Vai onko teillä valmis polku, jota jatkatte, vai oletteko ratkaisujen edessä loppuelämäänne ajatellessanne? Meillähän on aikaa n. 30 vuotta tai ylikin jos hyvin käy.
Mille omistaudutte
Anna Hestia
8503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Polku tulevaisuuteen on aina arvoituksellinen, niin minullekin. Mitään varmaa ei voida sanoa edes huomisesta, niin äkkiä kaikki voi muuttua. Miten usein ihminen tekee kauankantoisiakin ja varmoja suunnitelmia ja hetkessä kaikki romahtaa. Suunnitelmat ja unelmat pitävät kyllä elämän vireänä ja niitä on oltava. Mutta että osaisin ja moni osaisi elää tätä päivää juuri sellaisena kuin se kulloinkin tulee.
Itse olen ollut jonkin aikaa aikamoisessa tienhaarassa, minne jatkaisi, palaisiko entisille asuinseuduille vai yrittäisikö sopeutua nykyiseen, joka on toisaalta juuri minunkaltaiselleni luontoihmiselle hyvin ihanteellinen ja nautittava. Toisaalta työttömyys laittaa ajattelemaan paluuta takaisin pääkaupunkiseudulle ja siinä on ristiriitaa ollut yllin kyllin. Siitä on toki kärsinyt tätä päivää elämisen teesini.
Mutta uskon vähitellen pääseväni elämäni herraksi ja sopeutuvani tekemään ratkaisun elää täällä, nauttien luonnosta ja eläen työttömänä.
Vähitellen elämä teesini mukaan kuitenkin voittaa kipeän taistelun tienhaarassa miettimässä ratkaisuja.
Uskomatonta... työnkin suhteen aivan suurenmoista levollisuutta!
Itselleni on työ merkinnyt niin monenlaisia asioita ja olen väsyttänyt itseni monesti ihan loppuun. Mutta ajatus sairaslomalle jäämisestä edes muutamaksi päiväksi voimien keräämiseksi tuntuu vastenmieliseltä. Puhumattakaan,kuinka paljon nyt koko ajan pohdiskelen tilannettani, kun lääkärini on ehdottanut minulle osatyökyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista!
Kiva, kirjoituksesi olikin täällä !
Tuntuu jotenkin siltä, että sinun kannattaisi nyt tässä elämäsi vaiheessa ihan rehellisesti ja aidosti tehdä inventaaria siitä, mikä lopultakin on tärkeintä. Luin hiljan René Gothónin kirjan; "SAnat kuin peili" ja se on avannut silmäni ja ymmärrykseni näkemään asioita uudella tavalla. HÄnen teesinsä on, että on elettävä juuri käsillä olevaa hetkeä, ja elettävä sitä eikä vain suorittaa jotain. Jos esimerkiksi työ vie ihmisen voimavarat ei hänellä jää aikaa elämiseen, itsensä kuuntelemiseen, kehittymiseen saati elämän pienistä iloisista ja kauniista hetkistä nauttimiseen.
Olen nyt huomannut sen, ettei mieletön työnteko pysty antamaan sitä, mitä antaa todellinen eläminen vaikkakin niukemmilla resursseilla.
Uskon, että sinuakin voisi paljon ajattelussasi auttaa Renén kirja, kirjastolla varmasti on.
Jos lukaiset sen, niin kerro mietteistäsi siitä,
olen hyvin kiinnostunut keskustelemaan siitä.
Kiitos hyvistä mietteistäsi ja jatketaan..
Kiitos vastauksestasi...
Joo, itse asiassa, kun nyt olen toista päivää sairaslomalla, huomaa heti, miten on tilaa muillekin tärkeille asioille. Olen hoitanut jo pari sellaista "roikkuasiaa", jotka olisi pitänyt hoitaa ajat, ajat sitten, mutta kun ei ole ehtinyt/jaksanut/saanut vaan yksinkertaisesti aikaseksi... Leivoin jopa pienen pullataikinan ja ilahdutin koululaistani tuoreilla korvapuusteilla... :)
Uskomattomia tuntemuksia arjen keskellä...
Menen kylille asioimaan ("roikkuasioita on enemmänkin...) ja käyn kirjaston kautta hakemassa suosittelemasi kirjan. Vaikuttaa tekstiltä, jota juuri tarvitsen, kun olen tekemässä ratkaisua esim. tuon osatyökyvyttömyyseläkkeen suhteen. Kiitos vihjeestä! Kerron ajatuksistani myöhemmin palstalla!
