä haluaa esim. 50/50 lastenhoitojärjestelyä, koska elareita saisi hivutettua alemmaksi.

Myös minun exällä, lasten isällä heräsi eron aikoihin ihmeellinen huoltajuusvietti. Sitä ei ollut aiemmin ollut, lähes 15 vuoteen (vanhin lapsi 15). Sitten eron aikaan, humps vaan. Hänkin tahtoi 50/50 huoltajuuden. Asiasta neuvoteltiin lastenvalvojalla ihan riesaksi asti, kunnes nuoriso sanoi tulevansa mukaan ja esittämään mielipiteensä asiasta. Tästä kun päästiin eteenpäin, niin lasten isä keksi, että tapaamisoikeudesta voi myös vetkutella, ja elatusmaksuista! Niihin sitten juututtiinkin kiinni, koska isän esitykset olivat ihan ufoja. Minun olisi pitänyt suostua sopimukseen, jossa sitoutuisin maksamaan lasten lentoliput vaikka toiselle puolelle maailmaa muutaman kerran vuodessa, JOS HÄN sattuisi pääsemään ulkomaille töihin!!! Ja että maksaisi elareita kahdesta lapsesta yhteensä 50e/kk. Meillä oli samat (suhteellisen pienet) tulot. Laskuri näytti, että hänen niin kuin kuin minunkin elatuksen osuus on 250e/per lapsi/kk. Mutta hän vain intti, ettei ole varaa. Siihen ei osannut kommentoida miten minulla olisi ollut varaa lähes molempien osuudella vastata lasten elatuksesta, noiden saman suuruisten tulojen vuoksi.

Ei vitsit. Lopetan nyt ennen kuin saan taas hermoromahduksen :D. Hyvä asia, että pääsin exästä eroon, ja lapsetkin rauhaan.

Lue lisää

Moi!

OK sulla on omakohtasesti ikäviä kokemuksia lasten hoitoon liittyen, vastuusta perheessä ja eron jälkeisissä asioissa. Kokemuksia on monia ja sinulla on yksi esimerkki siitä miten huoltajuus asiat voivat mennä eron jälkeen. Oon samaa mieltä sun kanssa, että on kohtuutonta vaatia 50/50 huoltajuutta eron jälkeen jos liiton aikana ei ole osallistunut yhtälailla perheen asioihin (kotityöt, lastenhoito, paikallaolo jne.). Rahaa en laske tähän, koska raha ei ole rakkautta.

Monet kirjottaa omakohtaisten kokemuksien pohjalta, joten ne muut kokemukset (hyvät tai huonot) jää helposti huomioimatta.

Mun pointti etä- ja lähivanhemmuudelle on se, että jos lähivanhempi jotain päättää (esim. muuttaa toiselle paikkakunnalle), niin se oikeus hänellä myös on ja se automaattisesti vaikuttaa myös aiemmin sovittuun sopimukseen. Sopimus muuttuu eikä etävanhemmalla ole mahdollisuuksia vaikuttaa.

Jokunimimerkki kirjoitti:

"Etävanhemman rooli suomessa on ottaa kaikki vastaan kuivana kakkoseen mitä ikinä on tullakseen".

Vai niinkö. Oman käsityksen ja kokemuksen mukaan se menee juuri päinvastoin. Lähivanhempi äidin on otettava kaikki vastuu lapsista eron jälkeen. Isä osallistuu jos huvittaa. Ai niin, mutta äidithän ovat liiton aikanakin kantaneet lapsista suurimman, ellei kaiken vastuun. Isä kun osallistuu liiton aikanakin lasten hoitoon, vastuuseen ym. jos sattuu huvittamaan. Eli äidin on aina otettava se mitä vastaan tulee. Pahassa tapauksessa yritettävä suojella lapsia isän mieli- tai jopa väkivallalta. Siinä on lapset todella huonossa asemassa. Mitä siitä jos äitiä, ja lapsiakin ahdistaa, pelottaa, stressaa, kiristää. Sen päälle taloudellinen ahdinko. Nämä kaikki on vain henkistä, ei väliä. Etenkin kun on kyse vaan äidistä. Äidin nyt pitää luonnollisesti kestää ja sietää mitä tahansa.

