Salaisuudesta

Salaisuus (The Secret) on Rhonda Byrnen elokuva, ja sen pohjalta tehty kirja joka löytyy suomeksikin. Sarjasta on suomennettu muitakin kirjoja, mutta Salaisuus oli ensimmäinen ja tunnetuin joten käsittelen sitä. Kirjan ideana on, että se paljastaa Vetovoiman laki (Law of Attraction) nimisen luonnon lain joka hallitsee jokaisen elämää uskoi sen lain olemassa oloon tai ei. Laki on tiivistettynä "like attracts like" eli samanlaisuus vetää samanlaisuutta puoleensa, jokainen ihminen on kuin magneetti joka vetää puoleensa sitä mihin uskoo tai miten ajattelee.

Ajatukset on Salaisuuden mukaan värähtelyä, joka vetää puoleensa samalla tavalla värähtelevää materiaalia, eli negatiivinen ihminen saa päällensä paskaa ja positiivinen rikkautta, terveyttä, onnea jne. En muista kuka se oli, mutta joku kirjailija oli tehnyt kirjan jonka tarkoituksena oli osoittaa, että rukous on pelkkää keskittymistä tiettyyn asiaan, ja olettamista että se toimii jotta se toimisi - välittämättä siitä onko uskonto totta vai ei.

Se elokuva löytyy myös Youtubesta hakemalla, tässä linkki:
https://www.youtube.com/watch?v=eIuMCRgNi8w

Vetovoiman lain väitetään selittävän sellaiset ilmiöt mitä monet on kuvannut kuten, kun ajattelee jotain tyyppiä ja se soittaa sitten melkein heti ajattelun jälkeen. Kirjassa/elokuvassa väitetään myös, että jokainen mystinen/uskonnollinen koulukunta on tietänyt tämän "salaisuuden" historiassa, esim. Jessen epäoikeudenmukaisilta kuulostava vertaus..:
"Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. " (Matt. 13:12)
...tulkitaan niin, että ihmisellä jolla on "hyvä mielenlaatu" on oleva yltäkylläisyys, mutta sillä jolla ei ole; ei tule olemaan mitään.

Englanninkielisillä nettifoorumeilla jotkut olivat kerran kertoneet kokemuksiaan kuinka joku kuvitteli saavansa ilmaisen Starbucks -kahvikupillisen sekä sitten sai sen parin viikon päästä. Kun olin lukenut niiden kertomuksia, kirjasta kuulemisen jälkeen, päätin kerran itsekin tehdä sillä pari koetta, mm. kuvittelin pitäväni kädessäni sinistä kirjaa, jonka kannessa lukee kullatuilla kirjaimilla Mormonin kirja; kuvittelin miltä sen sivut tuntuivat käsissäni. Avustin kuvittelua etsimällä Googlesta kuvan kirjasta, ja kuvittelemalla kirjan juuri sellaisena kuin mitä kuvassa se oli.

Asun paikkakunnalla jolla ei ole mormooneja enkä edes pyrkinyt etsimään sitä kirjaa enkä kertonut kenellekään visualisaatioharjoitteistani. Viikon tehtyäni sitä kyllästyin, ja lopetin Mormonin kirjan kuvittelun; oikeastaan unohdin koko asian, mutta yhtenä päivänä äitini kävi kirjastossa, ja löysi kirjojenvaihtohyllystä kyseisen opuksen (ja pyytämättäni) päätti tuoda sen minulle.

Toinen sattumus joka minulle kävi, oli, että eräs kaverini oli miettinyt yhtä asiaa ja halusi kysyä mielipidettäni siitä. Juuri sinä päivänä olin vaihtanut mielipidettäni kyseisestä asiasta, ja aloitin itse keskustelun juuri siitä asiasta jolloin kaverini kertoi minulle, että hän olikin juuri miettinyt mitä ajattelin siitä eikä hänen tarvinnut näkjään edes kysyä.