Kylläpä mielenkiintoisen kirjavinkin annoit, ajattelija!
Valitettavasti kirjastossamme oli vain yksi kappale kirjaa ja se oli varattuna hyllyssä jollekulle. Mutta sain sen luettavakseni kirjastossa puolisen tuntia.
Ihan kehossani tunnen, miten kirjan ajatus ja mieli valtasi minut! Sain vahvistusta sille ajatuksen alulle, että voisin todellakin hakeutua osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Ihan niinkuin olisin herännyt unesta: eihän minun ole pakko tappaa itseäni työllä, vaan minä saan elää!
Luulenpa, että käyn ostamassa kirjan huomenna omaksi; tuollaista tekstiä on luettava ajatuksella ja moneen kertaan.
Olen todella kiitollinen Sinulle ajattelija kannanotoistasi ja kirjasuosituksesta. Tarvitsin tämän kokemuksen! Mikään ei ole sattumaa, on lempiajatuksiani... :)
ps. sensijaan lainasin Gothónin toisen kirjan: Nainen tiennäyttäjänä. Sekin vaikuttaa kiinnostavalta... Lainasin taas muitakin kirjoja ison pinon. Sekin on minusta niin surullista, että en ehdi/jaksa lukea niin paljon, (paitsi tietenkin ammattikirjallisuutta!) kuin haluaisin.
Joo..*on ite siinä tilanteessa, et minut on irtisanottu nykyisestä duunipaikastani (Espoo/ Juvanmalmi) ja duuni sit loppunee huhtikuun lopussa...*Revi siitä!
Terkkuja ystäville, sukulaisille (nyk.) duunikavereilleni ja muille kylänmiehille!
Hei Kumma!
Hyvä kun kerroit... On tärkeä muistaa, että olemme itse kukin niin erilaisissa tilanteissa... On myönnettävä, että en tiedä, kuinka selviäsin "sinun housuissasi"... Jokaiselle on tietty oma tilanteensa ainutlaatuinen ja -kertainen. Ja toisaalta erilaisista lähtökohdista päätepiste voi olla sittenkin aika samanlainen: ei ole kokopäivätyötä/kokopäivätyön palkkaa. Mutta minun on toki syytä muistaa (etten turhaa valittaisi!), että olen edelleen kokopäivävirassa ja voin vapaaehtoisesti pohtia ja kysellä, onko voimieni ja jaksamiseni loppumisen myötä osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeelle
hakeminen ratkaisu(eihän sen saaminen ole tietty itsestään selvyys!). Tinta sanoi osuvasti jotain tähän tapaan: hiljentää vauhtia ennen kuin törmää seinään!:) Viisas ajatus, jota pohditaan myös siinä Gothónin kirjassa.
Olen hyvällä mielellä, että sielussasi alkoi resonoida kirjan ajatukset. Itse olen ammentanut niistä paljon. Nyt luen hänen kirjaansa "Tuntematon pyhiinvaeltaja" ja siinä on myös paljon ajatuksella luettavaa ja niin kerronnallista ja kauniskielikuvaista tekstiä.
Nainen tienänäyttäjä - kirjansa oli myös hyvä, ja pikkuhiljaa hankin myös nuo kirjat kaikki omakseni. Häneltä ilmestyy syksyllä jälleen uusi kirja ja mielenkiinnolla odotan sitä.
Hyviä, ajattelemaan laittavia ja sisintä ruokkivia kirjoja on onneksi paljon, kunhan onnistuu aina sellaisia löytämään. Ja niiden myötä avautuu aivan uudenlaisia näkökulmia ja ajattelu avartuu ja monipuolistuu.
Olen iloinen, että olet löytänyt tavallaan uuden otteen ajatteluusi ja voit jopa miettiä osa-aikaeläkettä. Tiedän ja uskon, että jos onnistut siitä, se avaa sinulle aivan uudenlaisen elämän, rikkaan ja monipuolisen, jossa todella tunnet eläväsi, etkä vain olevasi osana jotain oravanpyörää. Itse olen nyt tyytyväinen, että siitä pyörästä hyppäsin radikaalisti ulos ja voin oikeesti elää ja nauttia uusista aamuista, alkakoot sitten sateella tai paisteella. Sateinenkin aamu herättää omat ajatuksensa ja silloin voi kirjoittaa vaikkapa runoja !