Mitä tuohon asumiseen sitten tulee. Jos toinen vanhempi asuu kaukana, niin se ei ole vanhempien eriarvoisuutta. Se on käytännön sanelema järjestelykysymys, jossa saa käyttää järkeä.

Tiedän muuten lukuisia isiä, jotka ovat olleet liiton aikana työmatkalla min. 250 päivää vuodessa. Äiti hoitaa yksin lapset liiton aikana, kuka muu sitten? Samoin käy eron jälkeen. Mutta saako äiti koskaan ns. sulkaa hattuun, että pakosta joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista? No ei. Jos isä inahtaakin eron jälkeen, että hoitaisi lapsiaan, hänestä tulee lähes pyhimys. Vaikka suurin osa isistä haluaa esim. 50/50 lastenhoitojärjestelyä, koska elareita saisi hivutettua alemmaksi.

Myös minun exällä, lasten isällä heräsi eron aikoihin ihmeellinen huoltajuusvietti. Sitä ei ollut aiemmin ollut, lähes 15 vuoteen (vanhin lapsi 15). Sitten eron aikaan, humps vaan. Hänkin tahtoi 50/50 huoltajuuden. Asiasta neuvoteltiin lastenvalvojalla ihan riesaksi asti, kunnes nuoriso sanoi tulevansa mukaan ja esittämään mielipiteensä asiasta. Tästä kun päästiin eteenpäin, niin lasten isä keksi, että tapaamisoikeudesta voi myös vetkutella, ja elatusmaksuista! Niihin sitten juututtiinkin kiinni, koska isän esitykset olivat ihan ufoja. Minun olisi pitänyt suostua sopimukseen, jossa sitoutuisin maksamaan lasten lentoliput vaikka toiselle puolelle maailmaa muutaman kerran vuodessa, JOS HÄN sattuisi pääsemään ulkomaille töihin!!! Ja että maksaisi elareita kahdesta lapsesta yhteensä 50e/kk. Meillä oli samat (suhteellisen pienet) tulot. Laskuri näytti, että hänen niin kuin kuin minunkin elatuksen osuus on 250e/per lapsi/kk. Mutta hän vain intti, ettei ole varaa. Siihen ei osannut kommentoida miten minulla olisi ollut varaa lähes molempien osuudella vastata lasten elatuksesta, noiden saman suuruisten tulojen vuoksi.

Ei vitsit. Lopetan nyt ennen kuin saan taas hermoromahduksen :D. Hyvä asia, että pääsin exästä eroon, ja lapsetkin rauhaan.

Lue lisää

"Pahassa tapauksessa yritettävä suojella lapsia isän mieli- tai jopa väkivallalta. Siinä on lapset todella huonossa asemassa."
Tämä on valitettavasti niin totta, vieläpä yleistä.

" jossa sitoutuisin maksamaan lasten lentoliput vaikka toiselle puolelle maailmaa muutaman kerran vuodessa, JOS HÄN sattuisi pääsemään ulkomaille töihin!!! "

Voin kyllä lohduttaa, ettet ole ainoa, jonka ex on esittänyt mitä mielikuvituksellisempia vaatimuksia ja ehdotuksia, tai suorastaan pähkähulluja. Mikä merkillisintä, niin esim. lastenvalvojia ei opeta näissä asioissa mitenkään käyttämään edes tervettä järkeään. Ei todellakaan ole lapsen etu, että hän joutuisi asumaan isänsä kanssa 50/50, joka vääntää jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta asiasta toinen toistaan oudompia juttuja, jää jumiin joka sanaan, jonka hänelle sanoo.

Lasten olisi eritoten opittava lapsuudessa ja nuoruudessa vuorovaikutustaitoja kuin myös tunnetaitoja. Jos isänsä on täysin tunnekylmä, ei ymmärrä lapsen tunteita, ei yhtään vaistoa mielialoja niin lapsesta tulee hyvin epävakaa persoona. Jos isä ei kuuntele, ei ymmärrä lasta, kohtelee väärin, niin sekin menee henkisen väkivallan puolelle. Aika usein on niin, että lastenvalvoja ei valvo lasten etua, vaan kelloa, kertyvää työtaakkaa ja isien tasa-arvoista asemaa huoltajana.

Ja aina kun kelaan näitä asioita (myös läheltä töissäni), niin tulee mieleen Pellen biisi
"Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta
älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma"

Missä viipyy koulujen elämänhallinta- ja tunnekasvatustunnit?

En kirjoita tätä syyllistääkseni tai syyttääkseni lasten isiä. Sillä mistä heille olisi kehittyneet vuorovaikutus- ja tunnetaidot, kun todennäköisesti lapsuutensa on ollut aivan samanlainen. Olisi vain kiva, että heistä mahdollisimman moni heräisi huomaamaan millaisia he oikeasti ovat, miten väärin käyttäytyvät läheisiään kohtaan. Ja ennen kaikkea miten voivat tsempata ja päästä virheellisistä käyttäytymismalleista eroon. Monet ovat päässeetkin. Tosi iloista!

McMGTOW kirjoitti:

Moi!

OK sulla on omakohtasesti ikäviä kokemuksia lasten hoitoon liittyen, vastuusta perheessä ja eron jälkeisissä asioissa. Kokemuksia on monia ja sinulla on yksi esimerkki siitä miten huoltajuus asiat voivat mennä eron jälkeen. Oon samaa mieltä sun kanssa, että on kohtuutonta vaatia 50/50 huoltajuutta eron jälkeen jos liiton aikana ei ole osallistunut yhtälailla perheen asioihin (kotityöt, lastenhoito, paikallaolo jne.). Rahaa en laske tähän, koska raha ei ole rakkautta.

Monet kirjottaa omakohtaisten kokemuksien pohjalta, joten ne muut kokemukset (hyvät tai huonot) jää helposti huomioimatta.

Mun pointti etä- ja lähivanhemmuudelle on se, että jos lähivanhempi jotain päättää (esim. muuttaa toiselle paikkakunnalle), niin se oikeus hänellä myös on ja se automaattisesti vaikuttaa myös aiemmin sovittuun sopimukseen. Sopimus muuttuu eikä etävanhemmalla ole mahdollisuuksia vaikuttaa.

Lue lisää

Tuohon edelliseen kirjoitukseen kommentoin synkeän tosiseikan, että 50/50 vanhemmuutta käytetään hyvin usein etävanhemman etujen pönkittämiseen. Näinhän ei pitäisi olla, mutta käytännössä on. Lähivanhempi usein suostuu 50/50 huoltajuuteen vain koska häntä uhkaillaan jos vaikka ja millä. Eikä lähivanhempi jaksa taistella, tai viedä asiaa lakitupaan.

Kirjoitit "kohtuutonta vaatia 50/50 huoltajuutta eron jälkeen jos liiton aikana ei ole osallistunut yhtälailla perheen asioihin (kotityöt, lastenhoito, paikallaolo jne.)"

On kyllä. Ja myös lapsille, etenkin tytöille n. 7-12 v kohtuutonta, jos joutuu 50/50 huoltajuuteen, kun isä ei ole osallistunut kotitöihin ja lastenhoitoon ennenkään. Nimittäin juuri tuon ikäiset tytöt ovat oiva kotiapu. Pitävät isän kodin siistinä (pakolla) ja vielä ehkä katsovat nuoremman sisarensa perään.

Jokunimimerkki kirjoitti:

"Etävanhemman rooli suomessa on ottaa kaikki vastaan kuivana kakkoseen mitä ikinä on tullakseen".

Vai niinkö. Oman käsityksen ja kokemuksen mukaan se menee juuri päinvastoin. Lähivanhempi äidin on otettava kaikki vastuu lapsista eron jälkeen. Isä osallistuu jos huvittaa. Ai niin, mutta äidithän ovat liiton aikanakin kantaneet lapsista suurimman, ellei kaiken vastuun. Isä kun osallistuu liiton aikanakin lasten hoitoon, vastuuseen ym. jos sattuu huvittamaan. Eli äidin on aina otettava se mitä vastaan tulee. Pahassa tapauksessa yritettävä suojella lapsia isän mieli- tai jopa väkivallalta. Siinä on lapset todella huonossa asemassa. Mitä siitä jos äitiä, ja lapsiakin ahdistaa, pelottaa, stressaa, kiristää. Sen päälle taloudellinen ahdinko. Nämä kaikki on vain henkistä, ei väliä. Etenkin kun on kyse vaan äidistä. Äidin nyt pitää luonnollisesti kestää ja sietää mitä tahansa.

Mitä tuohon asumiseen sitten tulee. Jos toinen vanhempi asuu kaukana, niin se ei ole vanhempien eriarvoisuutta. Se on käytännön sanelema järjestelykysymys, jossa saa käyttää järkeä.

Tiedän muuten lukuisia isiä, jotka ovat olleet liiton aikana työmatkalla min. 250 päivää vuodessa. Äiti hoitaa yksin lapset liiton aikana, kuka muu sitten? Samoin käy eron jälkeen. Mutta saako äiti koskaan ns. sulkaa hattuun, että pakosta joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista? No ei. Jos isä inahtaakin eron jälkeen, että hoitaisi lapsiaan, hänestä tulee lähes pyhimys. Vaikka suurin osa isistä haluaa esim. 50/50 lastenhoitojärjestelyä, koska elareita saisi hivutettua alemmaksi.

Myös minun exällä, lasten isällä heräsi eron aikoihin ihmeellinen huoltajuusvietti. Sitä ei ollut aiemmin ollut, lähes 15 vuoteen (vanhin lapsi 15). Sitten eron aikaan, humps vaan. Hänkin tahtoi 50/50 huoltajuuden. Asiasta neuvoteltiin lastenvalvojalla ihan riesaksi asti, kunnes nuoriso sanoi tulevansa mukaan ja esittämään mielipiteensä asiasta. Tästä kun päästiin eteenpäin, niin lasten isä keksi, että tapaamisoikeudesta voi myös vetkutella, ja elatusmaksuista! Niihin sitten juututtiinkin kiinni, koska isän esitykset olivat ihan ufoja. Minun olisi pitänyt suostua sopimukseen, jossa sitoutuisin maksamaan lasten lentoliput vaikka toiselle puolelle maailmaa muutaman kerran vuodessa, JOS HÄN sattuisi pääsemään ulkomaille töihin!!! Ja että maksaisi elareita kahdesta lapsesta yhteensä 50e/kk. Meillä oli samat (suhteellisen pienet) tulot. Laskuri näytti, että hänen niin kuin kuin minunkin elatuksen osuus on 250e/per lapsi/kk. Mutta hän vain intti, ettei ole varaa. Siihen ei osannut kommentoida miten minulla olisi ollut varaa lähes molempien osuudella vastata lasten elatuksesta, noiden saman suuruisten tulojen vuoksi.

Ei vitsit. Lopetan nyt ennen kuin saan taas hermoromahduksen :D. Hyvä asia, että pääsin exästä eroon, ja lapsetkin rauhaan.

Lue lisää

Ei ole helppoa ei,aina mies on väärässä. Miehelläkin on tunteet tai ainakin minulla. Minulle jäi kaikki lapset ja käytännössä kokoajan luonani. Olisin iloinen ,jos he olisivat äidin luona joskus. Lapsi tarvii äitiä ja jopa isää. Tapauksia on monenlaisia.